Katkera exälle ja se haittaa elämää
Huono Äiti sai avautumisen:
” Ensimmäinen varsinainen parisuhteeni alkoi kun olin 18v, mies 5v vanhempi. Meidän parisuhde oli alusta asti melkoisen aaltoilevaa. Oli paljon hyviä hetkiä, mutta paljon myös riitaa. Opiskelin yliopistossa sekä kävin töissä ja miehen mustasukkaisuus nosti päätään. Jotenkin ajattelin, että olisi normaalia ja ohimenevää.
Pikku hiljaa kuitenkin karsin omia menoja enkä koulun ja töiden ohella tehnyt mitään ylimääräistä, välttäen riidan aiheuttamista. Sen harvan kerran kun näin kavereita, soittoa tuli aina milloin mistäkin. ”miten menee, missä oot ja kenen kanssa” tai sitten esimerkiksi jotain aivan muuta ”missä meidän x tavara on”. Koin, että oli puhelu mitä tahansa, sen tarkoitus oli tarkistaa, missä menen. Tästä keskusteltiin monta kertaa.Vuosien varrella mustasukkaisuus tasoittui. Ei siinä, en edelleenkään tehnyt juuri mitään ylimääräistä tai hän oli mukana. Päätimme mennä naimisiin..
2 kuukautta häiden jälkeen mies jäi kiinni pettämisestä. Työkaveri on kuulemma kivempi. Ostin hänet ulos yhteistä asunnosta ja hän muutti pois. Noin puolen vuoden päästä päätin antaa hänelle uuden mahdollisuuden ja otin hänet takaisin. Tämän jälkeen meillä menikin jokunen vuosi paremmin. Mustasukkaisuus oli edelleen läsnä mutta hillitymmin. Tämän tuloksena saimme kaksi lasta ja yhteisen omakotitalon.
Arki rupesi tulemaan taas väliin. Lähes kaikki lasten ja kodin hoitamiseen liittyvät asiat jäi minulle. Miehellä oli harrastus, mikä vei käytännössä kaiken vapaa-ajan ja viikonloput. Ja mitä enemmän väsyin ja nalkutin, sitä enemmän hän oli poissa. Lapsia hoiti silloin kun olin itse iltavuorossa tai viikonloppuna töissä, mutta heti kun mulla olisi ollut vapaata hänen harrastuksensa vei voiton. Tunsin, että olisin oman kodin vanki. Elämä oli vain lapsia ja töitä. Jos joskus halusin nähdä kavereita niin se piti aina sopia todella hyvissä ajoin. Hän sai mennä silloin kun itseään huvitti. Takki päälle ja menoksi. Uhkasin erolla moneen kertaan.
Ja asioista yritettiin puhua, yritettiin tehdä pelisääntöjä. Yritettiin parantaa suhdetta.
Pari viimeistä vuotta olikin pelkkää riitaa. Ja mua syytettiin ties mistä bordellin pitämisestä. Mua syytettiin pettämisestä, pihtaamisesta. Miehen poissaolot lisääntyi entisestään ja juominen kasvoi. Naisten kanssa flirttailu ja pettäminen tuli jälleen kuvioihin.
Erään riitaisen aamun jälkeen laitoin eropaperit menemään. Vääntöjen jälkeen sain hänet ostettua jälleen kerran ulos. Ja hän muutti pois.
Elämä tuntui heti samantien helpommalta. Aloin voida paremmin. Mies taas voi todella huonosti. Hänen elämä oli useamman kuukauden vaakalaudalla. Lapsiaan näki joka toinen viikonloppu. Ja minun syyttely jatkui. Sain kymmeniä puheluita ja parhaillaan 50-150 viestiä päivittäin. Joko anelevaa, syyttelevää tai itsesääliä. Hänen mielestään ainoa syy eroon oli se, että minä olisin pettänyt. Ja käsi sydämellä voin sanoa, etten kertaakaan meidän 14,5v aikana pettänyt häntä.
Avioero tuli voimaan kaksi päivää ennen 10v. hääpäivää. Tästä meni puolitoista viikkoa kun mies ilmoitti seurustelevansa uuden naisen kanssa. Tämä tieto oli todella raastavaa mulle. Tuntui hyvin samalta kuin mua olisi petetty. Okei, yhteydenotto romahti täysin ja hyvä niin.
