Kuuluuko asumiskulujen mennä puoliksi myös äitiysvapaalla?
Päätettyäni pitkän suhteen kontrolloivaan, narsistiseen ja väkivaltaiseen ex-mieheeni ajattelin että samaan ansaan en enää astu ja otan kerralla opikseni! Tein paljon työtä itseni kanssa ja vahingossa vierelle löytyikin kiltti, huomioon ottava, auttavainen, lämmin ja avoin mies. Olin aivan myyty, hän oli hyvä isä ja hyvissä väleissä exänsä kanssa.
Ensimmäiset vuodet sujuivat ilman isoja ongelmia, riidat saatiin nopeasti sovittua eikä asioita lakaistu maton alle. Mies auttoi minua taloudellisesti ja vastavuoroisesti autoin häntä erinäisissä projekteissa ja teimme paljon yhdessä asioita.
Kun sitten tulin raskaaksi kaikki muuttui. Miehestä tuli etäinen ja koin hänen vähättelevät kommentit ilkeinä. Koskaan ennen hän ei ollut puhunut minulle siihen sävyyn. Sairastin pitkään ja hän kyllästyi sairasteluuni pian ja alkoi viettää saunailtoja ja tehdä lomareissuja jättäen minut yksin sairaana kotiin. Raskausaika oli pitkä ja yksinäinen, mies kävi alkuun mukana neuvolassa, mutta sitten käynnit jäivät. Vapaapäivinään hän puuhasteli omiaan ja kaikki yhteinen tekeminen jäi. Lapsen syntymän jälkeen jäin yksin vauvan kanssa kolmeksi kuukaudeksi miehen tehdessä reissuhommia. Oli raskasta hoitaa pientä ihmistä yksin ilman tukiverkostoa. Kaiken lisäksi mies alkoi vaatia että minua osallistumaan asumiskuluihin äitiyslomalla, asuimme hänen omistamassaan talossa. Tuloni olivat pienet ja koin huonoa omatuntoa siitä että asuin toisen talossa ”ilmaiseksi”. Olin jo edellisessä suhteessani oppinut syyllistämisen leiman vahvasti. Minulla oli myös edellisestä liitosta alaikäisiä lapsia joiden elättämiseen meni rahaa.
Jossain kohtaa joku sanoi ettei tuo ole normaalia ja aloin miettiä että olinko taas sotkeentunut samoihin ongelmiin, ainoastaan kontrollointi oli muuttunut syyllistämiseksi ja fyysinen väkivalta henkiseksi väkivallaksi ja heikko rahatilanteeni vallankäytön välineeksi.
Jos ei ole kokemusta normaalista ja tasapainoisesta suhteesta niin miten sen voi tunnistaa ajoissa että suhteessa on myrkyllisiä piirteitä? Ja kuuluuko asumiskulujen mennä puoliksi myös äitiysvapaalla?
Nimimerkki: Toivoton tunari
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 20 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Tässä vain yksi esimerkki. Meidän tarinan voisi tulkita myös hyvin eri tavalla, jos kirjoittaisin katkerasta näkökulmasta. Sen sijaan yritän kirjoittaa sen niin totuuden mukaisesti kuin pystyn.
Meillä oli tilanne monta vuotta toisin päin. Kaikki ne vuodet kun lapset oli pieniä, maksoin kaikki kulut yksin. Mies oli viisi vuotta työtön, ei käytännössä huolehtinut mistään maksuista. Otti itselleen velkaa, pilasi luottotietonsa. Itsetunto nolla. Myöhemmin jouduin auttamaan häntä velkojen maksussa. Ei ollut merkitystä sillä, että olinko äitiyslomalla, työtön vai töissä. Olin aina päävastuussa perheestä kaikin tavoin. Ei mies halunnut olla työtön tai halunnut olla minulle yksi lapsi muiden joukossa. Elämä vain meni niin.
Mies ei ole ikinä pystynyt ottamaan rahallisesti täyttä vastuuta perheestä, koska se ei ole ollut mahdollista, ennen kuin nyt osittain pikkuhiljaa. Miehen itsetunto on usein verrannollinen myös varallisuuteen ja siihen miten pystyy huolehtimaan lähimmäisistään.
