Kiusatun äiti pyytää vertaistukea
Huono Äiti sai avautumisen kiusaamisen uhriksi joutuneen pojan äidiltä:
”Hei kaikki.
Hän on ihana. Hän on herkkä, komea, fiksu ja empaattinen. Hän on surullinen, ujoksi, hiljaiseksi ja araksi kasvanut. Hän on minun poikani. Ikää hänellä on jo 21 vuotta. Vielä teininä hän oli erittäin sosiaalinen ja uhkui uteliaisuutta. Harrasti golfia ja luki.
Sitten tapahtui jotain mistä ei äidille kerrottu pitkään aikaan. Koulu. Siellä hän joutui kiusatuksi. Sitä kesti kaksi vuotta. Se jätti jäljet. Hän sulkeutui. Kokoajan hänen elämänsä pienentyi. Hänen korvissa soi ne kammottavat sanat mitä hän joutui kuulemaan. Soi vieläkin. Apua oli ja on vieläkin niin kovin vaikea saada. Äitinä olen yrittänyt kaikkeni.
Hän häpeää itseään ja eniten sitä ettei ole uskaltanut olla rohkeampi ja että hänellä ei ole tyttöystävää. Treffipalstalla olo on miehille, varsinkin ujoille vaikeaa. Sinne hukkuu ja häviää. Kysyin häneltä mitä hän toivoisi joululahjaksi . Äitinä sydämeni itki kun hän vastasi että tyttöystävän, läheisyyttä ja tavallisen elämän.
Tunnen niin olevani huono äiti kun en ole osannut auttaa . Kun en silloin aiemmin nähnyt että häntä kiusattiin. Mitä voin tehdä? Olisiko vertaistukea meille? Vinkkejä ja kenties se lahja jossain ❤️. Toivotan kaikille hyvää joulun aikaa ja rakkautta.”
Kiusaaminen jättää arvet ja satuttaa pitkään vielä senkin jälkeen, kun se on jo loppunut. Liian moni nuori Suomessa joutuu arjessaan kokemaan kiusaamista ja kärsimään sen aiheuttamista seurauksista. Nuortennetissä on verkossa toimiva vertaisryhmä, johon kiusaamisen uhrit voivat ilmoittautua. Lisää tietoa löydä täältä: https://www.nuortennetti.fi/kiusaaminen/tukea-kiusaamista-kokeneille/
Lasten ja nuorten puhelin on avoinna vuoden jokaisena päivänä numerossa 116 111. Lisää tietoa ja tarkemmat aukioloajat löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Tutustu valopilkkuja.fi sivustoon, löytyy myös instagramista. Heidän kautta saa ammatillista tukea kiusatulle ja läheisille.
Miten saisin sinun yhteystietosi? Olen kulkenut kanssasi saman matkan toisiamme tuntematta. Minun tyttäreni on 20-vuotias ja tuntuu kuin olisin lukenut itseni kirjoittamaa tekstiä. Kuvauksesi pojastasi on kuin kuvaukseni tytöstäni. Kyyneleet nousivat silmääni kuin luin kirjoitustasi. Kun kysyin tyttäreni joululahja toivetta, vastaus oli ”seuraa”. Usein olen kaivannut jotain juttukaveria, joka tietäisi mitä olen kokenut. Jotain, jolle kertoa riittämättömyyden tunteestani tai surustani lapseni puolesta ja toinen tietäisi millaista kaikki on ollut. Minulta saisit pohjatonta vertaistukea. Uskon, että minä saisin sitä myös itse! Miten saisimme toistemme yhteystiedot?
Hei ja kiitos vastauksesta 🙂 minun tiedot saat
Huono äiti toimituksesta . Olisi kiva kirjoitella .
Terkuin aloittaja
”Vielä teininä hän oli erittäin sosiaalinen ja uhkui uteliaisuutta. Harrasti golfia ja luki.” Miksi hän ei voi enää harrastaa golfia ja lukea? Golfkentällä ja kirjastossa voi tavata kivoja tyttöjäkin. Hän oli sosiaalinen. Minne ystävät ja kaverit katosivat? Useinkaan sosiaalista ja iloista kaveria ei jätetä yksin, jos häntä aletaan kiusaamaan. Varsinkaan enää yläkoulussa.
Olisikohan lapsesi muutokseen kuitenkin joku muu syy? Masennus tai joku muu mt-ongelma?
Mitä poikasi tekee nyt? Opiskelee vai töissä? Sielläkin voi tavata uusia kavereita ja ehkä sen tytönkin. Älä vaan sano, että hän vaan hengailee kotona. Siinä tapauksessa – ja muutenkin – apua hakemaan.
Kurja juttu. Kiusaaminen tapahtui siis yläkoulussa? Pojallasi oli onnea, ettei häntä kiusattu ala-asteelta saakka. Hänellä on hyvä perusta.
Kyllähän tuollainen jäljet jättää, se on selvä.
Tiedätkö, mistä häntä kiusattiin? Asiaa voisi lähteä purkamaan sitä kautta. Oliko se jotain, jolle voi tehdä jotain itse? Moni tuon ikäinen osaa jo ymmärtää järjellä, että vika oli kiusaajissa. Tunteet jäävät vielä vaivaamaan. Ne voi työstää pois terapiassa.
Muutenkin suosittelen terapiaa pojallesi. Nuorille on matalan kynnyksen paikkoja. Joku muu kuin äiti voisi olla hyvä juttukaveri. Jotenkin pisti silmään tuo vastaus joululahjatoiveeseen. Sellaista minäparka vibaa. Ei äidille yleensä noin puhuta. Tyttöystävätoiveet jutellaan kavereille. Onko poikasi autisminkirjolla? Entä pojan isä, voisiko hän jutella kuin mies miehelle?
Pyysit vertaistukea mutta mielestäni ei auta, jos kanssasi surkutellaan. Nyt härkää sarvista ja muutoksia elämään ja omaan asenteeseen. Äläkä ruoki poikasi erillisyyden tunnetta ja muistoja kiusaamisesta. Joskus tuollaisesta voi tulla äidin ja lapsen yhteinen ”harrastus”. Muistellaan kaikkea vääryyttä, jota on koettu. Maailma on kakka paikka, jokainen saa välillä osansa. Tärkeintä on oppia nousemaan siitä ylös. Ei pidä jäädä rapakkoon maakamaan