”Joko rikon oman moraalini ja periaatteen, tai sitten miehen elämän”
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”En kaipaa tähän vastaukseksi näsäviisaita vastauksia ehkäisyn käytöstä tai muusta, vaan neuvoja ja vertaistukea. Jos sellaisia ei ole antaa, voi mielipiteen pitää omana tietonaan.
Tilanne siis on nyt se, että minulla on kaksi lasta edellisestä liitosta ja olen ollut nykyisen mieheni kanssa kaksi vuotta. Olen jo viimeisimmän lapseni jälkeen halunnut sterilisaatioon, koska koen lapsiluvun olevan täysi. Lisäksi olen ilmeisesti todella herkästi raskautuvaa tyyppiä, jonka vuoksi olen ollut erityisen huolellinen ehkäisyn kanssa ja käyttänyt aina tuplaehkäisyä. Aborttia en koskaan haluaisi teettää, ellei se olisi oman tai lapsen terveyden kannalta välttämätöntä.
Uusi mieheni taas on lapseton ja jo reilusti yli 35. Hän on useasti puhunut että haluaa lapsia ehdottomasti ”sitten joskus” ja päädyimme ehkäisypillereihin. Mieheni ei suostu käyttämään tämän lisäksi kondomia, mihin kiinnitin huolta suhteen alussa ja tein selväksi, että jos vahinko jostain syystä käy, miehen pitää olla tietoinen kannastani aborttiin.
Nyt sitten tilanne on huolellisuudesta huolimatta se, että tein positiivisen raskaustestin kun kuukautiset eivät alkaneet ja kerroin toki miehelleni heti. Hän ei puhunut yhtään mitään minulle ensin moneen päivään. Kun viimein sain häneen jotain kontaktia, hän oli että minähän sitten menen heti lääkäriin keskeytykseen. Voisimme sitten parin kolmen vuoden päästä tehdä lapsen. Minä olen taas sitä mieltä että aborttia en muutaman vuoden takia en tee, enkä saisikaan sitä edes sosiaalisin perustein.
Olemme molemmat niin kutsutussa lapsentekoiässä, on työpaikat, koulutus, omistusasunto, tilaa, aikaa ja kaikkea mitä lapsi tarvitsee. Mitähän tässä nyt pitäisi tehdä? Viikkoja on nyt vasta 6, joten ihan alussa ollaan. Jos en suostu aborttiin, on toki mahdollista että mies lähtee joka tapauksessa suhteesta ja jään yksin. Todennäköisesti saan rahan perässä tahallaan raskautuneen maineen. Jos taas teen abortin miehen mieliksi, miten voisin selvitä henkisesti sellaisesta operaatiosta mitenkään, kun pelkkä ajatus on minulle aivan täysin mahdoton sisäistää? Toki tiedän että lääkäri ei voi lausuntoa toimenpiteeseen kirjoittaa minun sanani yli, mutta minusta tuntuu että joko rikon oman moraalini ja periaatteen, tai sitten miehen elämän.”
Neuvoja ja vertaistukea Anonyymille voit tarjota kommenteissa alla. Muistathan kuitenkin esitetyn pyynnön ja pidät näsäviisailut ja epäasialliset mielipiteet itselläsi.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 100 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ei aborttia miehen mieliksi. Se olisi älytöntä. Lapsi on sinun ja sinun ei tarvitse luopua periaatteestasi.
Jos mies kohtelee sinua haastavassa tilanteessa noin, olet erittäin väärän ihmisen kanssa. Älä missään tapauksessa katso tuota läpi sormien. Lapsi yhdistää teidät lopuksi elämää ja tuollaisella asenteella siitä ei hauskaa ole tulossa. Älä jää toivomaan että se jotenkin muuttuu. Valitettavasti.
Jos päätät lapsen pitää, yksin on raskasta ja siitä minulla on kokemusta. Mutta siitä selviää. Mieti kuitenkin mullanen ihminen hylkää tuossa tilanteessa??? Haluatko jakaa elämän haasteet tämån kanssa? Ikuisesti?
