Isä ei huolehdi lapsen hygieniasta – mitä tehdä?
Mitä tehdä, kun isä ei välitä lapsen hygieniasta, kysyy tämä kirjoittaja:
”Sama toistuu joka kerta kun lapsi tulee isältään. Hiukset ovat likaiset, eikä suihkussa ole välttämättä käyty moneen päivään. Hampaat on joskus pesty samana päivänä, joskus ei. Vaatteissa on tahroja.
Lapsi alkaa lähestyä murrosikää, joten päivittäinen peseytyminen on jo tarpeen. Olen sanonut siitä lapselle itselleen moneen kertaan, samoin lapsen isälle. Mutta tämä vaan toistuu viikko toisensa jälkeen.
Lasta ei itseään kiinnosta suihkussa käyminen. En tiedä mikä siinä on niin hankalaa, isompi sisarus kun peseytyy oma-aloitteisesti ja mielellään. Vaatii siis sen, että lasta ihan oikeasti käskee suihkuun. Myös hampaidenpesusta pitää muistuttaa. Iltaisin se pysyy jo mielessä, mutta aamulla tuppaa unohtumaan. Vapaapäivinä lapsi ei muista aamuista hampaidenpesua ollenkaan.
Isä ei patista lasta suihkuun eikä tarkista onko pesulla käyty vai ei. Hän ei myöskään pidä kiinni siitä, että hampaat pitää pestä kahdesti päivässä. En tiedä tarkistaako hän hammaspesujakaan ollenkaan.
Hiuksissa on isäviikkojen jälkeen isoja takkuja, joita sitten selvityssuihkeen kanssa käydään läpi kun ei lapsi eikä isä ole kammannut niitä ilmeisesti koko aikana. Lapsella on paljon tukkaa, eikä hän oikein saa sitä itse takuttomaksi varsinkaan takaa, vaan harjausapua kaivataan, jos ei joka päivä niin joka toinen.
Vaatteiden tahroja lapsi ei taas itse huomaa, vanhemman täytyy katsoa myös se että asu on suunnilleen puhdas.
Mitään näitä ei tapahdu, vaan lapsi on suorastaan likainen tullessaan isäviikolta. Minusta tämä on lapsen hyvinvoinnin laiminlyömistä.
Alan olla tosi kyllästynyt siihen että lapsi on täysi jöröjukka isän luona. Mietin että eikö se jo koulussakin vaikuta, kun lapsi on epäsiisti ja likainen. Ensisijaisesti pitäisi tietysti ajatella lapsen vointia mutta pakko myöntää että hävettää mitä meistä ajatellaan kun lapsi on likaisessa tukassa, hiukset takussa ja tahraisissa vaatteissa.
Enkä tiedä miten puuttua tähän kun sanominen ei auta ja lapsi ei itse muista eikä viitsi tehdä asioita ilman vanhemman muistuttelua tai jopa painostusta.
Vanhemmalle lapselle pitää jo ostaa ihonhoitotuotteita ja deodoranttia, mutta niitä mies ei suostu ostamaan kun on kuulemma turhaa. Kuulemma opetan lapsen liialliseen kosmetiikankäyttöön.”
Nimim. Jöröjukan äiti
Lapsen lisääntynyt hygieniantarve voi tulla eteen yllättäen. Vanhempi ei välttämättä heti hoksaa, että lapsi alkaa jo olla siinä iässä, että hiukset rasvoittuvat ja hiki haisee.
Pienen lapsen hiuksia ei tarvitse kovin usein pestä, mutta kun hiukset alkavat rasvoittua, pesurytmiä pitää tihentää. Joidenkin on parasta pestä hiukset jopa päivittäin.
Pienen lapsen hiki ei myöskään haise samalla tavalla kuin murrosikää lähestyvän, murrosikäisen ja aikuisen. Kun hormonitoiminta muuttuu, lapsen täytyy peseytyä useammin.
Koululainen on monesti niin omatoiminen, että ehkä vanhemmalta unohtuu se, että kyseessä on vielä lapsi, joka ei voi olla yksin vastuussa siitä, miten hän peseytyy ja pukeutuu, vaan aikuisen on valvottava asiaa edelleen.
Tietoa nuoren peseytymisestä ja hygieniasta löytyy esimerkiksi Väestöliiton sivuilta.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 9 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
En mä ihmettele, kun mun kokemuksen mukaan miehet ei muutenkaan välitä hygieniastaan. Käyvät suihkussa pari kertaa viikossa, jos sitäkään (koska iho kuulemma kuivuu), vaihtavat kalsarit ja sukat kerta viikkoon (ei ne niin likaset vielä ole), pesevät hampaansa, kun muistavat (ja ientulehdusta ei varmasti hoideta hammasvälit putsaamalla, koska – voi hellanlettas – se sattuu). Hengitys haisee, koko ukko haisee… Ja puhe ei mene perille. Ja siis ihan muuten normaaleja työssäkäyviä, jopa korkeasti koulutettuja, että tää nykyinen ei oo ees ainoo. Mutta ottaisin eron (lähinnä muistakin syistä), jos en joutuisi sitten antamaan lapsia viikko-viikko, koska eivät tosiaankaan tulisi sitten joka toinen viikko hoidetuksi.