Exä kuitenkin halusi avautua mulle parisuhteestaan. Kuuntelin, kun häntä ahdisti, yritin toppuutella kiirehtimästä. Nyxä on ilmeisesti vielä suorasanasempi, kuin exäni. Tuntui, että uusi suhde ei tule kestämään kovinkaan kauaa.
No nyt he kuitenkin ovat olevinaan niin in love. Ja tästä olen exälle kateellinen, katkera ja ehkä jopa vihainenkin. Minulla itsellä ei ole uutta parisuhdetta. Hoidan edelleen lapset lähes kokonaan, muutamaa viikonloppua lukuunottamatta. Käyn vuorotöissä ja yritän tasapainoilla arjen kanssa. Tuntuu suorastaa epäreilulta. Ei mulla ole mahdollisuutta tutustua uuteen ihmiseen. Ja vuosien syytökset pettämisestä pistää kiehumaan. Kukakohan tälläisen äiti-ihmisen edes huolisi. Oman kodin vangin.
Kun yritän puhua exän kanssa lasten asioista, oma katkeeruus puskee päälle. Tiedän, ettei se ole hyvä asia ja haluisin päästä siitä eroon. Olen katkera siitä, että hän on päässyt eteenpäin. Olen katkera ja vihainen siitä, että hän olisi jo reilun kuukauden seurustelun jälkeen valmis esittelemään lapset uudelle. Vaikka nimenomaan lastenvalvojan kanssa puhuttiin että suhteen pitää olla varmalla pohjalla ennen kuin lapsia tuodaan siihen mukaan. Enkä halua antaa yhtään enempää siimaa. En halua vaihtaa viikonloppuja heidän parisuhteen vuoksi. En halua uutta naista vielä pitkään aikaan lähelle lapsia, he ovat kärsineet tästä erosta ihan tarpeeksi. Mä oon niin väsynyt kaikkeen tähän. Luulin jo voivani paremmin, mutta uuden parisuhteen julkistamisen jälkeen musta on tullut kärttyisä. Yritän olla onnellinen toisen puolesta, mutta en vain pysty siihen. Vielä ainakaan.
Tämä prosessi on itsellä pahasti kesken. Kiitos kun luit!”
Nimim. Katkera Exästä
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 23 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kun liitto on päättynyt, se on päättynyt.
Oma exäni yritti ohjailla omaa ajankäyttöäni ja tekemisiäni lasten kautta eron jälkeen kuten ennenkin. En suostunut siihen ja sen vuoksi lasten huoltajuus jäi 99% minun harteilleni.
Oli se sen arvoista kuitenkin. 😀
Se pitää ymmärtää, että kumpikaan osapuoli ei voi vahtia toisensa tekemisiä enää koskaan.
Meressä piisaa kalaa. Miksi takerrut tähän yhteen?
Yritä itsenäistyä ja hoitaa omat asiasi. Tästä mitä nyt teet, ei seuraa mitään hyvää.
Onko sinulla tuttuja? Pyydä heiltä apua. Renkaat vaihtaa rengasliike ja auton huoltaa huoltoliike.
Lakkaa takertumista menneeseen. Siellä mikään ei ollut hyvin. Miksi siedit tuota kaikkea. Ja siedät edelleen. Mies pitää sinua pilkkanasn.
Lue läheisriippuvuudesta ja opettele arvostamaan itseäsi.
Tämä on merkillinen ilmiö, että kun se seuraava suhde tulee, niin näyttää, että yhtäkkiä onkin sitten parempi. Onko aidosti? Kuka tietää, mutta sitähän se ei poista, että ensimmäisessä on ainakin on näyttänyt ne huonommat puolet.
Ihan kuin omasta kynästä! Älä huoli, vituiksi tuo uusi suhde menee ja pari sen jälkeenkin. Jos se sinua jotenkin helpottaa. Jossakin vaiheessa itse heräät siihen ettei harmita enää pätkääkään ja uusi onni tulee eteen <3
Sen jälkeen exää harmittaa..
Mies ei ole päässyt yli erosta, vaikka on toisen kanssa. Vähintäänkin asian käsittely on jäänyt kesken tai kokonaan tekemättä.