Voit myös päättää pitää lapsen yksin, jättää isyyden tunnustamatta ja valita ettei hän osallistu koskaan edes paperilla lapsen elämään. Isyyttä ei ole pakko tunnustaa jolloin lapselle merkitään yksi huoltaja. Tietysti sekin on vaikea paikka tulevaisuudessa kun se lapsi alkaa kysellä isäänsä.
Toivot ehkä että se mies jotenkin kasvaa ja haluaakin lapsen. Mutta itse olisin huolissani hänen henkisestä kehittymättömyydestä ja siitä millainen kumppani hän on vaikeuksien keskellä. Mitä jos masennut? Katkaiset jalat? Saat syövän? Onko tämä ihminen joka pakenee silloinkin? Mieti tarkkaan. Ansaitset parempaa
Ei missään nimessä aborttia, jos et itse ole sitä mieltä. Minä tein juuri niin, että miehen mieliksi ja päädyin masennukseen, ahdistukseen, itsetuhoisuuteen ja kaikki meni huonosti. Koin olevani arvoton, koska en kuunnellut omaa itseäni.
Sanoisin ihan lyhyesti tähän että pidä lapsi ja vaihda miestä. Kaikki voittavat ❤️
Ei missään tapauksessa aborttia, jos olet itse sitä vastaan . Kärsit siitä loppuelämäsi
Kyllähän se on aina viime kädessä äidin päätös. Mies tekee sitten oman ratkaisunsa, haluaako löolla lapsen elämässä vai ei.
– Miten voitte (tai mies voi) olettaa, että saatte ilman muuta ja automaattisesti enää lapsia ”sitten joskus parin vuoden päästä”? Vaikka nyt olisitkin helposti raskautuvaa tyyppiä, niin tilanne voi muuttua jopa siinä parissa vuodessa. Se on aina yllätys, kun hormonaalinen tilanne onkin muuttunut niin paljon, ettei raskautuminen ole enää yhtään yksinkertaista.
Myös ikä alkaa kummasti painaa jo muutamassa vuodessa kummasti: raskaana oleminen ja vauvan kanssa jaksaminen on vuosi vuodelta hankalampaa.
Jos jäätte odottelemaan sitä ”paria vuotta”, minkä jälkeen mies uskoo olevansa yhtään valmiimpi kuin nytkään, niin sitä ei tule koskaan – tai ainakaan sellaisessa ajassa, että se olisi enää realistisesti kovin järkevää!
Jos olit päättänyt, ettet halua enempää, niin mikä siinä on muuttunut? Kyseessähän on vasta alkio, ei vielä lapsi.
Entäs jos sanot miehelle, että se on nyt tai ei koskaan? Eli jos nyt päätätte tämän keskeyttää, ei seuraavaa mahdollisuutta enää tule?
Onko mies oikeasti sellainen, jonka kanssa haluat lapsen? Uskotko että liitto kestää? Vauvan kanssa tai ilman? Onko lopputulema se, että ero tulee kuitenkin, tuli vauvaa tai ei? Haluatko ryhtyä vauvarumbaan yksin? Jos siis mahdollisuus erosta…. Maineesta en olisi huolissani, juoruja aina riittää! Antaa julruilijoiden juoruta, saavatpahan täytettä omaan elämäänsä!
Älä tee aborttia, jos se ei tunnu sinusta hyvältä. Mies on tehnyt erittäin tietoisen valinnan olemalla käyttämättä kondomia ja tietämällä kantasi aborttiin. Kantakoon vastuunsa, aikuinen ihminen.
Olet ollut vastuullinen ja hoitanut ehkäisyn, eli et ole halunnut lasta. Mielestäni voit puhtain mielin tehdä keskeytyksen. Voisihan raskaus keskeytyä jokatapauksessa vielä itsestäänkin. Ei miestä voi pakottaa isyyteen. Jos kuitenkin haluat lapsen, niin sitoudutko itseksesi sen myös elättämään?
