Isiä ikävä
Pieni pian viisivuotias esikoiseni kiehnää kyljessä. On tavattoman hiljaa. Normaalisti vilkas ja eläväinen lapseni on yhtäkkiä omissa ajatuksissa, mihin havahdun ruokkiessani kissaa kuopuksen avustaessa vieressä. Tavallisesti esikoinen on innokkaasti mukana.
Kysyn lapselta onko jokin huonosti. Lapsi potkii minua ja repii kissaa hännästä. Pakotan lapsen syliin hokien samalla itselleni ’rauhoitu, lapsi tarvii nyt äitiä ja syliä’ ja suljen riuhtovan, raivossa olevan lapsen syliini. Viisivuotiaskin on voimakas suuttuessaan.
Lapsi purskahtaa itkemään lohduttomasti, kun kysyn varovasti onko sulla paha mieli. Lapsen nyökätessä koko pieni keho on nyyhkyksen kourissa. Kysyn haluaako lapsi kertoa mikä harmittaa. Ensin lapsi pudistaa päätään. Kysyn uudelleen ja kerron että mietitään yhdessä mitä tehdään, mutta ensin täytyy kertoa äidille. Lapsi kuiskaa itkun seasta että on harmissaan ku kaverilla on isi.
Huokaan. Kysyn harmittaako sua kun sulla ei ole isiä? Lapsi myöntää. Ja sanoo olevansa todella harmissaan. Ja ikävissään. Ei kuitenkaan ole isälle vihainen kun ei ole tahallaan jättänyt, mutta silti kovasti harmittaa. Kuopus värjää sukkansa vyötäröään myöden mustaksi huomatessaan että veli saa olla itkemässä sylissä. Hän tulee toiseen kainaloon itkemään.
Kerron lapsille, että minuakin harmittaa paljon kun isi on kuollut. Kun isi ei saanut olla isi teille. Ja että minäkin ikävöin koko kehollani. Samalla kerron, että rakastan kuitenkin teitä molempien edestä. Ja kun isin ikävä iskee, saa aina tulla mulle kertomaan niin jutellaan isistä yhdessä. Lopuksi lasketaan moniko ihminen heitä rakastaa. Todetaan, että moni.
Kolme vuotta sitten oli juuri lasten isä siunattu ja huomenna oli uurnanlasku. En ole puhunut tästä merkkipäivästä lapsille. Kuitenkin pieni viisivuotiaani näköjään muistaa, että isi haudattiin juuri ennen kaksivuotisjuhlia. Että väittäkää vaan, että ei niin pieni lapsi voi muistaa…
Nimim. Meillä on ikävä
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
💔
Kyllä voi muistaa helposti jos on ollut jotain traagista. Itsellä ni muistikuvia siitä kun olin 1v 8kk. Eikä todellakaan asioita mitä olen kuullut muualta, vain asioita jotka on yritetty salata.. Kun sain aikuisena rohkeuden kertoa tarkoista muistoistani osasi äiti päivittää ne alkaneeksi yhden vuoden, kahdeksan kuukauden ikään.
Voi rakkaus teitä❤ isiä täälläkin usein ikävöidään. Lämmin halaus teille.
Hienosti olet tuon tilanteen hoitanut ja huomannut lapsen kiukun takana surun. Onnekkaita ovat lapsesi noin ihanasta ja vahvasta äidistä, joka ymmärtää ja uskaltaa ottaa vaikeat asiat puheeksi. Voimia surutyöhönne. <3 Toivottavasti sinullakin on olkapää, jota vasten levähtää.