Kukaan ei ole valinnut minua
Huono Äiti sai avautumisen: ”Oon 23. En oo koskaan seurustellut.Ei siksi, etten olisi halunnut, vaan siksi ettei niin ole vaan koskaan käynyt.
Mun elämä on muuten aika tasapainoinen. Mulla on vakityö, asuntolaina ja arki, joka rullaa. Teen asioita, joista pidän, ja pärjään omillani. Ulospäin kaikki näyttää olevan kunnossa – ja onkin.
Silti kukaan ei rakasta mua. Ei sillä tavalla, että olisi valinnut mut. Ja se tuntuu ristiriitaiselta: miten elämä voi olla kasassa, mutta tämä yksi asia täysin tyhjä?
Mä oon aina halunnut perheen ja lapsia. Se on ollut mulle itsestäänselvä haave, ei mikään varasuunnitelma. Mutta ilman puolisoa se tuntuu tosi kaukaiselta. Vuorotyön kanssa ajatus yksinhuoltajuudesta näyttää raskaalta ja rehellisesti sanottuna myös epäreilulta lasta kohtaan. En halua lasta hinnalla millä hyvänsä, jos lähtökohdat tuntuu jo valmiiksi vääriltä.
Oon yrittänyt deittailla. Nettideittailua ja muutakin. Mutta se ei tunnu toimivan. Nettideittailu tuntuu väsyttävältä ja irralliselta, eikä muualta oikein löydy ketään. Arki on jo rakennettu, eikä siihen tunnu osuvan kohtaamisia, joista jotain syntyisi.
Välillä musta tuntuu, ettei mua oo luotu kenenkään puolisoksi. Että ehkä mussa ei ole sitä, mikä saa jonkun jäämään. Se ajatus ahdistaa enemmän kuin yksinäisyys itsessään, koska se tuntuu lopulliselta.
Eniten pelkään tulevaisuutta. Että kymmenen vuoden päästä mä oon katkera ihminen, joka katsoo muiden perhe-elämää sivusta. Pelkään sitä, koska huomaan jo nyt, miten tuntemattomienkin raskaudet tai lapsiuutiset kirpaisee. En haluaisi tuntea niin, mutta tunnen silti.
En mä vihaa elämääni. Se on monella tapaa hyvä. Mutta on raskasta kantaa mukana tunnetta siitä, että se yksi asia, jota oon aina pitänyt tärkeänä, ei ehkä koskaan toteudu. Ja etten oikein tiedä, mitä sillä ajatuksella pitäisi tehdä.”
Nimim. Aina yksinkö?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 25 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olet vielä nuori. Olen viiskymppinen nainen enkä ikinä löytänyt ”sitä oikeaa”. Maailma on täynnä yksinäisiä, jotka eivät saa parisuhdetta. Lapsia taas voi nykyään hankkia yksinkin ja alaa voi vaihtaa. Ehkä helpompaakin kuin sopivan kumppanin löytäminen. Jos ensisijaisesti haluat lapsen, älä yksinhuoltajuutta pelkää. Deittisovellukset ovat pilanneet paljon, se on aika sairas maailma. Ja Suomessa ei ole ns. deittikulttuuria. Miten olisi puoliso muusta maasta?
Olet vielä todella nuori, sinuna en olisi huolissani vaan nauttisin elämästä ja keskittyisin omaan hyvinvointiin ja liikuntaan; myös muihin harrastuksiin. Itse olin 27v alkaessani seurustelemaan ja hyvin olen ehtinyt. Sitä ennen en edes seurustellut. Nyt vaan pakkomielle seurustelusta ja perheestä pois ja nauttimaan elämästä.
