Katkeruus exää kohtaan – miten tästä pääsee yli?
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Kymmenen vuoden parisuhteen jälkeen tulin jätetyksi todella törkeästi. Mies löysi uuden naisen työpaikaltaan. Tämän sain selville yhteisten tuttujen kautta, kun olin muuttanut pois yhteisestä kodista.
Ex muuttui totaalisesti sillä hetkellä kun ilmoitti haluavansa erota. Ennen mukava, tosin voimakastahtoinen, mies muuttui epäkunnioittavaksi ja halveksivaksi. Meillä ei kuulemma ollut mitään yhteistä. En ollut tarpeeksi kiinnostunut tietyistä asioista. Ex ei koskaan itse ilmaissut syitä tai sitä että oli uusi suhde oli jo menossa.
Tästä on jo kaksi vuotta aikaa, en silti meinaa päästä katkeruudesta yli ja siitä että Ex löysi uuden onnen. Itse muutin pois talosta ja uusi muutti lähes saman tien tilalleni. Perheenkin ovat jo perustaneet. Emme ole enää missään tekemisissä. Vaikka parhaani mukaan olen yrittänyt jatkaa elämää ja tehdä asioita joista nautin tapahtumat palaavat mieleeni. Tuntuu, että itsetunto romuttui täysin. Uusi nainen on kaikkea sitä mitä itse en ole. Miten päästä yli pettymyksestä ja katkeruudesta?”
Nimim. Jätetty
Artikkelikuva Kristina Tripkovic.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 30 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Omalla kohdallani katkeruuksien välttämiseen on auttanut tietynlaiset henkiset tilinpäätökset. Niitä ei kylläkään voi odottaa keneltäkään muulta, eli en kerro siksi, että sinun pitäisi näin tehdä, mutta itseeni suhtaudun näin. Elämä on jatkumoa jossa tapahtuu erilaisia asioita, jotka nostava pintaan sitä, mitä minun on hyvä huomata itseni vuoksi. Tilinpäätös on sitä, että totean itselleni että tilanne on tämä, ja sitten vähitellen askel kerrallaan kokoan sen, mitä olen tähän asti saanut, oppinut, oivaltanut. Mitä merkityksiä ko. henkilöllä minulle on ollut, mistä olen kiitollinen? Mitä olen oppinut itsestäni, miten olen eri henkilö suhteen jälkeen kuin ennen sitä? Jos mitään positiivista tämän henkilön kanssa on tapahtunut (ja aina on), ja jos yhtään olen kasvanut tai viisastunut, niin ”olen jo saanut hyvää”. Sitä ei ehkä ole tarjolla enempää, mutta aiempaa ei kuitenkaan viedä pois. Ja kun kivuliaat kohdat iskee ajatuksiin, ja ne iskee ja saakin iskeä, ja vaikka itkisin silmät päästäni, on siinäkin eteenpäin vievän kysymyksen paikka: mitä tämä kipu minulle kertoo, mihin se osuu ja sattuu? Mitä se minulle paljastaa? Mikä on sen tuoma hyvä asia? Mihin muuhun se liittyy? Mitä en ainakaan halua elämääni enää? Mikä tässä on oikeasti rakkautta, mikä jotakin muuta? Odotuksia, kuvitelmia, luuloja, pettymyksiä? Rakkaus itsessään ei satu, se on se muu, mikä sattuu. Ja rakkaus on sinun itsesi, siitä ei tarvitse koskaan luopua, voit jatkaa elämääsi kaiken sen rakkauden kanssa, mikä sinussa on.
Mitä opin? Ainakin valtavasti itsetuntemusta. Tähän tilinpäätökseen annan itselleni reilusti aikaa, mutta vaikka siihen menisi kaksi kuukautta tai kaksi vuotta, niin tiedän että kokemukseni menee koko ajan kohti parempaa. Se mikä on kurjaa, tulee menemään ohi, varmasti. Ja voin vaikuttaa siihen.
Minä olin se jättäjä…
Tosin vuosien yritykset keskustella asioista oli ”yleistä mäkätystä”, naiset nyt aina valittaa kaikesta jne
Taustalla myös mustasukkaisuutta ja kontrollointia… Ja paljon muitakin asioita.