Annoin hänelle aikaa kasvaa ja kypsyä perheen isäksi. Nykyään hän on erittäin hyvä isä, aviomies ja yrittäjä. Ei ihminen opi kaikkea päivässä tai edes vuodessa. Miehellä otti aikaa kasvaa aika monta vuotta. Välillä liitto rakoili, välillä meni tosi hyvin. Pääasiassa minä joustin ja huolehdin lapset. Mies ei kuitenkaan koskaan ole kieltänyt, jos olen halunnut jotain ostaa tai käydä jossain. Se vaan ei rahallisesti monestikaan ole ollut mahdollista, koska ensin tulee lapset, sitten vasta minä itse.
Veronpalautukset menee laskuihin aina. Koskaan en itselleni mitään saa hankittua. Eikä kyllä mieskään elä mitenkään leveästi, vaikka se saattaa muiden silmiin siltä näyttää joskus. Tykkää merkkivaatteista, mutta hommaa suurimman osan käytettynä. Ajaa uudella autolla, joka kuluttaa vähemmän ja on tarpeellinen töissä. Matkustaa ainoastaan sukulaisten luokse. Joskus käy miesten kanssa illanvietossa, minkä suon hänelle ihan mielelläni. Miehetkin tarvitsevat nollausta. Tekee hyvää päälle tuulettaa. Eikä oo kiva jos siitä aina syyllistetään.
Voisin itsekin mennä enemmän kavereille, mutta en jaksa matkustaa montaa sataa kilsaa viikonlopun ajaksi usein. Se on myös rahakysymys.
Elämä ei aina mee tasan, eikä aina tunnu reilulta. Pääasia on jos molemmat pelaa samassa joukkueessa. Sitten kun tuntuu, että ollaan ihan eri puolilla, voi miettiä mitä järkeä on olla yhdessä? Jos ei toisen tarpeita halua ottaa huomioon tai auttaa vaikeissa tilanteissa, ei parisuhteessa ole järkeä.
Meidän naisten ongelma on, että usein elämme marttyyrielämää, emmekä avaa suuta tai sano miehelle suoraa mitä kaipaamme, millaista tukea tarvitsemme tai milloin omaa aikaa. Kyllä suurin osa miehistä varmaan haluaa auttaa, mutta eivät osaa itse ehdottaa tai eivät tiedä keinoja.
Naisten pitää auttaa suunnittelussa ja vakuuttaa miehelle, että hän pärjää (jos on epävarma lasten kanssa). Tehdä valmiiksi osa kotihommista, jos lapset on haastavia tai pieniä. Mikä kenellekin on heikkous. Jos vaimo antaa miehelle mahdollisuuden ja kannustaa, se tekee isän ja lapsen suhteelle todella hyvää. Miehen itsetunto on yhtälailla koetuksella kuin naisten, ehkä vain eri asioissa.
Niin ja toki äitiyslomalla osallistuin enemmän kun taas hoitovapaalla kaikkien lasten välillä se 450 kuussa ni sil ei paljoo maksella 4 lapsen kanssa. Nyt kun mies ollut lähes vuoden lomautettuna niin mä joka käyn töissä niin maksan enemmän laskuja. Eli kellä parempi tilanne niin on enempi vastuussa maksuista
Äläkä ikinä puhu itsestäsi vähättelevästi tai alentavasti! Oot arvokas nainen, tunnollinen, luotettava, kiltti ja hyvä äiti jota pitää arvostaa ja kunnioittaa eikä vähätellä ja arvostella!❤️ Äläkä anna miehesi tehdä niin!
Mä olin 8v lasten kanssa kotona enkä todella voinut osallistua puoliksi yhtään mihinkään. Eli ei oo normaalia. Sun miehes on muutttunut kuin tuossa kuvailet pyytäisin häntä vakavaan keskusteluun parisuhteen tilasta ja ehkä pariterapiassakin kannattaa mennä käymään. Jos mies ei halua mennä kertoo enemmän miehen halusta saada suhde toimimaan. Suhteessa molempien on tehtävä sen eteen 100%!! 50/50 ei riitä
Itse näkisin asumiskulujen menevän puoliksi, jos samaa taloutta asutaan. Niinhän se menee myös, jos eletään kämppiksinä. Jos asuisitte vuokralla, et ehkä näkisi siinä mitään outoa. Tällaiset asiat sovitaan jokaisessa suhteessa erikseen, esim. juuri tuloeroista johtuen voi kuitenkin joillakin olla erilaisia näkemyksiä siitä, kuka maksaa ja mitä.