Ymmärrän kirjoittajaa aivan täydellisesti, koska aikanaan 23-vuotiaana olin samassa tilanteessa. Kaikki ystävät ja kaverit ympärilläni seurustelivat tuolloin enemmän tai vähemmän vakavasti. Vietin sosiaalista ja aktiivista elämää ja tapasin paljon miespuolisia, minua kiinnostavia henkilöitä. Heille en kuitenkaan syystä tai toisesta ”kelvannut” seurustelukumppaniksi. Minä olin kaikissa juhlissa aina se ”pariton”, ja sekä nais- että miespuoliset kaverini aina ihmettelivät miksi olen sinkku. Syytä en tuohon silloin itsekään tiennyt. Nyt tiedän. Opiskelujen loppupuolella tapasin netin deittipalstalla tulevan puolisoni. Me kumpikin tiesimme heti mitä halusimme, lapsia ja perheen. Jouduimme kuitenkin odottamaan esikoisemme syntymää viisi pitkää vuotta. Ymmärsin lapsiemme ollessa pieniä, että nuorempana minulla ei ehkä olisi ollut riittävää kärsivällisyyttä ja viisautta vanhemmaksi, vaikka olen aina ollut ns. vanha sielu. Kun arki pikkulapsiaikana väsytti ja oli rankkaa, muistin aina pitkät sinkku- ja lapsettomuusvuodet. Nuoruudessa sain mennä ja tulla vapaana ja vailla parisuhteeseen ja lapsiin liittyviä velvoitteita ihan tarpeeksi. Silti voin sanoa, että mikään ei tunnu tuossa tilanteessa pahemmalta kuin se, että sinulle sanotaan ’olet niin nuori, ehdit varmasti löytää sen oikean ja saada lapsia’. Minä elin nuoruuttani 25 vuotta sitten. Moni asia on nyt toisin. Deittailu on kuulemma nykyisin paljon vaikeampaa kuin vaikkapa vielä vuosikymmen sitten. Onneksi kuitenkin edelleen löytyy kunnollisia nuoria miehiä, jotka myös toivovat puolisoa ja perhettä. Siksi haluaisinkin sanoa aloittajalle, että ehkäpä aika ei vain ole vielä kypsä. Asiat menevät elämässä niin kuin niiden on tarkoitettu menevän. Elä sillä aikaa elämääsi, vaikka se voi välillä surulliselta tuntua. Kuten edellä on jo todettu, työn lisäksi joku ”oma juttu” voi olla se avain kaikkeen. Toivon aloittajalle kaikkea hyvää ja toivon toiveesi totetuvan sitten kun aika on oikea.
En lähtökohtaisesti etsi yksinhuoltajuutta, koska teen vuorotyötä 12,5h kerrallaan, jonka aikaa lapsi joutuisi olemaan hoidossa. Lisäksi työhöni kuuluu 2-5 vrk työmatkoja useita kertoja vuodessa. Silloin lapselle täytyisi etsiä joku paikka olla.
Tiedän hyvin sen, että yksinhuoltajaksi voi joutua tahtomattaan. Isäni kuoli yhtäkkiä useita vuosia sitten. Mutta näillä lähtökohdilla en vain yhteen sukuun nojaten koe hyväksi tuoda totaalisen yksin lasta maailmaan. Entä jos äitini kuolee yhtäkkiä. Sen jälkeen lapselle ei ole paikkaa olla viikkoa, kun olen reissussa. Nämä työreissut nostavat palkkaa kuitenkin huomattavasti, jotta saa puskuria kasattua. Toisen suvun kanssa asia olisi jo helpompaa.
Miksi pelkäisit yksinhuoltajuutta? On vahvuutta pohtia asioita kuten sinä ja koska olet selvinnyt ja raivannut omaa polkuasi eteenpäin, sinussa on kaikki mitä siihen tarvitaan. Ei se ole epäreilua lasta kohtaan! Jäin itse yksinhuoltajaksi tahtomattani, mutten ole siitä katkera. Lapseni on onnellinen ja fiksu ekaluokkalainen, paras ryhmänsä lukija. Älä jää odottamaan kumppania vaan toteuta itse omat haaveesi, lapsihaavekin! Oikea kumppani on bonus elämässä, ei ilma, mitä kuuluu hengittää.