Miehelle ero tuli yllättäen yllätyksenä ja katkeruus oli kurjaa katsottavaa.
Ei se jättämispäätös ollut helppo ja sitä seurannut parin vuoden” helvetti” oli ihan hirveää…exän katkeruus kohdistui minuun ja myös lapsiin
Ja edelleen, yli 5v erosta eikä exä ole päässyt katkeruudesta minua kohtaan.
Vaikka en itse ollu kauaa yhdessä exäni kanssa se silti ehti tuhota omakotitalon , itsetuntoni . Valehteli sen omista veloista ja sen seurauksena ryöstäjät kävivät kylässä ku oltiin muualla .. katkeruus on todella kova . Kauheita ajatuksia pyörinyt päässä mitä kaikkea voisikaan tehdä sille miehelle. Ennen olen pystynyt vain unohtamaan mutta tällä kertaa se on ylitsepääsemätöntä. Vihaan olla vihainen ja jumissa vihassa. Haluisin nauttia elämästä mut en vaan tunnu pääsevän yli .
Kovin sama tarina poikkeuksena se, että me jäätiin yhteen. Mutta pettäminen alkoi aivan samoin, muuttui kummalliseksi, työpäivät ja treenit venyi. Puhelinta piiloteltiin, äyskittiin jos kysyi menoista jne. Sitten yllätin eräs kaunis päivä toisen naisen kanssa ”puistotreffeiltä” meidän pienimmäisen kanssa. Meillä oli silloin siis kaks pientä lasta, pienin kotihoidossa mun kanssa. Hoidin kodin ja lapset, mies työt. Kun kaikki selvisi, selvisi myös että tätä henkistä pettämistä oli ollut toista vuotta. Eroa oli harkinnut. Aloin kuulemma olla tylsää seuraa, kotona oli tylsää, lapset oli taakka, mä valitin miehen pitkistä työpäivistä ja muuta. Ei ollut yhteistiä mielenkiinnon kohteita. Olin juuri menettänyt yhden raskauden rv 20 ja yritin toipua siitä. Ei ollut voimia kuin hoitaa koti ja lapset, harrastukset ja oman itseeni panostaminen oli tauolla. Oli kuulema vaan ankeaa, työpaikalta löytyi iloisempi nuorempi nainen jonka kanssa löytyi (olevinaan) hirveästi yhteistä eikä ankea arki painanut. Onneksi selvisi toista kautta lopulta myös se että naikkonen oli krooninen varattujen miesten kierrättäjä-se helpotti omaa tuskaani.
Minua loukkasi juurikin eniten se, ettei toinen 10v liiton jälkeen ollut rehellinen. En koskaan osannut olla mustasukkainen eikä mieheni ollut (mielestäni)sellainen. Ja ei, seksikään ei ollut syy, olin meistä se joka halusi aina eniten ja teki aina aloitteet. Olen hyvässä kunnossa, käytän kauniita vaateita, on varmasti pitsiä ja hierontaöljyjä kaapissa. Vieraat miehet huomioi kyllä. En kulkenut pieruverkkareissa kotona. Mutta mies ei kestänyt lapsiperhearkea. Kuvittelin, että jokainen lapsellinen ihminen tietää, että pienien kanssa arki on sellaista-hetken aikaa. Mut ei, kevyempää seuraa haluttiin heti. No en väitä, että minä olisin täydellinen, mutta valehtelu oli kamalinta. Mulle sanottiin että rakastetaan ja kaikki on hyvin, ikinä ei kerrottu että joku olisi mättänyt, mutta toisaalla puitiin vieraan naisen kanssa parisuhdeongelmia ja sitä miten pskaa on. No tästä taisteltiin asiat läpi ja ollaan läheisempiä kuin koskaan, mutta valehtelu ei unohdu varmasti koskaan. Vieläkin tulee ajoittain takaumia jos työvuorot kestää ja venyy. Mutta oli vain valittava luotanko vai en. Päätin luottaa. Nyt vaan toivon, että kaikki oli sen arvoista enkä löydä enää itseäni tuosta suosta. Kolmisen vuotta meni toipua pahimmasta, mutta koettiin että meillä on lopulta oikeasti hyvä olla yhdessä, tilanteet ajoi tuohon.