Jos olette jo keskustelleet asiasta aiemmin, viitaten siihen, että mies ei suostunut käyttämään kondomia ja että olet jo kertonut tuolloin kantasi asiaan. Tässä kohtaa (oletan nyt näin) on mies luvannut asian sinulle. Hän on ollut sen kanssa, että ei tuplaehkäisyä, ei kondomia. Tosi epäluotettava tyyppi jos ei tosipaikan tullen voikaan luottaa. Kuulostaa rehellisesti sanottuna siltä, että suhteessanne on isojakin ongelmia, jotka nyt tulee esiin tämän raskauden myötä. Harmi, että me tuli esiin näin radikaalilla tavalla. Pahalla en sano, mutta aidosti ison mietinnän paikka. Eikä varmasti helppoa, joten paljon tsemppiä täältä! Kuuntele itseäsi ja esitä astetta isompia kysymyksiä liittyen itse suhteeseen.
Jos oma kantasi on aborttia vastaan ja tiedät miehen haluavan lapsia, niin lähtisin keskustelemaan siitä näkökulmasta, että lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Nyt on tilaisuus, mutta entä sitten muutaman vuoden päästä. Voihan tapahtua jotain, mikä estää lapsen hankkimisen.
Kommenteiss on hyviä neuvoja jo. Mulla on samanlainen periaate – jos raskautuisin nyt vahingossa, en tekisi aborttia, koska en pysty. En halua tehdä keholleni ja mielelleni sitä.
Itse luultavasti sanoisin miehelle (varsinkin tuollaisen lapsellisen ja ymmärtämättömän poissulkemispelleilyn jälkeen), että pidän lapsen ja hän saa sitten valita jääkö vai lähteekö. Ihan sama mitä muut puhuu, itse voin puhua takaisin että mies ei ollut valmis huolehtimaan lapsesta ja aika ”perinteiset” hänkin on tehnyt jos lähtee ja ei kanna vastuuta käyttämällä esin tuplaehkäisyä.
Mielestäni on väärin jatkaa raskautta kun toinen ei halua. Tuossa kohtaa kun keskeytyksen pystyy tekemään lääkkeillä. Lapsi on niin iso asia ja jos siihen ei ole valmis tai sitä ei halua niin on väärin jatkaa. Ehkäisystä kuitenkin on sovittu, joka tarkoittaa ettei raskautta toivota. Ainahan riski raskaudesta on kun seksiä harrastetaan, mutta yhtälailla naisen pitää tiedostaa keskeytyksen mahdollisuus näissä tilanteissa jos ehkäisy pettää.
Vielä huomioon ottaen se, että omastakin mielestäsi lapsilukusi oli jo täynnä. Muuttuuko mieli nyt vain periaatteen vuoksi tai hormonien vuoksi? Onko tahtotila siis oikea vai vaan ”periaate”? Jos lapsilukusi oli jo täysi, oletko oikeasti valmis mahdollisesti yksinhuoltajaksi? Minustakin suhde kuulostaa tuhoon tuomitulta, joten riski jäädä yksin on suuri.
Voiko miehen jahkaamisen takana olla pelko, jos kuitenkin joskus sanoo haluavansa lapsia? Itse olen aina ollut sitä mieltä, etten halua lapsia. Pikkuhiljaa miettinyt, että ehkä joskus. Odotusaika oli raastavaa itsensä epäilyn takia, mutta huomasin, että kyllä sitä muutkin pärjää tahollaan niin miksi ei mekin. Pitkä parisuhde kuitenkin ja vakaa elämä. En vaihtaisi lastani mihinkään. Että puhu sen miehesi kanssa, ehkä asiat selviää. Omaa moraaliaan vastaan ei silti kannata toimia, sanoi mies mitä hyvänsä.
Olen niin pahoillani, että olet joutunut tällaiseen tilanteeseen. Itse tulin vahingossa raskaaksi 20-vuotiaana, mutta päätin pitää lapsen ja ilmoitin miehelle että hän voi olla mukana tai sitten ei. Hän päätti olla mukana ka päivääkään en ole katunut, yhteiseloa takana nyt 22 vuotta. En olisi pystynyt tekemään aborttia.
