”Jään aina yksin, ulkopuoliseksi”
Ystävänpäivä ja ystävyyden ajattelu toi jälleen aallon kirjoituksia ystävättömyydestä. Yksinäisyys tuntuu arjessakin pahalta, ja erityisen pahalta se tuntuu kun muut juhlivat ystävyyttään ympärillä. Jaamme muutaman kirjoituksen joita saimme ystävänpäivän ”kunniaksi”, ystävättömästä elämästä, erilaisista syistä. Nimimerkki Ikuisesti yksin kertoo kuinka on koko elämänsä ollut yksin, eikä ystävien löytäminen vanhetessa ole helpottanut yhtään:
”Taas yksi ystävänpäivä ilman ainuttakaan yhteydenottoa keneltäkään. Koko ikäni olen ollut yksin, ilman yhtäkään ystävää. Lapsuuteni elin rikkinäisessä perheessä, jossa oli paljon riitaa, alkoholia ja lasten piti olla näkymättömiä. Minusta kasvoi arka ja pelokas lapsi ja nuori, joka ei osannut solmia kaverisuhteita, saati sitten ystävystyä. En ollut oppinut luottamaan muihin ihmisiin lapsuudessani ja yritin kaikin keinoin peittää muilta kotioloni. Minusta tuli kuin Muumien Ninni – näkymätön lapsi, kympin tyttö koulussa.
Kuva Molly Belle.
Kavereille avautuminen olisi ollut riski, olisi ollut vaara, että muut ihmiset käyttävät tietoja minua vastaan. Niinpä jäin aina kaveriporukoiden ulkopuolelle, sivustaseuraajaksi. Nuoruudessa muut alkoivat seurustella ja perustaa perheitä, minä olin edelleen yksin. Koskaan koko nuoruuteni aikana minua ei kutsuttu yksiinkään bileisiin tai muihin illanviettoihin. Opiskeluaikana katselin sivusta, kun muut ystävystyivät, saivat lapsia, ryhtyivät toistensa lasten kummeiksi. Minä olin yksin.
Olen yrittänyt monia eri harrastusryhmiä toivoen saavani niistä ystäviä tai edes kavereita, mutta aina olen jäänyt yksinäni ulkopuoliseksi. En osaa rupatella niitä näitä ja osoittaa olevani ihan hyvä tyyppi, johon kannattaa tutustua. Työssäni olen pidetty, hauskana ja iloisena pidetty, mutta sielläkään en kelpaa iltamenoihin mukaan. Nyt lähes 60-vuotiaana olen jo alistunut osaani. Silti kaipaisin ystävää, jonka kanssa voisi käydä kahvilla, teatterissa, matkoilla. Tämän kaiken olen tehnyt aina yksi. Puhelinkin tuntuu turhalta välineeltä, yli kolmeen vuoteen se ei ole soinut kuin työasioissa. Mutta ehkä vielä joskus…”
Kuva Dmitry Schemelev.
Lukija nimimerkillä Lenkka kertoo kuinka ystäviä on silloin kun on juhlan aihetta, mutta arjessa näillä hyvän päivän ystävillä ei ole aikaa hänelle:
”Olen ystävätön ystävä. Olen riippakivi joka pitäisi muistaa edes joskus. Olen joku jolle luvataan aina seuraavan projektin/sesongin jälkeen tmv tapaamista. Olen se joka voidaan unohtaa -”hups, en muistanut, (vaikka oli jo sovittu) olen matkalla jo eri suuntaan, mutta otan pian yhteyttä”- Tästä 3 v.
Olen se jota ei kysytä kulttuurisiin menoihin, ei ulos kahville tai syömään. Olen se joka on itsestään selvästi olemassa ja joka voi aina odottaa. kun on jokin juhla ystäväni ilmestyvät paikalle, juhlitaan ja halataan. Suurin osa elämästä on kuitenkin arkea ja siellä ystäväni eivät ole mukana.
Tiedän; elän totaalisen erilaisessa elämäntilanteessa ja eri budjetilla. Hyväksyn sen. Toivoisin silti, että edes joskus he voisivat ottaa yhteyttä arkena. Olen väsynyt olemaan aina se aktiivinen osapuoli 🙁 Vuosi sitten tein päätöksen olla kysymättä keneltäkään tapaamista. Kestin 4 kk ja sain klassiset vastaukset. Nyt olen päättänyt vetää oikeasti vuoden loppuun asti – eipä ole kukaan ainakaan vielä ottanut yhteyttä.”
Kuva David Zawila.
Ystäviä jää myös matkasta elämän muutoksissa, isoissa ja pienissä, ja usein ihan paikanvaihdoksissakin, kertoo nimimerkki Ystävätön päivä täälläkin:
”Mun kaverit jääny ympäri Suomen, ku oon muuttanu opiskelujen ja töiden takia niin monesti, niin nyt havahtunut tuohon samaan, ettei tässä kaupungissa oo yhtään ystävää. Vauvan kanssa oon kotona tällä hetkellä, niin sekin lisää eristyneisyyden tuntua.”
