Kesä tyhjän panttina

”Koko kouluvuoden kesälomaa on haikailluit kuin jotakin maagista elämän eliksiiriä. Nyt kun se vihdoin tuli, se tuntuu harhaanjohtavalta mainokselta. Toki ensimmäiset pari viikkoa menivät pää pilvissä ja elämää uhkuen, ja enimmäkseen nukkuen. Mutta aika pian se käy vanhaksi. Sitten sitä alkaa kysyä itseltään että tässäkö tämä oli?

Mun kesä on tylsä. Tuttu nuorisotila pistää kesäksi lapun luukulle. Siellä istuttiin joka viikko katsomassa leffoja ja pelaamassa lautapelejä. Joka viikko oon hetken aikaa innoissani siitä että tänään on tiistai. Sitten tajuan ettei sillä ole mitään väliä, koska nyt on kesä. Kesä on järkevän tekemisen tyhjiö, eikä sitä kestä kukaan. Ainakaan selvinpäin, kuten somesta saa lukea. Onneksi en itse oo ollut viinaan menevää tyyppiä. Mutta kun tylsyys tuntuu tuskalliselta, niin en mä ainakaan ketään siitä syytä.

Kesäloma tuli ja unirytmi suli, puli puli. Mutta kun elämästä viedään äkkiseltään kaikki rutiinit, niin mitä muuta voi oikein odottaa? Menen neljältä aamulla pihalle tuijottelemaan auringonnousua. Olen hereillä koska ei ollut mitään syytä mennä nukkumaan. Tiedän että mutsi tulee potkimaan ylös joskus puolen päivän aikoihin. Tuttu virsi menee suurinpiirtein ”Uli uli, vali vali, kun et edes kesätöihin mennyt.” Kesätöihin. Kesälomalla. Me molemmat ollaan tehty töitä omalla tavallamme koko vuosi. Mut sä oot ainoa jolla on oikeus vaihtaa vapaalle. Hyppää kaivoon ja oo hiljaa, kiitos ja hyvää päivänjatkoa.

Kuva Kyle Glenn, ylin kuva George Coletrain.

Mun kesä on yksinäinen. Koulun viimeisinä päivinä käy selväksi että kaveriporukka hajaantuu ympäriinsä kuin pulut polkupyörän edestä. Lähdetään reissuun, pakkotyöhön mökille, kesätöihin toiselle paikkakunnalle tai takaisin kotikonnuille viettämään kesää perheen kanssa. Mä jään tänne. Ja nyt kun mikään ei pakota pysymään samoissa ympyröissä, mä kierrän sitä kehää ihan keskenäni. Se tekee kipeää. Vasta sitten sitä alkaa tajuamaan miten paljon niitä puolituttujakin kaipaa. Niitä joiden nimeä ei oikein muista ja joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä. Ainakin me juteltiin jotain, silloin tällöin, vähän kuin vahingossa.

Mun kesä on merkityksetön. Ei ole mitään järkevää tekemistä eikä ketään kenen kanssa sitä jakaa. Se kielletty hedelmä osoitautui lautaukseksi harmaata, kylmää kaurapuuroa. Raadetaan niska limassa koko kouluvuosi, jotta voidaan hyvällä omatunnolla tappaa aika pari kuukautta. Tylsistyä hengiltä.

Ja sitten syksyllä ruskettunut ja positiivista energiaa huokuva opettaja visertää, kuinka nyt kaikilla on akut ladattu ja lähdetään uudella puhdilla uuteen vuoteen! Ärsyttää jo valmiiksi. Rouva puhuu vain omasta puolestaan: osa meistä kasvaa sammalta, osa tarvitsee uuden maksan, ja joillakin oli kai ihan hyvä kesä. Mutta kaikille kesäloma ei ole kivaa.”

Nimim. Yksinäinen

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.