Pakko sanoa, että sun mies ei kuulosta kovin kypsältä ja kivalta kaverilta. Ensinnäkin, ei suostu käyttämään kondomia?? Ei puhunut sulle moneen päivään? Tuo on henkistä väkivaltaa! Myös toisen painostaminen aborttiin on sitä. Tästä olisi hyvä puhua, jos haluat jatkaa yhteiseloa hänen kanssaan. Seuraa omaa sydäntäsi, älä tee mitään mikä tuntuu sinusta väärältä. Mies voi sitten päättää, haluaako olla mukana isänä vai ei, mutta jos hän sen vuoksi lähtee, hän todistaa olevansa sellainen ihminen, jota et ehkä olisikaan halunnut elämääsi.
Olet nuori tai et. Teet niin kuin omatuntosi sallii. Jos vähäänkään haluat lapsen pitää. On varmaa että tulet pohtimaan sitä läpi elämäsi jos abortin teet toisen mieliksi. Totuuden miehesi suhteen kypsyydestä näet heti. Jos mies ei kanna vastuutaan tässä asiassa niin ei siitä ole mieheksesi lainkaan. Miesten on helppo pyytää aborttia naiselta kun se ei tunnu heissä missään. Naisen on kannettava niin fyysiset kuin henkisetkin traumat. Mutta yhdessä te ootte sen aikaan saaneet niin vastuu on myös yhteinen. Moniko lapsi on suunniteltu yleensäkään? Suurin osa ns. vahinkolapsia. Mutta silti toivottuja rakkaita sellaisia. Eihän lapsia voi vain tilata kuin ruokaa kaupasta. Ne tulee kun niiden aika on. Usein ne ei tilaten edes tulekkaan. Pärjäät kyllä 100 % varmasti yksinkin jos miehesi on vastuuton. Aina on naiset pärjänneet.
Henkiset traumat? Henkiset traumat on omasta asenteesta kiinni, eikä niitä välttämättä jää. Kuulostaa vähän turhan kärjistetyistä… jos aborttiin päätyy, pitää tiedostaa itselleen sen olleen paras vaihtoehto kaikille, myös alkuillasta. Joskus on oikein myös tunnustaa, ettei vaikka pysty tarjoamaan lapselle sen ansaitsemaa elämää ja silloin abortti on oikea ratkaisu, eikä siitä pidä potea huonoa omaa tuntia tai kärsiä traumoista! Se voi olla aikuismainen ja kypsä päätös, josta ovat kiitollisia moni taho, isä, äiti, isommat sisarukset (heidänkin elämään mullistava vaikutus vauvan tulolla!), tukiverkosto, yhteiskunta jne….
-Ystavä. -hyvä nais ihminen, kahden lapsen äiti, kolmas tulossa. -istu alas, vedä henkeä ja katso niitä kahta jo olevaa. Istu vaikka ilta tai pari. -Ota vanhan aikasesti paperi ja kynä ja tee plussat ja miinukset. -niin kenties lapsesta,-ja myös kenties miehestä joka ei lasta halua ja ennenkaikkea siitä mitä sä haluat tulevaisuudelta? -Ja myös mieti kuinka tulevaisuudessa kattot miestä joka vaatii sut rikkomaan omia periaateitas?
Itse aikoinaan pidin pääni ja synnytin vahinkolapsen, jota mies ei halunnut. Miehen menetin, mutta päivääkään en ole päätöstäni katunut. Lapsi on todella rakas. Isyyttään mies ei koskaan tunnustanut joten olemme saaneet elää rauhassa omaa elämäämme.
Älä luovu periaatteistasi toisen vuoksi. Jos hän ei kykene tässä tilanteessa isäksi niin onko hän kaiken arvoinen? Sinun arvoisesi? Lapsi on suurin lahja, jonka elämä voi antaa.