Siitä on nyt kaksi vuotta kun ex jätti minut. Sanoi että ei ole mitään syytä tämä nyt vaan on näin. Kokoajan hain itsestäni syytä ja mun olisi ollut paljon helpompi käsitellä asia jos olisin tiennyt että hän on rakastunut toiseen. Olen facesta stalkannut että tämä mies joka ikinä halunnut mennä naimisiin on nyt sen naisen kanssa naimissa ja ostanut talon. Tämä nainen varasti mun unelmani. Toki järjellä tiedän ettei se kenenkään vika ole kun kaksi ihmistä rakastuu, mutta miksi mä en ansainnut sitä että mulle olis puhuttu suoraan? Tai edes puhuttu mitään?
Minä jäin jumiin siihen kysymykseen, miksi en ansainnut pitkän avioliiton jälkeen edes sitä, että minulle olisi puhuttu totta. Murenin henkisesti aivan täysin, kun lopulta tajusin, että mies oli valehdellut minulle ainakin vuoden, suunnitellen samaan aikaan yhteiselämän aloittamista toisen naisen kanssa. Mm. kun aloin huomata, että hän valehtelee siitä, kenen kanssa on puhelimessa tai oli samassa huoneessa työmatkalla, hän suuttui minulle raivoisasti, tirautti jopa kyyneleet silmistään, vannoi polvillaan rakastavansa minua ja sanoi minun olevan ihan sekaisin. Myöhemmin sitten selvisi, että olin ollut oikeassa koko ajan. Minua auttoi kun tajusin kirkkaasti, että mies teki pahasti väärin minua kohtaan siksi, koska hän ei välittänyt minusta eikä arvostanut minua yhtään. Sellaisen miehen kanssa en olisi koskaan voinut tulla onnelliseksi parisuhteessa.
On olemassa paljon ihania, reilua ja rehtejä vapaita miehiä. Onnea uuteen parisuhteen niin sinulle kuin muillekin parisuhteessa valehtelun kohteeksi joutuneille, sekä huijatuksi ja petetyksi tulleille.
Ymmärrystä löytyy täältäkin. Paitsi, että lisänä lapsia, jotka ex hylkäsi lähestulkoon samalla… Ja ghostasi meidät kaikki, ei edes tavaroita suostunut hakemaan, saati kertomaan, että haluaa erota.
Omalla kohdalla katkeruuteen on suurimmaksi osaksi auttanut ns. oman osuuden läpikäynti. Tekee todella kipeää katsoa entistä suhdetta realistisesti, mutta tulevaisuuden kannalta ehdottoman tärkeää. Lisään kuitenkin, että oman osuuden läpikäynti ja myöntäminen ei millään muotoa oikeuta exäsi toimintaa. Itse myös aion hakeutua muista syistä eroryhmään. Vaikka katkeruudessa ei velloisikaan, niin monesti pitkästä suhteesta eteenpäin meneminen ei ole helppoa. Varsinkaan yllätyseron jälkeen, kun mahdollisuutta selvittää asioita toisen kanssa ei ole. Niin tahtoisin raikkaita tuulia ja toivoa uudesta omaan elämään.
Katkeruus on täysin ymmärrettävää, mutta sille ei ole tarvetta. Yritä ajatella asiaa niin. ”Hän ei halunnut minua, hän halusi jonkun muun ja se on täysin OK koska ei ketään voi pakottaa haluamaan jotakuta”. Ja niin suoraselkäistä miestä ei olekaan joka myöntäisi edes kiinnostuksen toista naista kohtaan tuollaisessa tilanteessa. Ne vehkeilee omiaan ja luulee olevansa hyviä siinä vaikkeivat olekaan. Ole iloinen että tässä vaiheessa pääsit miehestä eroon, etkä jatkanut päivääkään enää sen kanssa.
