Kirje mieheni ex-vaimolle – kiitos ja anteeksi

”Minä pilasin elämäsi. Tai oikeastaan mieheni pilasi, mutta tuntematonta on aina helpompi syyttää. Kaiken vihan, katkeruuden ja tuskan osoittaminen sille tutummalle osapuolelle nimittäin pakottaa katsomaan myös peiliin: valitsinko minä väärin? Tunsinko edes tuota? Miksi luotin? Ja minä ymmärrän tämän, ja hyväksyn, että siksi suuntaat kaiken harmisi minuun.

Olen pahoillani siitä, miten asiat menivät, mutta en siitä, mikä on tilanne nyt. Toivon, ettet sinäkään ole. Lapsesi asuvat kahta kotia, mutta hyvillä mielin, välittävien aikuisten huomassa. Sinun ei tarvitse ahdistua siitä, ettet vastaa miehesi tarpeisiin, eikä hänen siitä, ettei hän vastaa sinun tarpeisiisi. Kummankaan teistä ei tarvitse haudata pahaa mieltä vuosiksi, kerryttää katkeruutta. Vuosien aikana tapahtuneet ja tapahtumattomat asiat ajoivat teidät vetämään köyttä eri suuntaan, kaivamaan kuilua väliin. En ollut syy, olin seuraus.

Et halua kuulla tätä minulta, mutta haluan myös uskoa, että nyt sinulle avautuu tuhatkertaisesti paremmat mahdollisuudet onnelliseen elämään kuin ex-miehesi, minun nykyiseni, kanssa. Surutyö on varmasti pitkä ja kipeä, mutta kun se on tehty, sinä olet vapaa. Kaikki, mikä on riipinyt mieltäsi avioliitossasi, on takanapäin. Mahdollinen seuraava puoliso ei ole tietenkään täydellinen hänkään, mutta toivottavasti hyvin paljon lähempänä sitä mitä haluat ja tarvitset.

Anteeksi että rikoin unelmasi ehjästä ydinperheestä, mutta lie terveellistä meille kaikille pohtia, onko se todella tärkeä itseisarvo. Minä olen kiitollinen ex-miehestäsi. Hän on minulle oikeampi kuin kukaan koskaan aiemmin, ja ero on selvästi kasvattanut häntä valtavasti. Olen pahoillani siitä, että se kasvu – asioista puhumaan oppiminen, konfliktinratkaisutaitojen kehittyminen ja hyvän parisuhteen ylläpitoon vaadittavan työn oppiminen – ei tapahtunut aikaisemmin, sinun kanssasi.

Olen kiitollinen myös lapsistanne, he ovat minulle hyvin tärkeitä, vaikka tuskin koskaan heitä rakastan samalla tavoin kuin rakastaisin omiani. Ehkä sinua lohduttaa tietää, että minäkään en ole vain saamapuolella. Olen itse valinnut tieni, mutta se ei ole sileä ja kivetön. En saa koskaan olla se ensimmäinen, moni minulle uusi asia on miehelleni jo kertaalleen kanssasi koettu. Sinun toimesi, valintasi ja tekosi vaikuttavat aina perheeseemme. Minunkin oli opeteltava luopumaan ydinperhehaaveesta. En ole kuitenkaan uhri, sinä olit sitä paljon enemmän.

Mutta älä ole ikuisesti, ethän. Elämä jatkuu ja muuttuu. Polkumme kulkevat rinnakkain, vaikka välissä onkin piikikäs pensasaita. Toivon sinulle pelkkää hyvää, uusia tuulia ja vahvoja siipiä niitä varten. En odota sinulta anteeksiantoa, en myönnytyksiä enkä ystävyyttä. Tarinaamme ei ehkä mahdu iloisia kaikkien yhteisiä perhejuhlia tai mukavia rupatteluvälejä, mutta pärjäämme kyllä. Eniten tahtoisin, että voisit joskus katsoa taaksepäin ja ilman vihaa todeta, että ehkä sittenkin oli ihan hyvä, että asiat menivät näin.”

Nimim. Pihlaja

Tämä kirjoitus on lähtetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset. 

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 82 kommenttia, jätä oma kommenttisi.