Kalliiksi käy kevätjuhlat
Kevätjuhla on lapselle tärkeä, ja on syytäkin juhlistaa sitä, että yksi kouluvuosi on taas takana. Opettajia ja harrastuksenohjaajiakin on kiva muistaa, mutta kukkarolle se käy.
Fiksu ja säästäväinen tietysti valmistuu kevään menoeriin etukäteen, mutta kaikilla ei ole mistä pistää säästöön, tai aikaa ja voimia juosta kirpputoreilla hankkimassa juhla-asuja. Tulotasosta riippumatta juhlavarusteluihin ja lahjoihin kuluva rahasumma voi pistää kiristelemään hampaita.
Juhlavaatteet ja -kengät ketjuliikkeestä maksavat kahdelle lapselle noin sata euroa. Kummankin opettajia ja kerho-ohjaajia tulee muistaa, kolehtiosallistumisiin menee kolmesta viiteen kymppiä.
Harrastuksen kaudenpäättäjäisiin on ostettava piknikpöytään tuomisia kympillä tai kahdella. Jokaista valmentajaa muistetaan samalla summalla per lapsi.
Kevätjuhliin kuluva kokonaissumma on helposti yli 200 euroa. Riippuu täysin perheestä, onko se paljon vai vähän. Monille perheille se on valtava summa. Joinain vuosina kuluja tulee vielä enemmän, kun ohjelmassa on koulunsa päättäneiden sukulaisten onnittelut kukkineen ja lahjoineen.
No tarvitseeko sitä panostaa niin paljon? Tarvitseeko vaikka aina hankkia uusia juhlavaatteita? Yleensä kyllä, koska vanhat ovat jääneet pieneksi. Eikä äitikään tahdo juhlia joka kekkereitä samassa koltussa, joten haluaa sitä lapsillekin ostaa uutta ylle. Kierrätysryhmät ja kirpputorit auttavat toki, mutta ei niistä aina löydä sitä, mitä tarvitsee.
Sinänsä kimppalahjakolehdit ovat mahtava idea. Opettajat eivät saa kilotolkulla roinaa, eikä vanhempien tarvitse jokaisen käydä hankkimassa lahjaa. Mutta eihän keräyksestä kehtaa kieltäytyä, oli varaa tai ei! Jos emme osallistu, ehkä muut ajattelevat, että olemme köyhiä ja/ tai huonotapaisia. Ehkä siellä aktiivivanhemmat juoruavat, että me emme taaskaan osallistuneet?
Turhahan sitä on hävetä, jos ei ole rahaa niin ei ole. Tai jos haluaa käyttää roposensa mieluummin itse valitsemiinsa asioihin kuin opettajien lahjoihin, niin kai siihenkin on oikeus? Jotenkin nolo olo siitä silti tulee.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olen itse ollut opettaja 28 vuotta. Silloin kun oppilaani olivat aikuisia ja keräsivät yhteisen muistolahjan, tuntui olo kiitolliselta. Kurssit kun olivat opistossa, eikä ns. kurssimaksu ollut kallis. Peruskoulussa en todellakaan haluaisi pieniltä lapsilta mitään lahjaa. Halaus tai vilkutus ja kiitos on paras lahja. Ja se että olen voinut olla heidän uuden oppimissa mukana.
Olen yrittänyt jättää tällaiset artikkelit lukematta. Keväisin tunnen olevani väsynyt huono ope ja äiti. Yli 30 vuotta opettajana, enkä ole lahjoja halunnut. Joskus saanut, ja se on ollut mukava. Kiitos Wilma-viestinä tai oppilaan suusta on hienointa, mitä tiedän.
En jaksa enkä halua tästä aiheesta syyllistyä. Kenelläkään ei ole tarvetta antaa rahaa vievää kiitosta. Paine lahjojen antamiseen tulee vanhemmilta, ei koululta. Älkää miettikö toisia vanhempia, vaan tehkää niin kuin itse tahdotte.
Veikkaan, että yksikään opettaja ei odota lahjoja saati ees halua kymmeniä kahvimukeja ja suklaarasioita joka vuosi. Puolisoni on opettaja ja sanonut monet kerrat, ettei odota mitään, mutta jos jotain haluaa antaa niin kortti on oikein kiva muistaminen. Kerran oppilaat tekivät yhdessä kortin, jossa oli jokaisen oppilaan kesätoivotukset tms, se oli ihana muistaminen joka vielä itse kehystettiin. En tiedä mistä tää lahjakulttuuri on peräisin, en meillä päin ainakaan 2000 luvun alkupuolella kukaan joka vuosi opettajalle lahjoja vienyt, korkeintaan silloin kun opettaja oli viimeistä vuotta esim. 6. luokan lopussa.
Lasten juhlavaatteiksi riittää kauluspaita pojalle ja mekko tytölle, ei mitään järkeä ostaa erillisiä juhlakenkiä varsinkaan mihinkään koulujuhlaan, kun ne jää pieneksi melkein heti. Kivat kesäkengät toimii oikein hyvin.
Eli 30 eurolla pärjää jo hyvin… Ja voihan niitä vaatteita käyttää muutenkin esimerkiksi kesäreissuilla ja muissa juhlissa sitten.
Olen aloittanut koulutaipaleeni 2000-luvun puolella ja meillä koko kouluaikana vain eka-toka-luokalla yksi tai kaksi oppilasta, ei enempää, toi kevätjuhlaan kukan opettajalle. Mistään kolehdeista ei oltu kuultukaan. Milloin tämä nykymeno on alkanut? Jos opettajaa haluaa muistaa, olisiko itse piirretty kortti huono vaihtoehto?
Vaatteisiin kannattaa aina jättää hyvin kasvuvaraa, eikä isompien vanhoja vaatteita heittää pois, jos perheessä on vielä nuorempia sisaruksia.
Olin vuosia luokanopettajana ja mieleenpainuvin lahja oli valtava kimppu kieloja, joita rakastan. Koin kalliit lahjat kiusallisina. Olen nykyään yläkoulussa, jossa lahjoja saa harvoin. Olen siihen tyytyväinen. Muutama huoltaja on tuonut vuosien varrella viinipullon, suklaata tms., mutta silloin on nuoren kanssa väännetty normaalia enemmän. Käyttäkää hyvät ihmiset rahat mieluummin perheen yhteisiin hetkiin. Kukaan ei siitä pahoita mieltä.
Hieno asenne! Opet ja harrastusohjaajat voisivat itse viestiä vanhemmille, että lahjat voi huoletta jättää väliin. Itse asiassa koulut ja seurat voisivat tehdä tästä linjauksen, niin käytäntö olisi yhtenäinen. Ympäristönäkökulmakin hyvä: turha tavara pois!