Viimeisen kirjoittaja lähetti meille myös sähköpostiosoitteensa, jos joku Oulusta tai lähimailta haluaisi kaveria ja olisi valmis vaikka mailailemaan. Jos tuo joku olet esimerkiksi sinä, kerro se meille esim. kommenteissa ja muista merkitä oma spostiosoitteesi siihen kuuluvaan kenttään, niin lähetetään yhteystietoja eteenpäin. Toimii varmaan myös muillakin paikkakunnilla? Voidaan ainakin yrittää edes vähän auttaa ihmisten yksinäisyyttä. Sovitaan niin, että jätä kommenttikenttään vähän tietoa mistä ja millaista ystävää haet, sekä pieni esittely itsestäsi ja tietysti se sähköposti sille varattuun kenttään, ja me yritetämme toimituksessa parhaamme mukaan parittaa sähköposteja 13.3.2020 saakka.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 69 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Mitäs muita ihania artikkeleita olisi?
Hyvin menestyvä influensseri kertoo ulkonäkörajoitteisen köyhän perusihmisen kohtalon.
Osa 1 kahvilatyö
Osa 2 .raskaus
Osa3 erillaiset sinkkuäid7t
Osa 4 : nepsyäidin arkea
Lisäksi muuta saastaa
Influenserin elämä on brunssia, kukka asetelmia ja random ulinaa burnoutista dubain lomalla
Häpeä
Hei ystävänetsijät! Nyt pitäisi olla jokaiselle kommentoijalle lähetetty vähintään kerran postia meiltä! Jos et ole saanut viestiä, eikä löydy roskapostilootastakaan, tai spammiksi automaattisesti seulottuna, niin huikkaa meille osoitteeseen johanna(a)huonoaiti.fi ja korjataan ongelma! T. Huonon toimitus
Yksinäinen äiti Kuopiosta
Minulla on paljon tuttuja ja myöskin muutama itselle tärkeä ihminen, en vaan itse ole kenellekään kovin tärkeä. Olen aina se, joka kysyy, että nähdäänkö ja useimmiten ei nähdä tai jos luvataan nähdä, niin sitten perutaan. Olisi mukava löytää, joku ystävä kenellä olisi oikeasti aikaa nähdä. Olen 33 vuotias ja minulla on ihana 1v 6kk ikäinen tyttö ja kesällä on vauva tulossa.
Kiitos artikkelista! Oon 35-vuotias perheellinen nainen Hensingistä. Nämä jutut kolahtavat, koska olen aina kärsinyt siitä, että tuppaan jäämään porukoiden ulkopuolelle/ulkokehälle. Mua ei yleensä kuitenkaan kuvailla mitenkään negatiivisilla termeillä ja itsekin koen olevani muita kohtaan yleisesti empaattinen ja mukava. Ajattelen muista pääsääntöisesti ihan hyvää, suhtaudun elämään myönteisesti ja olen muista kiinnostunut, ja silti näin käy. Muuten en ole elämässä mitenkään avuton, on yliopistokoulutus ensimmäisenä omasta perheestäni, mielenkiintoisia töitä ja nyt oma ihana perhe, ja onneksi aina on ollut kuitenkin joitain läheisiä ystäviä. Silti ulkopuolisuus perheen ulkopuolisissa porukoissa on sitkeästi pysynyt mukana. Arki pyörii hiukan turhan paljon puolison kontaktien varassa. Oma elämäntilanne ei mahdollista tähän ongelmaan pureutumista sillä tarmolla mitä toivoisin, mutta olisi aivan ihanaa, jos olisi joku tai useampia, jonka kanssa tästä ilmiöstä voisi puhua! Näitäkin juttuja kun lukee, niin selkeästikään en ole ainoa. Ehkä voitaisiin hiukan toimia peileinä ja sparrata toisiamme?
Moikka ystävänetsijät! Muistattehan tsekata myös postilaatikon roskapostikansion jos postia ei tunnu tulevan! Joskus postipalvelut kun suodattavat meilejä mitä ihmeellisimmistä syistä. Ollaan lähetelty jo jonkin verran posteja ystäville, ja lisää lähetetään aina kun ehditään joten ei kannata huolestua vaikka vielä ei postilaatikko olisikaan kolahtanut!
Terveisin Huonon Äidin toimitus.
Olen 32-vuotias kohta vuoden ikäisen tytön äiti. Olen vielä kotona vauvan kanssa ja välillä kaipaisin aikuista seuraa ja kavereita muista pienten lasten äideistä. Harrastan liikuntaa monipuolisesti tanssista kamppailulajeihin. Asun Tampereella.