Pidä sovitusta kiinni, älä vaihtele viikonloppuja koska kohta vaihdat niitä koko ajan. Tee exästä itsellesi ” tarpeeton”. Lakkaa pyytämästä apua renkaanvaihtoon, taulujen seinälle laittamiseen yms.. ns. puolisotehtäviin. Näihin löytyy myös joku toinen, vaikka palkattu henkilö. Näin riippuvuus toisesta vähenee ja pikkuhiljaa ihminen asettuu etäämmälle sinun elämässä. Muistuta exää erilaisissa tilanteissa tarvittaessa että ette ole enää yhdessä. Esim. Entiseen yhteiseen omakotitaloon ei tulla soittamatta ovikelloa ja odottamatta ulkona, koti ei ole enää hänen. Hoidatte lasten asioita asiallisesti, muuten häneen ei tarvitse olla yhteydessä
Et ollut onnellinen tän miehen kanssa ja hän oli huono sulle. Petti, kohteli huonosti, ei arvostanut, olit itsestäänselvyys. Listaa voisi jatkaa varmaan vaikka loputtomiin. Selvästikään ei mikään elämäsi rakkaus, vaan paremminkin se tuttu ja turvallinen ”tunkio”, missä madotkin moikkaa.
Se elämäsi rakkaus on vielä tulossa, ehkä sitten kun vähiten odotat, ja vaikka siihen menisi hetki aikaa. Et jää kodin vangiksi ikuisesti. Saat kyllä vielä tilaa ja mahdollisuuksia rakkauteen.
Sillä, onko se ex onnellinen vai onneton, ei oo mitään väliä. Anna olla mitä on, älä vaivaa sillä mieltäsi. Tänään rakastunut, huomenna jo jotain muuta. Anna uuden ottaa nyt ne potkut ja iskut, ja se mustasukkaisuus kirsikkana kakun päällä.
Oletko miettinyt asiaa siltä kannalta että kun reagoit tavalla tai toisella exäsi nykyiseen suhteeseen, kuuntelet häntä jne hän saa siitä haluamansa reaktion. Tuon tyyppiset ihmiset hakevat yleensä jotain reaktiota, jos niitä ei saa hyvällä ja kaikilla mahdollisilla lapsiin, eroon yms liittyvillä syillä niin sitten keksitään jtn muuta. Oma elämä helpottui kun laitoin exän estettyjen listalle aina kun ei osannut käyttäytyä tai yritti jollain tavalla vaikuttaa elämääni. Eikä se uuden suhteen aloittaminen ole mikään mahdottomuus vaikka lapsia ja töitä on, mutta kehoitan ensin elämään ihan yksin ja miettimään millaisen suhteen jatkossa toivoisit löytäväsi, ihminen usein tulee toistaneeksi itseään.
No en nyt ymmärrä miksi tuollaisen exän uuden parisuhteen puolesta pitäisi olla onnellinen.
Muutama ajatus. Älä toimi exäsi parisuhdeterapeuttina. Käy keskustelua ainoastaan lapsista. Hänen uusi suhde on hänen oma asiansa.
Se nyxä on varmasti ollut kuvioissa jo ennen teidän eroa. Kun joku syyttää noin systemaattisesti pettämisestä, yleensä hän on itse pettänyt. Jos ei nyxän kanssa, niin sit jonkun muun. Ole onnellinen omasta puolestasi, että pääsit exästä eroon.
Voihan se toki olla että tää nyxä on exäsi elämän suurin rakkaus. Mut voi olla että tää on vaan rebound-suhde, ja parin kuukauden päästä exä on taas anelemassa anteeksi ja haluaa palata sinun luoksesi. Vaikuttaa kyllä lähinnä siltä, että toiminnallaan exä on päässyt just siihen tilanteeseen mihin haluaa, eli tekee kaikkensa satuttaakseen muita. Kaikesta päätellen, exäsi ei varsinaisesti ole mikään Prinssi Uljas, enkä kyllä suosittele ottamaan enää takaisin.
Ja pidä kiinni viikonlopuista jolloin lapset ovat isällään. jos joustat kerran, huomaat että joustat jatkossa koko ajan.
Erosta toipuminen vie aikaa ja suhteen päättymistä saa surra. Sure ja toivu rauhassa, älä säntää liian nopeasti uuteen suhteeseen.
