Huono Äiti sai avautumisen:

Perheemme kuopus aloitti jalkapalloharrastuksen 7-vuotiaana. Kotikunnassamme on kaksi futisseuraa ja poika valitsi sen missä muutama luokkakaveri on, mikä on ihan ymmärrettävää, mutta nyt toivon että oltaisi tehty hiukan enemmän taustaselvitystä siitä, mitä tämä harrastus vaatii.Treenejä on kolme kertaa viikossa, mikä tuntuu aika paljolta ekaluokkalaiselle, mutta päätettiin että saa osallistua kaikkiin jos jaksaa. Ja hyvinhän tuo on jaksanut. Muita harrastuksia ei ole, eikä tarvikaan. Treeniajoissa vaan kismittää sellainen seikka, että ne alkaa päivätyöläiselle hankalasti ennen neljää. Ja kun kyseessä on noin nuori skidi, ja treenipaikalle on aikamoinen matka, olisi kohtuutonta laittaa lapsi kulkemaan matkat itsekseen.

Seuralla on tietysti joukkueita eri ikäisille, eli mä ajattelisin, että ne isommat klopit voisi aloittaa treeninsä aiemmin, koska pääsevät kulkemaan itsenäisesti ja pienempien treenit alkaisi ns. toimistoaikojen jälkeen. Olen varmaan tekemässä tässä vaarallisia oletuksia siitä, että useimmat vanhemmat työskentelevät ns. virka-aikaan/toimistoaikaan. Ja taitaa olla liiallista yleistystä sekin, että teini-iän kieppeillä olevia ei enää tarvitse kuskata, vaan he kulkevat oma-aloitteisesti treeneihin. (no, mun nuoruudessa 90-luvulla futis-ja lätkäjätkät sekä ringettemuijat kulki halleille fillaroiden, valtavat lätkäkassit selässään).

Joka tapauksessa, perheemme toinen aikuinen nipistää työajastaan kolme kertaa viikossa. (yhteisestä sopimuksesta pojan harrastusasiat hoitaa isä. Jos mä niitä hoitaisin, olisin jo aikoja sitten sopinut kimppakyydeistä tai muusta vastaavasta, eli tää on tavallaan ihan oma moka).

Treenien päälle tulee pelit viikonloppuisin. Todettiin, että peleihin osallistutaan, kunhan ne on kohtuullisen ajomatkan päässä. Jos yhdensuuntainen ajomatka lähenee tuntia, alkaa olla järki kaukana. Ei 7-vuotiaan tarvi käydä peleissä yli maakuntarajojen.

Sitten tullaan turnauksiin. Yksi yllätys mikä meitä kohtasi, on se, että turnaukset maksaa erikseen ja ne on useimmiten toisessa maakunnassa, kauimmat pääkaupungissa. Todettiin, ettei mitään järkeä! Nyt jo tokaluokkalainen jälkikasvumme ei osallistu turnauksiin, ellei sellaista järjestetä tässä omassa tai korkeintaan naapurikunnassa. Katsotaan sitten myöhemmin, mikä on sopiva ikä alkaa kulkea turnauksissa, varsinkaan yli yön-turnauksissa.

Turnauksissa mua hämmästyttää se, että majoitus on hotellissa. Mitä on tapahtunut vanhalle kunnon koulumajoitukselle. Kustannukset on todennäköisesti murto-osa hotelliyön kustannuksista!

Ja sitten päästäänkin kustannuksiin. Mistähän oikein aloittaisi…

No, futisharrastuksesta maksetaan yhteensä satoja euroja vuodessa itse seuralle. Sen lisäksi treeni- ja pelipaidat, tietynlaiset pallot ja kannatuksen vuoksi hankittavat tekstiilit maksaa useita kymppejä per tuote. Nappiksia onneksi löytyy kirppiksiltä ja muuten second handinä. Ihan vertailun vuoksi, vanhemman lapsen harrastukset maksaa seuralle ohjattavina maksuina about saman verran vuodessa, mutta that’s it, mitään ylimääräisiä ei makseta, välineet tulee järjestäjän puolesta ja varusteiksi riittää omat vaatteet.