Kuin olisit kirjoittanut minun tarinani, melkein tasan sama aikakin kulunut (oman eroni 2. vuosipäivä on kuukauden päästä). Minulta vedettiin myös matto totaalisesti alta, pakotettiin pois omasta kodistani ja läheiseksi muodostunut exän perhe jäi (onneksi yhtä jäsentään lukuun ottamatta) pois elämästäni. Ja nyt minun ja äitini remontoimassa kodissa asuu uusi nainen, exän työkaveri. Olen toki päässyt jo paljon eteenpäin siitä, mikä tilanne oli heti eron jälkeen, mutta edelleen kirpaisee, kun ajatteleekin, millaisen kohtelun kohteeksi on joutunut. Jaksan uskoa, että kyllä se vielä helpottaa, kun aikaa kuluu, mutta jäihän siitä arpi, joka ei varmaan parane koskaan. Tsemppiä!
Valehtelu ja petos parisuhteessa on traumaattinen kokemus. Menetithän myös kotisi.
Jos tuntuu todella pahalta, voisi tutustua netissä trauman käsittelyn keinoihin. Tehdä niitä harjoituksia.
Voit kuitenkin määrätietoisesti edetä sitä kohti, että pystyt kohtaamaan exäsi ja kaiken häneen liittyvän kuin kyseessä olisi joku tuskin tuttu, sinulle merkityksetön ihminen.
Sanon tämän aina ystävilleni ja itsellenikin. Se mitä exälläsi on tai ei ole, ei vaikuta mitenkään elämääsi.
Vaikka hän lojuisi katuojassa, mikään millä on mitään väliä elämässäsi ei muutu.
Et ole terveempi, rikkaampi, kauniimpi, et saa parempaa suhdetta, enemmän ystäviä, perhettä. Sinun elämässäsi ei muutu mikään oli exälläsi sitten yhtään mitään tai paljon kaikkea.
Ole tyytyväinen että pääsit moisesta suhteesta nyt kun sinulla on vielä mahdollisuus saada kaikki haluamasi. 20vuoden päästä tämä setti olisi ollut raskaampi.
En usko että exäsi on sen parempi ihminen tulevaisuudessakaan jos sitä märehdit. Maailma kun on aina pullollaan nuorempia, kauniimpia ja rennompia naisia. Jos ihminen ei osaa rakentavasti käsitellä tyytymättömyyttään parisuhteessa ja poistua siitä kunnioitettavasti ja rehellisesti niin eipä se taito puustakaan yhtäkkiä tipahda.
Blokkaa tuo ihminen täysin elämästäsi, mitä vähemmän hänestä tiedät sitä parempi. Keskity olennaiseen, eli sinuun.
Exäsi kyllä osaa ajaa junansa raiteiltaan tulevaisuudessa ilman sinuakin eikä onnettomuus paikalla ole kohteliasta toljottaa ja ilkkua.
Kun katkeruus nostaa päätään kysy itseltäsi, mitä minun elämässäni muuttuisi jos eksälläni tämä olisi huonommin. Prosessoi vastaus ja muistuta itseäsi siitä mitä voit tehdä että elämässäsi asiat jotka merkitsevät muuttuvat paremmaksi.
Tämä sun kommentti on kyllä paras ikinä lukemani. Asiat on juuri näin, kuten osasit hienosti pukea ne sanoiksi.
Itsellenikin hyvin ajankohtaista ja kertaheitolla meni jakeluun, kiitos.
Parisuhteeseen tavitaan kaksi ja kumpikaan ei edes voi olla täydellinen. Se, että lennosta vaihtaa uuteen tarkoittaa, ettei eroa välttämättä käsittele kunnolla. Ajattele asia näin, että sinulla on aikaa käsitellä ero kunnolla ja ex-miehesi luultavasti toistaa omia virheitään uudessa suhteessa. Mieti rauhassa ja aidosti mitä muutoksia sinä haluat seuraavaan parisuhteeseen, millaisen puolison sinä haluat ja millainen puoliso haluat olla. Itseänikin on petetty, erottu ja jatkettu suhdetta uuden kanssa. Minulla oli hyvä tukiverkosto, mutta sain myös ulkopuolista apua, jota ilman en olisi selvinnyt. Minulla tilanne toki siinä mielessä erilainen, että pystyin käymään asioita läpi myös ex-puolison kanssa, mutta hänkin oli alkuun kylmä ja koppava minua kohtaan. Se oli hänen selviytymiskeino.