Moi! Minä 46-v, ihan ”tavallinen” sinkku nainen,2 aikuista lasta ja 2 lastenlasta 😊 Kaipaisin ystävää, elämä on mennyt niin, että melkein kaikki ovat johonkin matkan varrelle jäänyt. Nyt varsinkin kun lapset on aikuisia tunnen välillä yksinäisyyttä ja ystävän kaipuuta. Tykkään ulkoilla ja eläimet ja lapset lähellä sydäntä 😊 Myös teatteri, elokuvat tai vaikka sitten maailman parannusta hyvän ruoan ääressä kotona mun juttu. Tampereella asun.
Potentiaalinen ystäväehdokas ilmoittautuu 🙂
Hei. Olen 42-vuotias syvällinen pohdiskelija ja introvertti lukutoukka. Nuorin lapsi on 10 ja vanhin jo aikuinen. Vauvajutut ovat osaltani taakse jäänyttä elämää ja nyt haluan tehdä aikuisten juttuja ilman lapsia. Asun nyt vielä Oulussa mutta suunittelen muuttoa Helsinkiin ensi kesänä. Tykkään teatterista, elokuvista ja konserteista. Olisi kiva myös matkustella jonkun kanssa eikä aina yksin. Olen lähtenyt väkivaltaisesta parisuhteesta neljä vuotta sitten ja nautin nyt vapaudesta, kun kukaan ei enää rajoita minua. Uutta miestä en riippakiveksi halua.
Erityisherkät äiti 36 v. ja tyttö 2 v. etsivät ystäviä Turun seudulta. Äidillä ollut lievä synnytyksen jälkeinen masennus. Olen syksyyn saakka kotona lapsen kanssa. Ollaan melko rauhallisia, mutta puheliaita. Äiti tykkää pohtia syvällisiä, joskus liiankin kanssa. Tykätään mm. käydä kirppareilla ja kahviloissa sekä jumpassa yhdessä.
En ole vielä äiti, mutta ystävää vailla. Asun myös Turun seudulla.. Aika herkkä ja syvällinen. En tiedä onko minulla nyt oikeutta kysellä tällä sivustolla ystävää koska en ole äiti.. Mutta koitetaan.. Olen 28v ja kokemusta masennuksesta. Minua kiinnostaa miten ihmiset selviävät mielenterveysongelmien ja lasten kanssa. Olen pohtinut miten selviäisin itse enkä ole varma. Vertaistukea en pysty tarjoamaan täysillä mutta kuuntelen korvan kyllä
Kiva kun vastasit mulle! Odottelin jo kovasti, että tuleeko vastauksia. Mulle ei ole niin väliä onko ystävällä lapsia vai ei. Jospa tää sivusto nyt laittaisi meidät sähköpostiyhteyteen.
Artikkeli tosi hyvä.
Itse haluaisin ystävän joka ymmärtäisi,etten voi osallistua paljonkaan sellaiseen mihin tarvittaisiin rahaa.Mutta puhua ja kirjoittaa osaan.Olisi kiva löytää ihminen joka olisi ”vähän syvällinen”.Itse asun Vantaalla.
Hei!
Tämä oli kyllä mahtava idea. Kiitos Huono Äiti!
Olen 44-vuotias kolmen teini-ikäisen (s.06, 04 ja 03) pojan äiti taajaman ulkopuolelta, Jyvässeudulta. Pojat harrastavat päivittäin Jyväskylässä. Minulla on ihana perhe, läheiset välit sukulaisten kanssa ja hyviä työkavereita, mutta… Haastava vapaa-aika ja työ on vuosien mittaan karsinut ystäväpiiriä, mutta toisaalta olen nyt avoinna uusille ihmissuhteille. Löydän yhteisen sävelen kaiken ikäisten kanssa, eli pidän itseäni ns. iättömänä ihmisenä.
Tykkäisitkö lähteä kanssani kiertämään Jyväsjärveä taikka Laajavuoreen tai lähialueille ja palkkapäivänä kirpparille tai kahville?😊
Lasten harrastusten takia elämme vielä muutaman vuoden kädestä suuhun, mutta osaan nauttia siitä, mitä on. Olen todella eläinrakas ja mikäli varaa olisi, omistaisin koiran ja kävisin hevostelemassa.
Kesälomalla ehdin jopa tehdä käsitöitä, sisustaa ja tehdä, mitä päähän putkahtaa.
Hei, olen Kuopiossa asuva yhden tokaluokkalaisen vanhempi. Mulla on harrastuskavereita muttei oikein ystävää tai kaveria jonka kanssa voisi vaikka kahvitella tai käydä lenkillä. Ekoilu, koirat, tasa-arvoilu mm läheisiä, tykkäisin käydä ehkä keikoillakin vaikken suuresti viihdy ruuhkissa.