Muuten suhteesi kuulostaa kyllä vähintäänkin oudolle, joskin nyt kuulemme vain yhden osapuolen näkemyksen.
Tilanteessa ei auta muu kuin puhuminen. Kerro omat nökemyksesi ja pyydä kumppaniasi kertomaan omansa. Puhumalla asiat selviää.
Kämppiksien kanssa kun asutaan on asia ihan toinen kuin avioparina ja perheenä yhteistä kotia asutaan.. Jos toinen pitää vain toista kämppiksenä ja eri rahoissa kehoittaisin huonommassa asemassa olevan ottavan lapset ja muuttavan omilleen. Kämmppiselämä on erilaista kuin perheelämä.
Pitääkö äidin siis alkaa säästämän rahas ennen lapsen syntymää jotta kykenisi edelleen maksamaan puolet kuluista? Onko tämä reilua? Miten isä panostaa lapseensa? Kämppiksillä täysin eri kuvio kuin pariskunta jolla YHTEINEN lapsi. Ei kuulu kulut ja muut rahalliset menetykset jota lapsen hankinta aiheuttaa vain lapsen äidille.
Kannattaa keskustella miehesi kanssa. Isyydestä ja raha-asioistakin.
Jos on pienet tulot ei kovin paljon pysty osallistumaan. Itse halusin vanhempainvapaalla osallistua rahallisestikin. Miehelläni tuskin on vieläkään tietoa paljonko käytin säästöjäni perheen hyväksi. Silti olen varmaan vähemmän osallistunut kuluihin. Kun menin töihin ei palkasta jää mitään käteen ja silti varmaan mieheni maksaa enemmän. Se kenellä on suuremmat tulot saa tietysti enemmän ostella kivoja juttuja itselleenkin. Itse käytän rahani lasten vaatteisiin ja harrastuksiin. Ja se on ihan Ok.
Onko miehellä epäily ettei ole vauvan isä? Onko hänellä huonoja kokemuksia vauva-ajasta? Onko hänellä lapsia ennestään? Jos ei, isyys ja lisääntyvä vastuu voi pelottaa.
Ikävää että hän jätti sinut yksin. Uusperheessä voi tulla ristiriitaa kuluista, sillä sinun lasten kulut kuuluvat sinulle ja exällesi, mutta käytännössä nykyinen miehesi joutuu maksaa aiempaa enemmän tulojesi tippumisen vuoksi. Onko hänellä rahaongelmia? Se selittäisi lisääntyneet työmatkat ja vaatimuksen kulujen puolittamisesta. Voiko isä jäädä vanhempainvapaalle niin pääset itse töihin? Hän huomaisi ettei kotona ainakaan vähemmän töitä ole 😁
Kuulostaa hyvin tutulta. Mies aina pois, minä yksin kotona omien teinien, yhteisten vauvan ja taaperon kanssa. Huolehdin kodin ja lapset, mies ei edes roskapussia vie. Viikonloput juhlii kavereidensa kanssa ja minä aina yksin lasten kanssa. Juuri katselin uutta kotia jos uskaltaisi lähteä pois
En osaa sanoa muutakuin itse päätin valita selibaatin, koska mun miesmaku on jo 25 vuotta ollut huono eikä paranemisesta ollut havaintoja, lähinnä jyrkkää alamäkeä
Kuulostaa ihan siltä suhteelta, josta lähdin vähin äänin muutama vuosi sitten. Kaikki oli ensin juuri noin, ihanaanja täydellistä. 5 vuotta oltuamme yhdessä ensimmäinen lapsi oli tulossa ja mies katosi kuin pieru saharaan. Olin vauvan kanssa yksin kun mies eli vapaata elämää. Liian myöhään minulle selvisi että oli myös pyöritellät muita naisia selkäni takana, myös raskaana ollessani.