Vuosi- ja kuukausimaksujen ja varustehankintojen lisäksi joukkueelle kerätään vielä erikseen rahaa myymällä mm. arpoja ja pitämällä kioskivuoroja. Näihin pitää tietysti löytää aikaa omasta arjesta, ja kuten aiemmin mainitsin, ne menee toistaiseksi perheen isän vuorokaudesta. Ja jälleen tämä mutsi hämmästelee sitä, että tätä rahaa kerätään kottikärrykaupalla, mutta silti esim. turnausmaksuihin ne ei riitä, vaan perheiden säästöpossuista menee vielä toistasataa euroa per turnaus, jos kyseessä on yli (hotelli-)yön reissuista.

Pari kertaa ollaan ehdotettu, että poika siirtyisi sittenkin siihen toiseen seuraan, mutta tietenkään se ei enää käy. Tässä ollaan nyt sitten jumissa ja hämmästellään tätä nykymenoa.

Jos nyt jotain voisi tästä muille vanhemmille vinkata, niin ottakaa selvää kaikista lapsen tulevaan harrastukseen liittyvistä kuluista ja jos mahdollista, vertailkaa niitä, ennen kuin painatte varsinaista Ilmoittadu tästä-namiskaa. Kun on kyse alakoulun alaluokka-ikäisistä, eiköhän joku pienempi ja vähemmän tavoitteellinen joukkue ole riittävä, kunhan lapsen liikunnan ilo saadaan syttymään ja pysymään liekissä.

Nimim. Futismutsiko?

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 24 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

24 vastausta artikkeliin “Lapsen futikseen kuluu rahaa kottikärrykaupalla”

  • Meillä lapsi ei päätä sanoo:

    Futismamman lapsi päättää sekä omat asiansa että perheensä raha-asiat. Melkoisen vallan ovat vanhemmat lapselleen antaneet.

    Ehkä vanhempien olisi syytä harkita, kannattaako kellua lapsen halujen perässä sokkona. Kyllä se lapsi kohta haluaa harrastaa formuloita ja sen jälkeen avaruuslentoja. Miljoonalla eurolla pääsee jo avaruuteen, ja artikkelin futismamma nöyränä ottaa lainaa kun lapsi haluaa harrastaa.

  • H.S. sanoo:

    Hei,
    mielestäni ihan hyvä ja aiheellinen kirjoitus. Meillä tytär aloitti fotiksen lähiseurassa 3vuotiaana ensin kerhossa ja sitten joukkueessa. Aika monta vuotta silti saateltiin treeneihin ja oltiin paikalaa, mutta n. 9-10 vuotiaana alkoi itsenäistymään ja kulkemaan itse, eikä aikaiset ( 15-16 alkavat) treeniajat haitanneet. Nyt 12 v koulupäivät pitenevät ja aikaiset ajat haittaavatkin, kun ei oikein ehdi tteeneihin 15, kun koulu loppuu 15… Toki mitä enemmän peliryhmiä, sitä laveammalle kenttävuoroja joutuu sijoittamaan.
    Toki rahaa kuluu, paljon kierrätetään tai tehdään yhteishankintoina. Itse ajattelen, että kaikki harrastukset maksaa ( uimahalli, tanssi, lätkä, Superparkit ym), mutta ajattelen sijoituksen olevan hyvä terveelliseen ja liikunnalliseen elämäntapaan.
    Hotellimajoituksia ei meillä ole ollut, joskus hostelleja ja koulunajoituksia eli ovat varmasti seurakohtaisia.
    Kimppakyyteihin kannustaisin kovasti, sillä ne ovat kyllä olleet toimivia. Kyllähän talkootyötä tulee tehtyä, mutta sen olen valmis omasta ajasta sijoittamaan. Mulle joku kokeneempi futisvanhempi sanoi, että kannattaa sijoittaa ( ja rtoivoa, että harrastus kantaa läpi nuoruuden), sillä se on myös aikaa poissa digilaitteilta tai asemalla hengailulta jne.