Hep! Täällä kanssa yksi Kuopiolainen tokaluokkalaisen äiti, joka kaipaa nimenomaan kahvittelu- ja lenkkiseuraa. Ja sellaista ihmistä, jonka kanssa jutella ihan mistä vaan, höpötellä niitä näitä tai olla vaan hiljaa ilman että olo on vaivaantunut. Itsekin tykkään käydä keikoilla, vaikka ihmispaljous ahdistaakin välillä.
Olen Oulussa asuva 3-vuotiaan pojan äiti ja toinen on tulossa kesällä. Kavereita kyllä on muutamia, mutta suurimmaksi osaksi hyvin erilaisessa elämäntilanteessa. Vietän suurimman osan ajasta poikani kanssa ja törmään aika usein niihin vaatimuksiin, että kaverit näkisivät mieluummin ilman lasta. Jään kohta äitiyslomalle ja mietityttää kuinka yksin sitä arjessa lasten kanssa jää.
Olen 40-vuotias neljän lapsen (6-16v.) äiti Vantaalta. Olis kiva löytää aikuisia aitoja kavereita, ystäviä läheltä niin voisi oikeasti tavata ja kaukaa sähköpostin-/kirjeenvaihtoon (ehkä tavatakin joskus). Suurin osa tutuista on ”hyvää päivää” tuttuja, joiden kanssa voi vahingossa tavatessa vaihtaa muutaman sanan. Lähtisin mielelläni kävelylle, kahville, kyläilemään, teatteriin ja mitä ikinä yhdessä keksittäisiin ja milloin vain, kun molemmille sopii eikä vain vahingossa tavatessa tai kerran kaksi vuodessa.
Olen 5-vuotiaan tytön äiti Vantaalta. Olen 40-vuotias. Etsin itselleni suunnilleen samanikäistä ystävää. Minulla on muutama hyvä ystävä, mutta ei oikein ketään sellaista jonka kanssa lähtisi kulttuuritapahtumiin, ulkoilemaan.
Myös äitiystävät, joilla on n. 5v lapsi voisi olla mukava.
Olen 40-vuotias neljän lapsen (6-16v.) äiti Vantaalta.
Olis kiva löytää aikuisia aitoja kavereita, ystäviä. Suurin osa tutuista on ”hyvää päivää” tuttuja, joiden kanssa voi vahingossa tavatessa vaihtaa muutaman sanan.
Lähtisin mielelläni kävelylle, kahville, kyläilemään, teatteriin ja mitä ikinä yhdessä keksittäisiin ja milloin vain, kun molemmille sopii eikä vain vahingossa tavatessa tai kerran kaksi vuodessa.
Olen elänyt puolet elämästäni avioliitossa, joka on juuri päättymässä. Omistauduin perheelle joten ystävät ja tutut jäivät.
50 vuotta häämöttää mittarissa, mutta pojat (esiteini ja viskari), ovat pitäneet nuorekkaina. Itselleni ikä on todellakin vain numero joten en aseta ystävyydellekään ikärajaa, tärkeintä on, että natsaa.
Kaipaan seuraa sekä lapsiviikoille leikkitreffien yms muodossa että aikuisten menoihin kahville, lenkille, teatteriin, tapahtumiin, retkille. Aina ei tarvitse tehdä, olisi ihana vaan olla ja jutella. Tampereen seutu on sijainti.
Hei,
Olen neljän lapsen äiti Kangasalta, lapset 10-16v. Myöskin kaipailisin ystävää ja olisikin kiva vaihtaa ajatuksia!
Ystävånhakuohje: jätä oma ilmoituksesi tai kommentoi jonkun muun jättämää ilmoitusta niin, että me Huonossa Äidissä ymmärrämme sinun olevan kiinnostunut ystävystymään juuri nimimerkin X kanssa tai ”Sinä oululainen” kanssa. Sen jälkeen yhdistelemme tiedossamme olevat sähköpostit ja voitte alkaa viestitellä toisillenne 👍.
Moi viime kesänä tuurijuoppo mieheni ilmoitti haluavansa eron. Hänen juomisestaan johtuen ystäväpiiri pieneni pienenemistään ja nyt ei ole enää ketään.
Nuorimmaiseni on 9 – vuotias fiksu touhu poika ja itselläni on ikää 50.
Olisi ihan mielettömän hienoa löytää joku jonka kanssa voisi käydä kahvilla ja muuta kivaa.
Mulla on oma auto joten pystyn liikkumaan alueella Rauma-Eurajoki-Uusikaupunki-Laitila. Pori ja Turku ehkä, tosin matkaa molempiin yli tunti autolla.
Mun sposti arantalaruohola@gmail.com
Kiitos ja kivaa viikonloppua