Ei ihme että olet vihainen. Mun mielestä sun pitääkin olla. Itse olisin aivan järjettömän raivoissani. Sä oot kuitenkin tehnyt aivan helvetin paljon ja parhaas ja vielä enemmän saadakses suhteen toimimaan, ja toi helvetin ketku on laiminlyönyt kaikkia velvollisuuksiaan. Toivota vaan onnea sille hänen uudelle naiselleen, sillä sitä hän tulee tarvitsemaan roppakaupalla! Toi sun paha olo tulee tasoittumaan, oot nyt vaan keskellä pahinta kriisiä, jolloin olo yleensä on toivottomin. Se vähän niin kuin kuuluu asiaan, ei siitä tarvi mennä paniikkiin. Pyydä apua. Ihan oikeasti. Emmä tiiä mistä aiot sitä pyytää, mutta se voi olla ihan mikä taho tahansa: suku, ystävät, ruohonjuuritason auttajat, seurakunta, lääkäri ja mitä näitä vielä onkaan. Tarviit oikeasti uusia tuulia elämääs! Ja kun susta alkaa siltä tuntumaan, mee treffeille ja ihan uusien ihmisten kanssa. Jätä se helvetin ketku sinne minne se kuuluukin, menneisyyteen.
En kyllä yrittäisi edes olla tuollaisen törkimyksen puolesta onnellinen. Katkeruudesta sen sijaan kannattaa ajan kanssa yrittää päästä eroon. Senkin saa tuntea, mutta loppuikänsä sitä ei kannata tuntea, koska se syö vain sinua sisältäpäin. Anteeksi anto on siihen tehokkainta lääkettä. Sekään ei tapahdu heti, mutta sillä sinä saat tilanteesta vallan. Mustasukkainen ihminen tietää itse sen miten on mahdollista pettää ja salailla eli onhan se parempi pettää ennenkuin toinen ehtii. Olen nähnyt itsekin tuon toimintatavan. Mitä lapsiin tulee niin onko sinulla ketään ystävää, sukulaista yms. joka voisi ottaa joskus koppia lapsista? Kyllähän se olisi isän vastuulla hoitaa lapsensa, mutta on hänen häpeänsä jos lapset eivät jostain kumman syystä hänen kanssaan halua olla koskaan tekemisissä kun heille ikää tulee.
Viisaita sanoja 😍
Ikäväkyllä, en voi sanoa muuta kun samaistun kokemukseesi 🙁 18v yhteiseloa samojen asioiden kanssa riitti. Olet rohkea!
Kun mun ukko lähti toisen matkaan, totesin vasn, että toisen roska on jonkun aarre.
Kierrätys on muotia nykyään
Tsemppiä!
Tsemppiä!
Tarinasi kuulostaa samankaltaiselta kuin omani, joskin syyt taustalla olivat erit.
Minun exäni vaihtoi uuteen jo ennen eroa, mutta eihän se kestänyt. Toinen jo menossa, ja uuden kanssa taitaa olla samanlainen taloudellisen hyötymisen kuvio kuin minunkin.
Lopputulemana voin kuitenkin sanoa, että olen tyytyväinen, että tein omalla tavallani. Rajojen pito on vaikeaa, kun välillä lässyttää lastenvalvoja tai jopa käräjäoikeuden elarisovittelussa lastenpsykologi, että pitää joustaa ja onhan se nyt kiva jos isä joskus haluaa nähdä lapsia, edes kysymättä, käyttäytyykö ihminen uhkaavasti ja mitä käytännössä tarkoittaa isän vaatimus, että äiti vastaisi tapaamisten kaikista järjestelyistä tai kuljetuksista. Sille vsin on oltava rajat, koska vallankäyttö ja kiusaaminen ovat muuta kuin lasten parasta. On hyvä, että teillä on ilmeisesti jo kuitenkin allekirjoitettu sopimus, tuo edes jonkin turvan sinun arkeesi, vaikka ei niitä etävsnhempi liian usein noudattaisikaan. Hyvin olet siis edennyt jo.
Minäkin olin kitkerä siitä, että ex vain jätti muksut, talokaupat, kaiken hoitamisen ja talouden minun hoidettavakseni ja häipyi vain hyppynä uuteen ”hohdokkaaseen” arkeensa maksamatta elareita pariin vuoteen ennen käräjäsovittelua. Minun voimani eivät olleet riittää yksin kaikkeen. Mutta riittivät, tarpeeksi.
Minulla on nyt rauhassa edeten ja omalla etiikallani toimittuani yllättäen ihanat lapset ja heihin läheinen suhde. Ihana nykyinen partneri, joka tulee lasteni ksnssa toimeen toisin kuin exäni kumpikaan uusi. Talous on tasaisella mallilla, kun yllättäen säästöön jää enemmän kuin koskaan taannoisen parisuhteen aikana.
