Kuuluuko avioero appivanhemmille?
Avioero voi olla helpotus puolisoille, tai ainakin toiselle heistä. Ihmiset eivät eroa huvin vuoksi ja siksi, että nyt ei enää vaan nappaa. Erojen taustalla on vaikeita, raskaita ja surullisia asioita. Se ei aina ole ulkopuolisille selvää.
Avioliitto voi näyttää ulospäin onnelliselta. Joko siksi että pari on pitänyt kulisseja yllä, siksi että huonot ajat koittivat yllättäen tai siksi, että ulkopuoliset kieltäytyvät näkemästä, että suhteessa olijat eivät voi hyvin. Viimeksimainittua tapaa voivat toteuttaa esimerkiksi avioparin vanhemmat. Syynä on ehkä se, että he toivovat lastensa olevan onnellisia, ja on parempi takertua mielikuvaan lasten tai lasten puolisoidenkaan onnellisuudesta kuin nähdä totuus.
Näissä tapauksissa avioero tulee appivanhemmille tai omille vanhemmille yllätyksenä. Sekä usein myös pettymyksenä. Se, miten pettymys näytetään ja miten siihen reagoidaan, voi vaihdella aika paljon. Ja reagointi voi mennä ihan äärimmäisyyksiin asti.
Avioero on shokki myös parin vanhemmille. Hekin surevat ja voivat olla pettyneitä tai vihaisia. Monet ovat huolissaan siitä, miten lapsenlapset selviävät ja siitä, säilyvätkö välit heihin. Tämä kaikki voi ilmetä kontrollointiyrityksinä ja jopa pyrkimyksenä estää ero.
Eroava lapsi kaipaa tukea, ja joskus myös vanhempien neuvoja. Mutta syyllistäminen, kiukuttelu ja ylipuhuminen on turhaa. Silti monet vanhemmat tai appivanhemmat yrittävät sitä.
Eronneet kertovat:
”Puolisoni vanhemmat pitivät eroamme päähänpistona ja oikkuna. He yrittivät lahjoa minua jäämään. Ihan tosiaan tarjoutuivat ostamaan kalliita tavaroita, jotta olisin perunut eron. En perunut.”
”Ex-anoppini näki minut kadulla, ja tuli raivoamaan ja tivaamaan eron syytä. Oletko sinä nyt onnellinen sitten? Kannattiko? hän huusi. Eromme syy oli se, että hänen poikansa kohteli minua niin huonosti, mutta eihän hän sitä suostunut uskomaan.”
”Kun harkitsin eroa, mieheni soitti äidilleni ja kertoi tilanteestamme. Äiti kertoi olevansa erittäin pettynyt minuun ja käski minut viikonlopuksi käymään. Tarkoituksena oli ylipuhua minut olemaan eroamatta.”
”Anoppini valitteli että haluan erota vain siksi, että ’nykyään on niin muodikasta olla sinkku’. Hänen mielestään minun olisi pitänyt lopettaa sellaiset hömpötykset. Annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta mietin kyllä pitkään että olisi puuttunut aiemmin jos kerran toivoi avioliittomme jatkuvan… Mutta koskaan hän ei ollut tukena vaikeuksissamme eikä hoitanut lapsiamme. Ehkä kahdenkeskinen aika miehen kanssa ja anopilta saatu tuki olisi kannatellut avioliittoamme pidempään..?”
”Kun tuttavani oli kertonut perheelleen erostaan, nämä tekivät intervention. Isä, äiti ja sisarukset ilmestyivät tuttavani kotiin, käskivät vaimon lasten kanssa pihalle, ja aloittivat puhuttelun tarkoituksenaan saada tuttavani jatkamaan avioliittoaan.”
Mitä mieltä sinä olet? Saavatko parin vanhemmat puuttua eroavan parin asioihin? Onko sinulla kokemuksia siitä, että vanhempasi tai appivanhempasi ovat painostaneet sinua jäämään avioliittoosi? Kerro kommenteissa!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
No ei kuulu todellakaan appivanhemmille. Tänään juuri sain kuulla anopin suusta että eroon olen myös minä syyllinen. Miten he…ä, enhän minä ollut se pettäjä vaan mieheni. En minä ole tehnyt mitään väärää vaan mieheni. Mitään syytä siihen ei olisi ollut.
Kaikki toimi ja oli normaalisti niin kauan kuin mieheni jaksoi valehdella. Minä luotin koska avioliitto perustuu luottamukselle. Kunnes hänen kanttiinsa petti ja oli kerrottava.
No ehkä anoppi puhuu omasta kokemuksestaan ja olettaa kaikkien toimivat samoin kuin itse. Eihän se omena kauaksi puusta putoa. Sarjapettäjäkin on jollain lailla varmaan sairas.
