Löytyykö teiltäkin kotoa hyvä isä?
Aika monilta nimittäin löytyy, vaikka aika paljon me naiset jaksetaankin valittaa. Huomaatko sinä hyvän lastesi isässä? Vai tekeekö hän kaiken väärin?
Naisia syyllistetään koko ajan siitä, että he päsmäröivät perheessä ja kohtelevat miehiään ja lastensa isiä tolloina, jotka eivät osaa tehdä mitään oikein. Tämän ei ole tarkoitus olla sellainen juttu. Mutta monesti hyvät asiat huomaa vasta jos ne menettää. Oletko sinä oikeasti huomannut, miten hyvä isä lastesi isä on?
Minä näen hyviä isiä koko ajan kaikkialla:
Isiä, jotka ovat kaupassa kärsivällisiä vaikka heillä on mukanaan suoraan päiväkodista haettu väsynyt ja kärttyinen lapsi.
Isiä, jotka vievät lapsensa katsomaan kaikkea jännittävää, kuten isoja autoja, isoja eläimiä tai kuohuvaa koskea.
Isiä, jotka opettavat lapsilleen veistämistä tai shakkia tai ruoanlaittoa.
Isiä, jotka pitävät lastaan kädestä. Muulloinkin kuin silloin, kun mennään suojatien yli.
Isiä, jotka pitävät lapsiaan sylissä. Joka päivä. Montakin kertaa.
Isiä, jotka lohduttavat. Isiä, joihin voi luottaa, että he lohduttavat aina kun surettaa.
Isiä, jotka lukevat iltasadun ja antavat hyvänyönsuukon.
Isiä, jotka leikkivät ja painivat ja hyppivät narua.
Isiä, jotka opettelevat letittämään.
Isiä, jotka leikkaavat lapsen hiukset.
Isiä, jotka kuuntelevat lasta ja vastaavat kysymyksiin.
Isiä, jotka ovat paikalla ja jotka ovat läsnä.
Mikään näistä kun ei ole itsestäänselvyys. Voi olla, että isää ei ole ollenkaan, tai että lapsi menettää isän, tavalla tai toisella.
Ja voi olla isä, joka on paikalla, mutta ei läsnä. Isä, jota ei kiinnosta. Isä, joka ei koskaan ole antanut lapselleen hyvänyönsuukkoa, koska ei halua.
Hyvä isyys ei lopulta vaadi ihan kauheasti. Me ehkä osaamme jo ajatella, että olemme äiteinä riittävän hyviä, mutta huomaammeko, että isäkin ovat sitä yhtä lailla? Oudot vaateyhdistelmät, nakkien syöttäminen ja naamanpesun unohtaminen, mistä isiä monesti syytetään, eivät ole niin tärkeitä juttuja. Tärkeintä on, että isä rakastaa lasta ja haluaa olla tämän kanssa.
Jos sinun lastesi isä on sellainen, hän on luultavasti jo tosi hyvä isä. Ehkä hän ansaitsisi siitä kiitosta, ja useamminkin kuin isänpäivänä?
Nimim. Meri
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Aivan, eihän se lopulta ole tärkeää, jos on eripariset vaatteet päällä, mutta ei niitä nakkeja kyllä joka päivä voi syödä…
Enemmän kyllä häiritsee (tämä kokemus on useammasta isäihmisestä), että ei olla läsnä lapsille. Ipana hokee vieressä ”isi isi isi” eikä isiltä vastausta kuulu, kun ollaan niin omien touhujen ja ajatusten syövereissä.
Noh, kyllähän siitä ”palkinnon” korjaa sitten myöhemmin, kun huomaa, ettei ne aikuiset lapset halua tulla käymään eivätkä ole yhteydessä, koska kokevat, ettei suhde ole koskaan kovin kummoiseksi muodostunut…
Minulla oli ja on hyvä rakas iskä.
Samaa en voi sanoa lapseni isästä.
Meillä on kotona tosi väsynyt isä, jonka elämää ovat varjostaneet vanhempien alkoholismi, isän kuolema, äiti joka ei osannut huolehtia lapsistaan eikä oikeastaan heistä edes välittänyt. Hän katsoi itse olevansa lapsiaan tärkeämpi, ja hylkäsi 3-vuotiaan lapsensa kännäävän isän huostaan että pääsi itse golfreissulle, ja jälkikäteen väitti että lapsi valehteli kun hän kertoi mitä oli tapahtunut. Nämä traumat ovat jättäneet syvän jäljen.
Nyt, 40-vuotiaana ja kahden alle 10-vuotiaan lapsen isänä, opettelee rajojen vetämistä, rakkauden osoittamista ja yhdessä tekemistä. Mitään näistä hän ei ole kokenut omassa lapsuudessaan. Miehen mallia hän on saanut siskonsa mieheltä mikä on pelastanut paljon. Hyvän isän mallia hänellä ei ole kotonaan ollut. Silti tekee aina parhaansa niillä voimilla jotka hänellä on kunakin päivänä käytössä. Lapsilleen hän on äärettömän rakas, ja lapset hänelle tärkein asia maailmassa.
Lasten isä kyllä välittää lapsistamme, haluaa olla niiden kanssa, mutta ei ole läsnä, ei kuuntele, ei lohduta eikä ole lasten asioista kiinnostunut. Kuitenkin oma napa on aina lähimpänä.
Nykyinen mieheni on hyvä isä, välittävä, on kiinnostunut lapsistaan, kärsivällinen. Hän on ollut yksinhuoltaja lähes puolet lasten elämästä. Hän on kasvattanut heidät hyvin, ajattelevia ja muita huomioiva nuoria miehiä, joilla on selkärankaa. Olisipa tavattu nuorina ja tehty yhdessä lapset. Rakastan ❤️
Mieheni on toiminut omien kolme lapsen lisäksi varaisänä ystäväni isättömille lapsille, tukiperheen isänä kolmelle nuorelle sekä miehen mallina lasten kavereille.
Nyt viimeisinkin tulee täysi-ikäiseksi, nuoret ovat nuoria aikuisia, opiskelevat, käyvät töissä ja perustavat omia perheitään. Edelleen käyvät harrastamassa mieheni kanssa, lähtevät konsertteihin, tulevat mukaan laivamatkoille tai vain viettämään viikonloppua kanssamme tai vaan lojumaan sohvalle 🙂
Mieheni ei ole täydellinen, puolisona hänessä on monia puutteita (niin kuin minussakin), mutta isänä hän on erinomainen, kaikkine virheineen.