Jouluna päätin, että eroan
Huono Äiti sai avautumisen viestillä:
Joulu on perinteisesti perheen, lämmön ja välittämisen juhla. Mutta monelle meille naisille se on myös vuoden kuormittavin suoritus – projekti, jonka projektipäällikkönä, toteuttajana ja siivoojana toimimme kokolailla yksin. Minulle tänä jouluna tapahtui jotain, mikä muutti kaiken. Se ei ollut suuri riita tai dramaattinen paljastus, vaan pieni muovikortti kirjekuoressa.
Valmistelut jouluun alkoivat jo viikkoja sitten. Minä huolehdin, että koti kiiltää, kuusi on hankittu ja lapset saavat juuri ne asiat, joista he unelmoivat. Mutta työlistani ei rajoittunut omaan kotiimme. Olen vuosia hoitanut myös mieheni suvun muistamiset. Minä mietin, mitä hänen äidilleen ostetaan, minä tilasin kummilapsille paketit ja minä kirjoitin kortit valmiiksi, jotta mieheni tarvitsi vain raapustaa nimensä alle. Tein sen, koska halusin meidän näyttävän yhtenäiseltä perheeltä, ja koska tiesin, ettei hän muuten saisi sitä tehdyksi.
Halusin tänä vuonna tehdä lahjan ostamisen miehelleni helpoksi. Lähetin hänelle hyvissä ajoin linkkilistan: muutama tarkkaan valittu kirja, laadukas yöpaita ja apteekista saatava ihoöljy, jota käytän päivittäin. Suorat osoitteet verkkokauppoihin, koot valmiina. Kaikki mitä häneltä vaadittiin, oli muutama klikkaus tai käynti apteekissa, joka on ruokakauppamme vieressä.
Aattona, kaiken sen kiireen, kokkaamisen ja muiden palvelemisen jälkeen, istahdin viimein alas. Mieheni ojensi minulle kuoren.
Sisällä oli 50 euron lahjakortti paikalliseen ruokakauppaan. Samaan kauppaan, jossa olin viettänyt tuntikausia kantaen kotiin joulukinkut, laatikot ja suklaat koko perheelle. Niin siihen apteekin viereen kyllä.
Se ei ollut lahja, se oli viesti
Katsoin sitä muovinpalaa ja tunsin, kuinka jokin sisälläni murtui. Kyse ei ollut ahneudesta. Kyse ei ollut siitä, etteikö 50 euroa olisi rahaa. Kyse oli siitä, ettei hän ollut uhrannut sekuntiakaan ajatellakseen minua ihmisenä.
Hän ei ollut avannut linkkilistaani. Hän ei ollut nähnyt vaivaa. Ruokakaupan lahjakortti oli hätäratkaisu, joka oli ostettu todennäköisesti samalla reissulla, kun hän haki itselleen saunakaljat. Se oli muistutus siitä, että roolini tässä talossa on olla huoltaja ja palvelija – jopa lahjani liittyi kotitalouden ylläpitoon.
Siinä hetkessä, kun lapset leikkivät uusilla leluillaan ja mieheni torkuivat sohvalla tyytyväisenä vatsa täynnä minun laittamaani ruokaa, tein päätökseni.
Olen saanut tarpeekseni näkymättömästä työstä ja siitä, että minun odotetaan kantavan koko perheen emotionaalinen ja käytännön vastuu ilman, että kukaan kysyy, mitä minä tarvitsen. Jos minun on kerran huolehdittava kaikesta itse, teen sen mieluummin yksin kuin sellaisen ihmisen rinnalla, joka ei näe minua.
Tänä vuonna en tee uuden vuoden lupauksia laihduttamisesta tai säästämisestä. Lupaan itselleni kunnioitusta. Olen päättänyt lähteä. Ensi jouluna en ehkä kata pöytää kymmenelle, mutta sen tiedän: se lahja, jonka ostan itselleni, on juuri se mitä halusin. Ja se on vapaus.
Nimim. Saa ottaa kantaa siskot
— Huono Äiti
Artikkelissa on 49 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vaihdoin itse Suomalaisesta ulkomaalaiseen mieheen, Suomalaiset miehet laiskoja,välinpitämättömyys,törkeitä, mieslapsia,perässä vedättäviä kivirekijä, ei kiitos enää Suomi miehille jotka haukkuu ja solvaa aina vaan!!!