Monenlaisia tilanteita näkyy olevan erossa. Seuraan läheltä lähisukulaiseni eroa, jossa sukulaisen isä on noussut poikaansa vastaan ja kehuu miniäänsä. Kovasti yrittävät vanhemmat kääntää pojan päätä eivätkä usko, että miniä oikeasti on hankala ihminen ja väkivaltainen. ”Kun se on niin mukava ja hyvässä asemassa”. Kaiken päälle miniä käy valittamassa pojan vanhemmille kohtaloaan ja haukkuu miestänsä (ex). Hyväuskoisena olettaisin, että vanhemmat puolustavat lastansa, mutta niinpä ei ole joka perheessä ja suvussa.
Kuvottavaa! Unbelievable, mutta tämä on oikeaa elämää.
Isäni ei edelleenkään halua olla kanssani tekemisissä koska halusin erota miehestäni….
Ei tietenkään saa puuttua mitenkään. Mutta eihän sitä voi täysin peittääkään, jos on tosi surullinen/pettynyt lapsensa avioerosta. Ensisijaisesti tukisin omaa lastani ja hänen asioissaan auttaisin. Ero on niin tavallinen asia nykyään, vähän niin kuin syöpä, että iskee useammalle kuin joka kolmannelle. Mutta siitä en kyllä tykkäisi, että avioero jotenkin lykättäisiin appi- tai isovanhempien vastuulle… ei, vaikka he eivät olisi hoitaneet lapsenlapsia ollenkaan. Eron syy on yleensä jokin muu kuin lapset ja se syy on ollut olemassa jo ennen lapsia.
Ei todellakaan saa! Mä olen juuri eroamassa pitkästä liitosta. Appivanhemmat tietää kuun vaihteessa tulevasta erosta, mutta kieltäytyvät puhumasta siitä. Eilenkin anoppi tunki itsensä kylään kertomaan, miten ihanaa on kun voidaan tehdä miehen kans kaikkea kivaa yhdessä tammikuussa. Tuli ihan sellainen olo, että thank god mä pääsen eroon koko tosta klaanista 😅
Meillä ehkä harvinaisempi päinvastainen tilanne. Anoppi vaatii eroamaan ja puhuu roskaa selän takana, saamme kaksin käsin pitää kiinni yhteisyydestämme ja onnestamme. Ei pitäisi kuulua appivanhemmille kuin korkeintaan myötäeläminen.
Vanhempani ja veljeni katkaisivat välit minuun, kun erosin. En saanut heiltä ollenkaan tukea. Eivät suostuneet näkemään minua pitkään aikaan. Exäni oli vanhemmilleni kuin oma lapsi ja ero tämän takia oli kova paikka. Sekä vanhempani että veljeni näkivät exääni pitkään eromme jälkeen.
Vanhempien tulisi olla lastensa tukena tapahtui mitä tahansa. En pysty koskaan unohtamaan, miten minua kohdeltiin.
Meilläkin vävy omaa tytärtä tärkeämpi ja parempi ihminen… Kerään rohkeutta ja voimia ottaa ero, joka tarkoittaa todennäköisesti että ero tulee myös omista vanhemmista (toisaalta ehkä sekin on pelkästään hyvä asia) Toivottavasti edes sisko hyväksyy asian.
Mies petti ja jätin hänet. Hänen äitinsä sanoi minulle, että anna miehen juosta vieraissa, ettehän te voi erota kun on lapsikin. Olin aivan ihmeissäni, miten voi pyytää tuollaista. Eipä hän myöskään paljastanut suvulleen yli vuoteen, että olimme eronneet. Asuimme toisella paikkakunnalla kuin suku.
Soitin äidilleni, että eroamme. Vastauksena sain, että hänen elämällään ei ole sitten enää tarkoitusta, ajattele lapsiasi. ”Tapan itseni” oli tuki tyttärelle erossa. Hengissä ollaan molemmat vielä vuosienkin päästä.
Exän sisarukset ovat hyökänneet sekä minun että siskojeni kimppuun ja tivanneet miksi minä halusin erota niin hyvästä ja kunnollisesta miehestä. Enkö vain voisi vetää eropaperit pois. Todellisuudessa eroajatus kyti mielessämme vuosia exän uskottomuuden takia ja lopullinen päätös oli yhteinen. Edelleen he levittävät ilkeitä juoruja minusta ja ex on liittynyt samaan kuoroon.
Anoppini aikoinaan suojeli ”vieraissa” käyvää poikaansa kertomalla, että mies on ollut heillä yötä. Siihen aikaan kirjoitettiin kirjeitä ja mies antoi äitinsä osoitteen naisystävälleen ja anoppi välitti kirjeet salaa pojalleen. Kun valitin tästä miehen siskolle, niin hän totesi äidin vain ”suojelevan” teidän avioliittoa!