Karvainen kesä, mutta mun oma
Huono Äiti sai avautumisen: ”Aurinko paistaa, linnut laulavat, ja minä istun tässä terassilla nauttimassa kesäpäivästä. Jalat ojennettuina, paljaina ja… no, karvaisina. Koko kesänä en ole sheivannut säärikarvojani, enkä aio sheivata. Se tuntuu vapauttavalta, suorastaan kapinalliselta. Ja se on saanut teinityttäreni, viisitoistavuotiaan, raivon partaalle.
Tytär oli parahtanut eilen, kun olimme lähdössä kauppaan. Hän ei voinut uskoa silmiään ja totesi, että näytän aivan mieheltä. Hänen kasvonsa olivat vääntyneet inhosta, aivan kuin olisin kävellyt ulos kotoa roskasäkki päällä. Vastasin vain kohauttamalla olkapäitä. Nämä ovat minun jalkani ja karvat ovat osa minua. Niistä ei tarvitse tykätä, mutta ne ovat tässä. Tytär tuhahti ja risti kätensä puuskaan. Kaikki kuulemma tuijottavat ja se on noloa. Hänen kaverinsakin olivat kommentoineet.
Ymmärrän tavallaan tyttären hämmennyksen. Nuorena sitä haluaa sulautua joukkoon, olla samanlainen kuin kaikki muut. Mutta minä olen jo sen vaiheen ohi. Olen elänyt tarpeeksi monta vuotta elämää, jossa olen yrittänyt miellyttää muita, täyttää odotuksia, jotka eivät olleet minun omiani. Ja yksi niistä odotuksista oli täysin karvaton naisen kroppa.
Rauhallisesti vastasin, että minun kehoni on minun. Minä päätän, mitä sille teen tai mitä en tee. Jos joku tuijottaa tai kommentoi, se on heidän ongelmansa, ei minun. He voivat katsoa muualle, jos karvat ahdistavat. Tytär vain pyöritti silmiään ja mutisi jotain ihan hirveästä äidistä. Mutta minä en antanut periksi. En aio antaa. Tämä on pieni, mutta minulle tärkeä voitto omasta itsenäisyydestäni. En enää suostu siihen, että minun pitäisi tuntea häpeää tai ahdistusta siitä, miltä kehoni näyttää luonnollisimmillaan.
Kesä on vielä pitkä, ja tiedän, että tytär tulee todennäköisesti vielä montakin kertaa valittamaan karvaisista sääristäni. Mutta minä aion jatkaa tätä ”huono äiti” -linjaa. Ehkä jonain päivänä hän ymmärtää, että todellinen vapaus on siinä, että saa olla juuri sellainen kuin on – kaikkine karvoineen kaikkineen. Ja ehkä se antaa hänellekin rohkeutta olla oma itsensä, välittämättä muiden mielipiteistä.”
Nimim. Huono sheivaaja
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Itsestä huolen pitäminen on kyllä jotain muuta kuin sheivaamista. Itsestä huolen pitäminen on treenaamista ja terveitä elämäntapoja, puhtaudesta ja terveydestä huolehtimista. Riittävää unta, omia harrastuksia, mielenkiintoinen työ ja riittävästi aikaa lasten kanssa.
Naiset on totta kai opetettu siihen, että meille in erityisen tärkeä viehättää miehiä ja siihen on tullut kulttuuriset normit, mitä nähdään viehättävänä.
Itse olen esimerkiksi 40 naiseksi leveäharteinen ja lihaksikas. Jotkut miehet ja välillä naisetkin näkebät asiakseen kommentoida, kuinka lihaksikkuus ei ole naisessa viehättävää. Siihen vastaan, ettei mun tehtävä ole olla viehättävä vain onnellinen ja tyytyväinen itseeni.
Tässä ei kerrota onko karvoitusta paljon ja tummaa. Tuntuu että nämä ihmiset jotka julistavat etteivät poista karvojaan niin heillä kasvaa muutama vaalea haituva🙄
Itse koko ikäni kärsinyt tästä karvan määrästä jota on joka paikassa, jalat, pakarat, kädet, kasvoissakin. En todellakaan IKINÄ lopeta näiden poistamista.
Mitäpä se kenellekään kuuluu ajeleeko karvansa vai ei.
Jokainen tavallaan. Minä esimerkiksi sheivaan kaikki karvani, paitsi käsivarsista, teinityttäreni hieman vähemmän ja aikuiset (tiedostavammat) tyttäret vain harvoin sääristä. Mutta ainakin minä olen onnistunut olemaan jokaisen teinin mielestä jossain asiassa (tai tietyssä vaiheessa ihan kaikessa sanomisessa/tekemisissä tai vain olemisessa) aivan käsittämättömän nolo, boomer jne. Sitten jossain vaiheessa on alettu aikuistumisen myötä vähän kuin ystäviksi.
Erikoista, että joku näkee rehottavat säärikarvansa vapautena tai itsenäisyytenä. Se on lähinnä surullista, ettei ole halua pitää itsestään ja ulkonäöstään huolta. Ei ole rumia naisia, vain naisia, jotka eivät pidä itsestään huolta.
Odottamassa, kun vaihdevuosissa sinulle alkaa kasvaa viikset ja parta. Niillä vasta on kiva revitellä.
Odotapas, kun vaihdevuosissa sinulle alkaa kasvaa viikset ja parta. Niillä vasta onkin kiva revitellä.