Käänsi asiat aina nurin kurin, että olen häntä pettänyt alunperin eikä lapsikaan ole hänen.
Päätimme jokin aika siitä yrittää vielä (jo lapsenkin takia) ja se oli VALTAVA virhe. Mies sai kiedottua minut pikkusormensa ympärille ja päätimme muuttaa yhteen ja tehdä toisen lapsen. Sittem homma levisi käsiin kuin korttitalo.
Maksoin lapsem kylut yksin, asumisen yksin, hoitomaksut yksin, vakuutulset yksin, sähkölaskun yksin ja koko perheen ruoat yksin. Mies alkoi kontrolloida missä saan käydå ja mitä saan ostaa. Hänellä ei kuulemma ollut ikinä rahaa, vaikka kävi töissä.
Myöhemmin tunnistin tämän kuvion, kyse oli vakavasta taloudellisesta ja henkisestä väkivallasta.
Nyt manipuloi lasten kautta ja uhkailee että ottaa huoltajuuden.
LÄHDE HYVÄN SÄÄN AIKANA!
Vähän sama kokemus
Tapoja on monia, niinkuin perheitäkin. Itse maksoin oman osuuteni lainasta, kaupasta hain vain maitoa ja muuta pientä täydennystä silloin tällöin. Vauvalle hankin enemmän tarvikkeita, mutta myös myin ne ja otin rahat itselleni.
Kyllä myös äitiyslomalla oleva voi osallistua yhteisen talouden kuluihin. Itse sain täyttä palkkaa ensimmäiset kolme kuukautta eikä vanhempain rahaakaan ollut huono. Puoliso ehdotti että en maksa mitään, halusin maksaa vastikkeen kuitenkin. Asunto oli kokonaan hänen. Kumpikaan ei yritä hyötyä toisesta, vaan molemmat ajattelee myös toisen etua ja tasapuolisuutta.
Tuota.. jos mies kerran omistaa asunnon yksin, on lainakin luonnollisesti hänen maksettava. Sinä et niistä rahoista tule penniäkään näkemään jos talo menee myyntiin, eikä ole lainkaan vastuullasi jakaa sellaista kulua. Lainan ulkopuoliset kulut ovat niitä, joita te maksatte puoliksi, eli vastikkeesta puolet olisi reilua. Hän todellakin hyötyy sinusta kun makselet vastiketta yksin, miehen laittaessa rahaa pankkiin lyhennellessään lainaa. Oma mahdollisuutesi tienata on kuitenkin äitiyslomalla heikentynyt, joten lapsen isän on reilua sitä kompensoida.
Asiaa!
Eihän tuossa puhuta lainan maksusta mitään vaan nimenomaan siitä vastikkeesta.
Voi että, kuulostaa huolestuttavalta sinun tilanteesi. Minusta on ihan itsestään selvää että se kummalla paremmat tulot maksaa enemmän mutta kaikki ei varmaan näin ajattele. Mutta pakkohan vauvan kanssa on aluksi olla kotona, ei se ole kenenkään etu että vauva laitetaan heti hoitoon että äiti voi tehdä töitä. Terveen suhteen tunnistaa kunnioituksesta toisia kohtaan. Sinä kelpaat toiselle vikoinesi päivineen ja hän tukee sinua vaikeissa tilanteissa. Lisäksi terveessä suhteessa isot asiat päätetään yhdessä ja kumpikaan ei hae omaa etuaan vaan etsii perheelle parhaan ratkaisun.
Onko reilua, jos yhteisistä lapsista vanhempainvapaalla oleva laittaa kaikki päivärahatulonsa yhteisiin menoihin ja se joka on palkkatyössä ja tienaa enempi, laittaa saman summan ja lopulla tekee mitä haluaa? Jääkö vanhempainvapaalla olevalle tällöin lainkaan omaa taloudellista vapautta? Minusta reiluinta olisi aina se, että lasketaan menot ja sit suhteessa molempien tuloihin jaetaan se summa suhteutettuna molempien tulouhin. Silloin myöskään vanhempainvapaata pitävä ei olisi suhteellisesti isommalla potilla mukana yhteisessä arjessa.