Minulle kävi samoin, oltiin melkein 15 vuotta yhdessä ja useita lapsia. Olen työstänyt asiaa paljon jälkeenpäin ja tajunnut, että kyllähän meillä oli ongelmia liitossamme. Esimerkiksi lapsiperheen säännöt ja rajat, exän täysi kykenemättömyys niiden asettamiseen oli johtanut tilanteen siihen, että minä olin perheen ainoa ”aikuinen” ja loppujen lopuksi miehelle iski joku neljänkympin kriisi ja hän alkoi kapinoimaan minua vastaan. Meilläkin muutti suoraan uuden naisen luokse ja nainen esiteltiin lapsille tyyliin 3 päivää eron ilmoituksen jälkeen (minulta salaa). Pari ensimmäistä vuotta oli ehkä kaikkein vaikeimpia, joskus 2.5 vuoden kohdalla alkoi helpottaa. Edelleen tulee niitä katkeruuden hetkiä, kun lastemme kanssa on hankalaa (osa erityislapsia) ja en saa isältä mitään tukea mihinkään. Mutta mitä vähemmän sitä odottaa, sitä vähemmän kärsii.
Mutta tosiaan kolme vuotta eron jälkeen aloin olla puhtailla vesillä. Yhdessä vaiheessa nyxänsä myös otti yhteyttä ja avautui minulle heidän suhteestaan, jolloin tajusin että eipä se helppoa ole sielläkään, ihan samat ongelmat kuin meilläkin aikanaan. Mutta tottakai siinä uudessa suhteessa, johon on lähdetty vauhdilla, haluta kovin helposti luovuttaa, näyttäisihän ulospäin hölmöltä. Itse olen paljon varovaisempi ihmissuhderintamalla nykyään, enkä usko että koskaan pystyn enää luottamaan keneenkään mieheen kunnolla.
Vau! Ihan kuin olisit kirjoittanut mun elämästä, ihan samat kuviot! Ja nyt erosta reilu 2 v, exällä uuden kanssa jo vauva ja voivottelee miten rankkaa hänen elämänsä on. En tiedä mitä sille sanoisi, kun itse on valintansa tehnyt.
Itsellänikin välillä tiukkaa tekee, erityisesti kun omalla kohdalle ei ole vielä mitään ihanaa uutta rakkautta tullut, mutta koko ajan tää helpottuu.
Katso peiliin ja voimaannu nainen!
Rakasta itseäsi, niin voit rakastaa myös muita.
Mä sanoin ex:lle kun erottiin, että toivon hänelle kaikkea hyvää, rakkautta, iloa ja riemua uudesta suhteesta. Olin iloinen hänen puolestaan ja halusin hänen elämään vain hyviä asioita.
No minä en, mutta juhlin kyllä sitä että pääsin hänestä eroon ja sain selville millainen ihminen hän todella oli.
Olen neutraali koska meillä on lapsia mutta sisälläni iloitsen päivittäin että hänen sössimisensä ei enää ole minun ongelmani.
Tervemenoa torvi, ei tule ikävä huusi sieluni kun erosimme.
Ainiin, rakastan kyllä itseäni ja muita, mutta en exääni. Hän kun yhdistää täydellisesti kaiken mitä ihmisissä pidän epämielyttävänä.
Hän on typerä, itsekäs, itsekeskeinen, epärehellinen eikä tunne pientäkään oman tunnontuskaa valehdella ja vääristellä totuutta ihmisille päin naamaa.
Hän on kuin trump. Näytät todisteet ja kaveri vaan jatkaa väittämistä että ei ole totta.
Tsiisus, ihana ajatus tuo rakasta kaikkia mutta kuka moisen sinulle syöttikin niin unohti että joskus ihmiset ei vaan ole sen arvoisia.