Kenenkään ei ole pakko suorittaa ja olla orjana, marttyyrimainen asenne kirjoittajalla ei olis tehnyt mitään ja katsonut vaan kun lapset itkee ja mies motkottaa,sit ois vaan lähtenyt ovet paukkuen itse ja jättänyt ukon ja lapset:D
Tiina Ruhkala? En ole kuullutkaan, ei tässä kirjoituksessa lukenut. Kaikkeen sitä ihminen aikansa käyttää…
Eipä siinä, sitten pitää erota, jos siltä tuntuu. Ei mikään käytönnössä estä.
Tämä juttu on keksitty. Tiina ruhkala ainakin seuraa laittomasti loismaisesti ihmisten puhelimia ja väsää valheellisia tarinoita tiedotusvälineisiin. Saa vinkkejä ihmisten seuraamista ulkomaisista influenssereista. Näkee seuraamiset kun hakkeroinut tai seuraa ip tö modena. On sosiopaatti ja parasiitti ja loinen ja psykopaatti
Oikein teet! Voi kunpa me ihmiset, niin naiset kuin miehetkin, ymmärtäisimme erota ennenkuin kyynisyys ja oma hyvinvointi ovat pohjalla. Olen itse tilanteessa jossa on käyty läpi kolmet pariterapiat/-neuvonnat. Takana lähes 30 v yhteistä matkaa ja ei…ei vieläkään mies osaa/pysty keskustelemaan, ei tee aloitetta missään asiassa, ei ole ollut läsnä, ei läheisyyttä, ei tunneyhteyttä. Kokeilin jo vuosia sitten, että en anna neuvoja, en ohjeita enkä ole aloitteentekijä missään asiassa, mutta oma kärsivällisyys ei riittänyt odottamaan viikkoja kun mitään ei sitten todellakaan tapahtunut eikä arki toiminut. Ja niinpä jatkoin vuodet uskoen ja odottaen ihmettä, että huomenna ehkä kuitenkin on paremmin, mutta ihmettä ja muutosta ei tapahtunut. Nyt on sitten mitta tullut vihdoin täyteen! Vähän liian myöhään….on ikää ja terveyskin reistailee. Lapsia meillä ei ole. Ajattelen kuitenkin että haluan elää mieluummin yksin loppuelämän, mahdollisesti ja toivottavasti löytää onnen hippusia elämääni ja olla aidosti itsekäs. Eroprosessi on käynnistetty.
Tsemppiä muutokseen🫶
Fiksua jos erota. Kenenkään ei ole pakko olla ilmainen orjapiika, tuohan mies suorastaan pilkkaa antamalla vittuilumielessä 50 euron lahjakortin samaan kauppaan jossa kirjoittaja itse asioi, jo toi että vaikka selvästi sanoo mitä toivoo ja tekeekin päinvastoin on kiusaamista, vähättelyä, henkistä väkivaltaa
Teit aivan oikean päätöksen. Jos toiveet on kerrottu ja selitetty, että miksi mikäkin asia on joulussa (tai ylipäänsä elämässä) sinulle tärkeitä, eikä sitä huomioida, muutosta ei tule, niin ei sitä vaan tule. Ei vaikka kuinka tahtoisi ja toivoisi.
Hämmentyneenä luen näitä kommentteja täältäkin, että miten naisen pitäisi kantaa vastuu miehen ajatusmaailman tukemisesta, opastamisesta ja ohjaamisesta toivottuun suuntaan, tai ”höllätä” vaan. Se vastuu kuuluu ihan miehelle itselleen, sille joka väittää olevansa aikuinen ja tasavertainen kumppani. Nainen on parisuhteessa puoliso, eikä miehen äiti, joka ohjaa ja opastaa. Ne ihmiset, jotka neuvovat ”hölläämään” tai toteavat että naiselle ei mikään riitä, eivät tiedä mistä puhuvat. He eivät ole joutuneet toimimaan toiminnanohjaajina lapsilleen tai miehelleen vielä riittävän pitkään. Ehkä he ovat onnekkaita, eikä tarvitsekaan, mutta useimmiten kyse on vain ymmärtämättömyydestä.
Kysehän ei ole siitä, että jouluna asiat menee huonosti. Kyse on siitä, että tämä on miehen toimintamalli aivan kaikessa. Aivan. Kaikessa.
Ja se on ihan ok, että sitä viettää elämänsä mieluummin yksin, kuin yhden aikuis-lapsen kanssa, johon pettyy kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan. Hän ei arvosta, eikä halua opetella toimimaan puolisonsa tarpeita huomioiden. Eikä se muutu. Ei, vaikka kuinka toivoisi. Eikä se ole naisen syytä tai liiallista vaatimista.
Jos puoliso ei arvosta, niin sitten täytyy itse pitää huoli omista tarpeistaan ja erota. Mieluummin niin, kuin pettyä joka päivä uudestaan ja uudestaan, loputtomiin.