Kai uusperheissä paljon onneakin on?
Hulluja eksiä, hulluja nyksiä, vaikeita lapsia ja vielä vaikeampia vanhempia, riitoja, valtapelejä ja epäonnistumista. Niistäkö on uusperheet tehty?
Huonon Äidin Avaudu tästä -lomakkeen kautta saa lähettää meille keskustelunavauksia ja kertomuksia siitä, mitä on kokenut. Koska avautua voi nimettömänä, koskevat kirjoitukset useimmiten huolia ja murheita. Esimerkiksi juuri uusperhe-elämästä. Lisäksi on tietysti selvää, että kun yhteen menee aikuiset, jo suhteissa olleet ihmiset ja elämään sekä tulee että jää useita ihmisiä, se tietää mutkikkaita suhteita. Siksi kirjoitukset esimerkiksi täällä voivat antaa uusperhe-elämästä melko negatiivisen kuvan.
Mutta eihän se kaikki oikeasti negatiivista ole, eihän? Monille uusperhe on jopa uskomattomalta tuntuva mahdollisuus uuteen onneen. Sen myötä elämästä voi tulla paljon parempaa. Eivätkä haasteetkaan välttämättä ole mikään huono juttu. Niistä oppii, eikä hyvä elämä tarkoita samaa kuin helppo elämä. Ehkä uusperheiden positiivisista puolista ja onnesta pitäisi puhua enemmän? Sitä ehdottaa tämä kirjoittaja:
”Uusperheen äitinä olen kokenut monenlaisia tunteita ja tilanteita. Olen onnistunut ja epäonnistunut. Olen oppinut ja junnannut paikalla. Olen joutunut toteamaan, että on asioita, joihin en voi vaikuttaa. Ne on vain hyväksyttävä.
Kuva Vidar Nordli Mathisen, ylin kuva Ryan Franco.
Puolisoni sanoo usein, että jos on positiivista sanottavaa niin kerro se aina. Siksi haluaisin kuulla kerrankin pelkkiä hyviä kokemuksia koskien uusperheitä.
Mitä hyvää se on elämääsi tuonut? Miten ympärillä olevat ihmiset ovat suhtautuneet? Mistä on koettu iloa ja saatu voimaa? Mikä on yllättänyt positiivisesti? Siis ihan sama mitä, kunhan se on positiivista!”
Nimim. Uusperheen äiti
Mitä sinä kertoisit hänelle ja meille kaikille? Toiko uusperhe elämääsi toivoa, rakkautta ja uusia, ihania ihmisiä? Onko kaikki sujunut paremmin kuin uskalsit odottaakaan? Voit kertoa kommentissa.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 23 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Meillä on pari vuotta ”vanha” uusperhe, jossa nuorin lapsi on vähän päälle kymmenen. Hän rakastaa kumppaniani, mistä asiasta puoliskoni on hyvin ylpeä. Isommat lapset ovat aikuisuuden kynnyksellä, ja hyväksyvät hekin parisuhteeni ja kuuntelevat kumppaniani (paremmin kuin minua välillä). Nuorimmainen kutsuu puoliskoani vanhemmakseen, vaikka en ole mitenkään odottanut tai ehdottanut sitä. He kohtelevat pääsääntöisesti varsin hienosti toisiaan. Ei mitään sellaista ole tullut esille, mitä ei tulisi vastaan myös muiden perheenjäsentemme kesken. Joskus toinen ärsyttää, mutta ne hetket eivät ole eskaloituneet isoiksi riidoiksi. Viimeisen puolen vuoden aikana kumppanini on kerran sanonut väsähtäneensä nuorimmaiseeni kun oli itse tehnyt 10 työpäivää putkeen. Saa väsähtää, minä väsyn paljon useammin.
Tämä uusperhekuvio ei olisi voinut mennä paremmin. Se menee itse asiassa niin hyvin, että silloin kun itse kypsyn kumppanini satunnaiseen vastuuttomuuteen ja ajattelemattomuuteen, pitää hyvät perhesuhteet meidänkin parisuhteemme kasassa.
En pystynyt uusperhekuvioon monesta syystä. Ei sovi minulle ja onneksi tajusin sen ajoissa ja erosin nuorena silloisesta avomiehestäni ennen kuin mentiin naimisiin ja hankittiin yhteisiä lapsia. Nyt onneksi ihan ydinperhe ja jos tämä joskus hajoaisi tai loppuisi, niin uutta miestä ei tule. En kyllä usko edes avioeroon kun on lapsia ja mieheni on samaa mieltä. Perheen perustaminen oli järkivalinta ja hyvin suunniteltu ja puhuttu ja ikääkin jo sen verran molemmilla, ettei tästä enää mihinkään hypitä.