Kaikkia ei todellakaan tarvitse rakastaa että voisit rakastaa itseäsi. Päin vastoin on jopa hyvä muistaa että on kakkoja ihmisiäkin ja seuraansa ei vain saa vaan myös kannattaa valita. Kohtelias voi olla, kaikkia voi pitää ihmisinä mutta rakkaus ja hyvän toivominen kaikille 😬
Kiitos, sama stoori ja kokemus ❤️ Minä yritin, toivoin hänestä pitkään hyvää ja inhimillistä edes lasten takia yllärieron jälkeen. Mutta pakko sanoa, ettei hän ole sitä minulta ansainnut. Se ei ole minun tehtäväni enää.
Hae apua itsellesi. Kyllä on itsellekin sattunut ja tapahtunut elämän aikana, mutta katkeruuteen jääminen on asia, mitä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi pilata oma elämä? Katkeruuteen jää yleensä Ihmiset, jotka eivät osaa katsoa peiliin . Silmälaput silmillä kuljettu suhteessa, ei nähdä enää toista, ei kysytä mitä kuuluu, miten meillä menee. Toinen on voinut suhteessa huonosti jo kauan, mutta et näe . Sitten kun käy niin, että toinen rakastuu johonkin toiseen, niin tilitys on juuri tuollainen. Mitä miehesi olisi pitänyt tehdä??! Jäädä ihmisen kanssa, jota ei enää rakasta?? Sitäkö olisit halunnut. Elämä on, joskus käy niin. Hän kuitenkin päätti suhteenne rakkauden takia. Ei toista voi pakolla rakastaa, rakkaus on tunne, joka ei aikaa, eikä paikkaa kysy.
Hae itsellesi apua ja ala elää elämää, äläkä roiku katkeruudessa.
Hmm.
Eli syyllistät surutta aloittakaa, jolla on pahaa olla koska kokee että häntä kohdeltiin väärin?
Ei se parisuhde sitäkään ole että toisen pitää huomata toisesta mikä mättää.
Vaikka kysyisi mikä on, vastaus on usein ”ei mikään”
Pitäisikö siinä sitten kysellä läpi ”huomioinko sinua tarpeeksi, onko sinulla tilaa kehittyä kanssani, tunnetko olosi rakastetuksi, onnelliseksi ja tyytyväiseksi kanssani” tasaisin välein?
Vai pitäisikö alkaa epäillä ja vaatia tilille joka suhteessa aina jos mies joutuu tekemään ylitöitä yms?
Eiköhän aikuisten ihmisten pitää osata keskustella, niin että se jolla on sanottavaa saa suunsa auki.
Ja voisi kertoa että suhteessa on pahaa olla ennen kuin eroaa siksi että on tavannut toisen.
Tämä Äiti74:n kommentti kuvaa todenäköisimmin juuri sitä miten hän on toiminut eli jätti puolisonsa koska puoliso ei ollutkaan ajatustenlukija ja siitä syystä rakkaus vain ”loppui”
On törkeää syyllistää yllättäen jätettyä jos hänelle ei ole annettu todellista mahdollisuutta. Tällainen kuvaa tunnevammaista itsekkyyttä.
Tämä on kyllä aivan asiaton kommentti. Mitä miehen olisi pitänyt tehdä?
1) Ottaa esiin että on suhteessa onneton/ei halua jatkaa jo ajat sitten kun tällaiset tuntemukset on alkaneet ja puhua niistä avoimesti
2) Erota jos johtopäätös edellisistä keskusteluista on että yhdessä ei voi jatkaa
3) Mahdollisesti deittailla ja löytää joku uusi
Miksi aikuisille ihmisille pitää opettaa kuinka asiat hoidetaan?! Ei herranjumala kukaan voi lukea toisen ajatuksia eikä sellaista voi keltään vaatia. Ihmisten pitäisi itseltään vaatia hieman enemmän eikä mennä sieltä mistä aita on matalin = hypätä yhdestä suhteesta suoraan toiseen kun ei osata olla yksin ja sitten vielä haukkua exä siihen päälle kun ei itse ole osannut hoitaa asioita kunnollisesti.