Rauhallisesti edeten hyvä tulee. Parempi kuin villistä vapaudesta nauttivilla tempoiluilla. Voi etsiä omaa arkeaan rauhassa, ja antaa exän hölmöillä omassaan. En itse seuraa exää somessa tms, vaan etsin oman arkeni onnen hetket ihan ilman entisiä rajoitteita – vei muuten tovin, kun oli 10 v joutunut luopumaan ja luovimaan, löytää sitten se, mitä ihan itse haluaa vähällä ajallaan tehdä ja kenen kanssa… Kyllä se siitä.
Hyvä, kun avauduit. Tuttuja tunteita.
PS. Sun ei tarvitse olla onnellinen toisen puolesta. Ei oikeastaan piitata mistään, mikä ei heijastus lapsiin. Eroaminen ajatustasolla vie toki hetken. Sun ei tarvitse kuunnella toisen murheita tsi parisuhdejuttuja. Ei kettuiluja ei syytöksiä tai haukkuja. Itseäni auttoi eropsykologin kanssa saatu oivallus, että voin suhtautua kuin työpaikan yhteistyökumppaniin. En minä heidänkään parisuhdejuttujaan kuuntele enkä ota vastaan 80 hsukkumaviestiä päivässä. Ei tarvitse ottaa kotiin pyörimään. Ei tarvitse exänkään kanssa. Asiallisesti voi olla ja lasten asiat hoitaa, mutta ei olla roskakori enempää kuin muillekaan.
Meitä taitaa olla yllättävän monta, jotka ovat vuosia koettaneet saada tapaamissopimukset ja elatusavut paperille. Käräjäsovittelun optiosta kuulin minäkin vasta yli vuoden turhan yrittämisen jälkeen. Olisi siitä voinut kertoa mielestäni jo lastenvalvojan ja perheneuvonnan kautta asian hoitoa yrittäessä.
Pelottavaksi kokemani käytös toiselta puolen rauhoittui käräjäsovitteluun ja siihen, kun asiat saatiin paperille. Se oli suurin apu.
Kuulostaa siltä että olet ollut yhdessä pojan kanssa, et miehen. Ymmärrän hyvin tunteitasi sillä elin hyvin samankaltaisessa parisuhteessa. Siitä jäi paljon arpia. Haasteellista oli koittaa toimia yhteisvanhempina sillä lasten isä ei ollut juurikaan lapsia hoitanut. Vastuuseen ei synnytä vaan kasvetaan. Ja joskus pojat eivät vaan kasva miehiksi eivätkä välttämättä koskaan osaa ottaa vastuuta. Voi hyvin olla että tulet kantamaan päävastuun lapsista aina. Mutta mieti kuinka paljon ex- kumppanisi menettää kun välit lapsiin eivät ole niin hyvät kun voisivat olla. Parisuhteita ehtii saamaan mutta lasten lapsuutta ja yhteisiä kokemuksia ei saa koskaan takaisin.
Exän uusi kumppani nostaa tunteet pintaan; miksi minä en kelvannut, miksi tulin petetyksi, miksi ei viettänyt minun kanssa aikaa ym. Kun on tullut satutetuksi niin tällaiset tunteet nousee luonnollisesti pintaan. Aikaa myöten helpottaa ja oppii näkemään asiat eri tavalla. Tunteet joutuu käymään läpi mutta jossainkohden tulet huomaamaan että helpottaa ja elämä kantaa. Nauti pienestä perheestäsi. Voimia sinulle❤
Nyt määrittele omat rajasi.
Sinun ei tarvi olla lapsenvahti jos isällä on menoa, hän hommaa itse vahdin omille lapsilleen, niinhän sinäkin joudut tekemään?
No sen nyt olet nähnyt hänen suhteistaan, että ensin on tosi jees, mutta kyllä se arki tulee sieltä, eli suhteet eivät kestä…. Käsittele omat tunteesi, mene vaikka terapiaan, se auttaisi myös siinä omien rajojen määrittelyssä.
Ilman muuta viikko-viikko lapsille, jos isä pystyy hoitamaan.
Ja lopeta se hänen terapeuttina oleminen, käske puhua ystävilleen (joita tuskin on montaa…..), ei sinun tarvitse kuunnella häneltä yhtään mitään muuta kuin vain ja ainoastaan lapsiin liittyviä asioita.
Ja sinun on ihan luvallista hommata lapsenvahti ja lähteä baanalle tuulettumaan välillä. Jos omaa turvaverkkoa ei ole, on paljon nuoria opiskelijoita, jotka kaipaavat lisärahaa… verkostoidu muiden äitien kanssa, sitäkin kautta voi saada verkostoja ja lapsenvahtiapuja.