Olenkohan ihan hullu, jos minusta ei ole tärkeää, että tukkaa harjataan ja suihkussa käydään ihan joka päivä.
Lastensuojeluilmoitus. Voi tehdä nimettömänäkin.
Tuo hammashygienia on Suomessa aivan surkealla tasolla verrattuna muihin eurooppalaisiin, ja nyt kun lukee näitä kommentteja ja tuota juttuja niin ymmärrän miksi. Lapselle se pitäisi jotenkin saada opetettua niin että on sitten murrosiässä itsestään selvyys. Kauniiden ja puhtaiden hampaiden ja hymyn kehuminen toimii ainakin johonkin asti, sillä lapsihan rakastaa kun häntä kehutaan. Ja murkkuikäiselle voi kyllä sanoa että pesee hampaansa ettei hengitys haise ja ole töhnää hampaissa, jos ei homma muuten mene jakeluun.
Mä en kyllä osaa hävetä lapsia vaikka niillä olis mitä päällä. En miehenkään lasta mut jos mustan silmän kanssa palautuu äidiltään, niin sitten tehään mitä täytyy. Lapsi asu siis meillä varhais lapsuuden äiti käytti kaikki hammastarkastukset ja neuvolat.. että ymmärrän ton kannan että isällä ei oo nykyaJan tietoa esim. Hammaspesusta ohjeistus pitäs saada ammattilaiselta, ei joltain joka mahdollisesti rajaa tiedon ja lisää jotakin oman mielensä mukaan. Ei isä näe äitiä auktoriteettina itselleen..
Samantyyppinen tilanne huolettaa myös minua. En tiedä, onko välinpitämättömyyttä (ei se oo niin justiinsa) vai eikö toisen vanhemman keskittymiskyky vain riitä kaiken muun
(ei välttämättömän) hääräämisen lisäksi (kuten omat harrasteet jne). Mutta. Olen saanut itseni ajattelemaan asian niin, että kaikkea en voi mitenkään hallita, enkä ”määrätä” toista tekemään jotain, koska kuitenkaan en voi valvoa, noudatetaanko painokasta pyyntöäni. Joten en oikeastaan jaksa tai halua tuhlata energiaani asiaan, johon en voi vaikuttaa. Sen sijaan se, mihin voin vaikuttaa, tai YRITTÄÄ vaikuttaa, on lapsen omaan suhtautumiseen/asenteeseen ja toimintaan vaikkapa noiden hygienia- asioiden suhteen. Opettaa niistä huolehtimista, ja palkita onnistumiset ainakin positiivisella palautteella. Vuoroviikkoasumisessa en myöskään voi ottaa vastuuta asioista, joihin en itse ole voinut vaikuttaa eli siihen, jos toisessa kodissa on jotain jätetty tekemättä. Jos koulusta tulisi palautetta, kehottaisin kohteliaasti osoittamaan sen sinne, minne se kuuluukin: toiselle vanhemmalle. En myöskään ole täysin vakuuttunut siitä, onko tämä lastenvalvojan ratkaistava asia, vai olisiko kenties perheneuvola parempi. Toisaalta, riittävän jääräpäistä kun eivät edes ammatti-ihmisten sanomiset hetkauta, he tekevät silti kuten itse parhaaksi katsovat.
Muistuttaa paljon omaa tilannettani. Lapsi on vasta 6-vuotias, eikä todellakaan vielä kykenevä huolehtimaan hygieniastaan itsenäisesti. Lapsi on isällään – tässä mielessä onneksi – vain joka toinen viikonloppu. Hampaat on lähestulkoon aina harjaamatta, pesulla ei käydä oikeastaan koskaan, ei, vaikka lapsi viettäisi pidempiä aikoja isällään, hiukset on takussa ja vaatteet likaiset. Usein samat alusvaatteet on olleet käytössä koko viikonlopun. Asiasta on keskusteltu ihan hyvässä hengessä, en tiedä onko kyse siitä, että isää ei kiinnosta, vai eikö hän vain vältä. Alan olla siinä pisteessä, että mietin jo lastenvalvojan kanssa keskustelua..
Lastenvalvojalta kannanotto asiaan, jollei vanhempien keskinäinen kommunikaatio riitä.
Eikö lähellä murrosikää oleva lapsi ole jo oppinut huolehtimaan hygienniastaan itse jos kotona on olllut selkeä päivärytmi?