Minun eksälläni meni 10 vuotta päästä eroon katkeruudestaan. Todennäköisesti tajusi vihdoin katsoa ajan kanssa peiliin ja näki myös omat suhteessa tehdyt virheensä, eikä vain syyttänyt minua ja ihmetellyt miksei elämä kulje. Kyllä naisillekkin ero voi tulla ”yllätyksenä”,ihan samoista syistä kuin miehilläkin..
Itselle kävi vähän vastaavasti 8 vuoden jälkeen, joskin ilman pettämistä. On ollut erittäin vaikeaa päästä yli, saada itsetunto takaisin ja ennen kaikkea oppia luottamaan ettei joku toinen vain odota aikaansa että saa tehdä saman homman uudestaan!
Kuitenkin ajatus siitä että on paljon parempi olla ilman ihmistä joka voi vain yhtäkkiä päättää jättää ihmisen jonka kanssa on yhdessä tehty suunnitelmia tulevaisuuteen jo monta vuotta ja vielä olla törkeä häntä kohtaan sen jälkeen auttaa.
Ammattilaista rohkeasti apuun vain mikäli ei hommat selviä! Elämässä odottaa vielä ihmisiä jotka arvostaa sinua yhtä paljon kuin sinä heitä 🙂
Hae itsellesi apua. Käyt suhteen läpi asiantuntijan kanssa, niin et jää vellomaan suhdetta vuosikausiksi. Minulle kävi juuri niin. Kävi kyllä kerran terapiassa, mutta hänen mielestään kyse oli vaan ”työtapaturmasta” eikä hän tuntunut ymmärtävän minun tuskaani. Jätin asian silleen, en ymmärtänyt hakea toista terapeuttia.
Se ei kuule auta muu kuin aatella silleen että parempi näin,teillä ei ilm ollu lapsia?pääset jatkaa kohti uutta parempaa onnea ja jos haaveilet perheen perustamisesta niin myös sitä haavetta kohti myös. Ps kerran pettäjä…no sanonpa vaan että kyllä saa se uusi ehdokki vielä kokea saman, eli malli vaihtuu taatusti jossaki vaiheessa…ja syynä luultavaati joku yhtä ”hyvä tekosyy” kun sinunkin kohdallasi oli…tsemii pääsit petturipaskasta eroon!
Tuo henkilö teki rumasti eikä hän ansaitse sinua. Olet parempi kuin hän.
Se mikä on vain niin kummallista on että kun mies tekee tällaisen ruman tempun häntä ihan ansaitusti voidaan pitää ”sikana”
Kun nainen tekee vastaavalla tavalla niin aika usein se nähdäänkin ”voimaantumisena” tai ”itsensä löytämisenä” eikä suinkaan yhtä ala-arvoisena temppuna kuin miehen tehdessä saman
Juurikin näin. Lähipiirissä tismalleen tämmöinen voimaantuminen naisella, kun petti ja jätti miehensä.
No ei kyllä meillä, naisetkin on pettäneet mutta yleensä ovat sen rehellisesti kertoneet ja vastanneet seirauksista. Ei kyllä yksi mutta hänellä oli mielenterveysongelmia eikä sen yhteydessä puhuttu mistään voimaantumisesta. Useempi mies pelaa seläntakana ja puhuu kuraa sen sijaan että sanotaan vaan suoraan mikä yleensä jo alkujaan auttaisi asiaa.
Minä jätin ennen kuin petin, sanoin ihan suoraan että minulla ei ole tunteita sinua kohtaan ollut enään pitkään aikaan ja nyt pidän toisesta miehestä. Jos emme eroa niin tulen pettämään.
Mies sai hepulin ja puhui rumia kauan ja syyllisti. Jälkikäteen kuulin häneltä (jokusen vuoden jälkeen) ja muilta että oli itse pettänyt useamman kerran suhteemme aikana mutta nekin tarinat hänellä aina vaihtuivat että vaikea sanoa miten paljon ja koska.