Nyt on aika alkaa pistää itseäsi etusijalle, että saat voimavaroja myös arkeen. Kuulostaa siltä, että sinun tarpeesi tulevat aina viimeisenä (jos ollenkaan), miksi…?
Oma liittoni lasten isän kanssa kuulosti pitkälti tuollaiselta: mihinkään en päässyt, isä kyllä meni. Ja valitti minulle, miksen ikinä käy missään, mutta aina hänelle ilmaantui menoja, kun yritin esim. harrastaa jotakin…
Eron jälkeen hakeuduin terapiaan ja tajusin, että minun pitää uskaltaa alkaa laittaa rajoja hänelle, hän ei tule ikinä ajattelemaan minun tai lastensa parasta.
Ja koska oli jo erottu, eihän minulla ollut mitään hävittävää, ei tarvinnut pelätä, että hänelle tulee paha mieli…
Ja iso oivallus oli, kun tajusin lakata odottamasta, että hän ”alkaisi käyttäytyä,” ei hän alkanut, ikinä. Minun piti oppia ottamaan vastuu omasta elämästäni, omista oikeuksistani ja puolustaa niitä.
Luin sen verran lakipykäliä, että tiesin, mihin vedota, kun aloin laittaa rajaa jatkuvaan lasten tapaamisten eestaasveivaamiseen, hän voi perua, mutta minulla ei ole velvollisuutta ”korvata” tapaamista vaan seuraava on sitten kun se on sopimuksessa.
Niin karulta kuin se kuulostaakin, niin sinä itse olet vastuussa itsestäsi. Vähän lempeämmin sanottuna: mikset rakastaisi itseäsi niin paljon, että lopettaisit kynnysmattona olemisen ihmiselle, joka selvästikään ei sinusta välitä….? Ansaitset niin paljon parempaa! <3
Isosti tsemppiä
Hyvin sanottu 👍
Ymmärrän sinua ihan täysin. Minä kuitenkin sanoisin, että ehdota viikko/viikko systeemiä jos vähänkin siltä tuntuu että se lapsille sopisi. Ajattele, saisit omaa aikaa. Lapsilla mahdollisesti olisi ”lastenvahti” isän lisäksi. Kaksi aikuista jotka huolehtivat rakkaista lapsistasi. Sinä saisit ilmaisen lapsenvahdin ja lapset hyvässä lykyssä mukavan aikuisen elämään. Voisit miettiä mitä tahansa omille viikoille ja et katkeroituisi enempää. Toivon sinulle paljon voimia, tee rohkeita päätöksiä. Sinä ansaitset kaiken onnen ja tottakai sinulle löytyy joku ihana juuri sopiva kumppani kun annat hänen vain tulla elämääsi.
Ei sinun tartte olla onnellinen heidän puolesta, saat olla vihainen ja katkera, inhota heitä sydämesi pohjasta, mutta älä lasten nähden ja kuullen. Sulla on lupa tuntea kaikki tunteet mitä käyt läpi, unohda se exän kulissisuhde. Yritä keskittyä sinuun ja lapsiin, paranna ensin itsesi ja mieti sitten tulevia suhteita, kaikelle on aikansa. Mutta älä jää niihin negatiivisiin tunteisiin kiinni, päästä lopulta irti. Muista rajat, äläkä jousta lasten tapaamisista, älä myöskään siitä, että lapset tapaisivat exän nyxän liian aikaisin. Sie pystyt siihen kyllä! Tsemppiä! ❤️
Ehdottomasti lapset isälle joka toinen viikko, saat itse palautua ja alkaa elämää myös omaa elämää.
Yhtälailla se isä on toinen vanhempi ja lapset varmasti kaipaavat aikaa myös toisen vanhemman kanssa.
…jos kaikki isät vain edes suostuisivat ottamaan lapset ”vaivoikseen” viikoiksi, kun nehän on ”tiellä”… Ei ole aina niin helppo kuvio kuin sanottuna kuulostaa, ihan on etävanhemmasta kiinni, voiko vuoroviikkojärjestelyä edes ajatella vai onko parempi tyytyä tapaamisviikonloppuihin tai siihen, ettei isää näy vuoteen kahteen. Toisen puolesta ei voi lopulta ottaa vastuuta lapsista, jos toinen ei ota. Sitten on vain etsittävä oma aika ja tapa elää lastenkin kanssa sitä omaa aikaa ja arkea.