Luulit olevasi toiselle tärkeä, luulit väärin
Kesä. Ei työkavereiden kesken kahvitteluja päivän päätteeksi, tai on, mutta ei kutsuja sinulle. Ei iloisia tuttavapariskuntien illanviettoja, tai on, mutta ei kutsuja teille. Ei ystäviä, jotka lähtisi kesäpäivänä muuten vaan kaupungille. Tai on, yksi ystävä, kerran kesässä käydään, siitä koko sydämestäni kiitollinen.
Lopun aikaa on ainoastaan tämä helvetillinen yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunne, et kuulu, etkä kelpaa mihinkään joukkoon. Pyydät tuttua kahville, ei sovi, on juuri silloin muuta menoa. Kun tarpeeksi monta kertaa on muuta menoa, et uskalla enää pyytää, suojelet itseäsi pettymykseltä. Haluaisit järjestää kesäiset puutarhajuhlat tutuille, mutta mitä jos kukaan ei tulekaan, et uskalla taas pettyä.
Kuva Zack Minor.
Ystävä soittaa ja pyytää kesäteatteriin, olet innoissasi, vihdoinkin joku huomioi, kunnes ystävä luettelee kaikki tuttunsa, joita oli yrittänyt saada seurakseen, sinä olit se viimeinen vaihtoehto, jolle soitettiin, kun kenellekään muulle ei sopinut. Miksi se pitää kertoa toiselle?
Sinulle tullaan purkamaan pahaa mieltä, kun on vaikeaa, tiedetään, että kuuntelet, kerta toisensa jälkeen. Luotetaan, että puolustat vääryyttä kokenutta. Ylistetään, kuinka ihanaa on saada uusi ystävä, joka kuuntelee ja ymmärtää. Sinäkin luulit saaneesi uuden ystävän, kun pyydetään, että pidetäänhän varmasti yhteyttä. Tunnet, että toisen kanssa on mukava olla, jutella asioista.
Kuva Kelly Sikkema.
Olit väärässä, sinä olet ainoa, joka pitää yhteyttä. Luulit olevasi toiselle tärkeä, luulit väärin. Tunnet itsesi hyväksikäytetyksi, petetyksi. Pyydät äitiäsi ja siskoasi puutarhaan kesäkukkaostoksille, he olivat jo käyneet muutama päivä sitten, yhdessä, eivät pyytäneet sinua mukaansa.
Kotona mies istuu useimmiten ruokapöydässä hiljaa, saunan lauteilla hiljaa, automatkalla hiljaa, keskustelua ainoastaan jos sinä aloitat. Aina ei jaksa. Ei vitsailua, hassuttelua, hellyyden osoituksia, niinkuin joskus. Menoja vain, jos sinä järjestät ja huolehdit kaikesta.
Avaat somen, jossa kaikki hehkuttavat kesäisistä illanvietoista ystävien ja perheiden kesken, ruokaa, juomaa, seurustelua ja iloista yhdessäoloa. Asioita, joista sinäkin aikanaan unelmoit. Nyt on vain tyhjyys sisälläsi. Kyyneleet valuvat, vaikka kuinka yrität estää. Huolehdit kaikista ja kaikesta, miksi kukaan ei halua huolehtia sinusta, aidosti? Olet yrittänyt miettiä syytä, et vain löydä sitä. Miten tällaista voi kestää?
Nimim. Yksinäinen keiju
Artikkelikuva Joshua Rawson.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 34 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Aika paha juttu! Minulle ystävä kerran sanoi ohimennem nätisti, ”ootko huomannut me ollaan oltu ystäviä lähes koko ikä ja melkein aina otan suhun päin yhteyttä kun sulla on noita menoja, ihmettelin kun olit kadonnut kokonaan netistäkin enkä vastannut viesteihin. Sanoin hänelle puhelimessa että ” olen pahoillani, mutta olen saanut pari kuukautta sitten aivoverenvuodon sekä jostain syystä hoitajani kuntoutudosastolla takavarikoi puhelintani, enkä siksi ollut saanut hänen viestiään enkä ollut mihinkään some-kanavaan päivitellyt mitään, kum en ymmärtänyt päivitellä. Olen nyt koittanut piristyä ja olen nyt nähnyt ystävääni paljon. Eli joskus saattaa vaan käydä niin että ystävä kyllä välittää sinusta, mutta on voinut sattua jotain. Itse pidän ystävästäni hyvin paljon ja olen samantien parantamut tapani ja huolehdin kyllä että kirjoitan hänelle vähintään pari kertaa viikossa tekstiviestejä, koska en todellakaan halua että hän luulisi ettei minulla ole aikaa hänelle. Olen vähäsen sellainen sattuu ja tapahtuu-tyyppi, mutta todellakin pidän ystävistäni, kavereita tulee ja menee elämäntilanteen mukaan, mutta ystävät ovat ikuisia ja pyrin pitämään ystävistäni hyvää huolta vaikka välillä tuuletan menemään ympäri ämpäri. Kiitos kirjoituksesta, oli pysäyttävä ja herätti!
Aika paha juttu! Minulle ystävä kerran sanoi ohimennem nätisti, ”ootko huomannut me ollaan oltu ystäviä lähes koko ikä ja melkein aina otan suhun päin yhteyttä kun sulla on noita menoja, ihmettelin kun olit kadonnut kokonaan netistäkin enkä vastannut viesteihin. Sanoin hänelle puhelimessa että ” olen pahoillani, mutta olen saanut pari kuukautta sitten aivoverenvuodon sekä jostain syystä hoitajani kuntoutudosastolla takavarikoi puhelintani, enkä siksi ollut saanut hänen viestiään enkä ollut mihinkään some-kanavaan päivitellyt mitään, kum en ymmärtänyt päivitellä. Olen nyt koittanut piristyä ja olen nyt nähnyt ystävääni paljon. Eli joskus saattaa vaan käydä niin että ystävä kyllä välittää sinusta, mutta on voinut sattua jotain.
Pidin aikoinaan samasta syystä some tauon ja herättelin vanhoja ystävyys suhteita uudelleen eloon. Sain aivan ihania muistoja, ymmärtäen kuitenkin ettei kaikki ihmiset ole tullut jäädäkseen elämääni.
Olin itselleni armollinen enkä yrittänyt väkisin lyöttäytyä mukaan juttuihin mihin en enää tuntunut kuuluvani. Olin muuttunut äidiksi ja se tuntui pelottavan läheisimpiä ihmisiä ympärilläni, ei minua.
Hei, tiedän tunteen ja tunnistan tilanteen. Itsellä ei ole edes miestä, joka olisi jollain tavalla läsnä, vaan olen täysin yksin. No onhan toki omat lapset, mutta aikuisten ihmisten seura puuttuu. Yksinäisyyden tunne on valtava. 😢
Minullakin on yksi ystävä, joka usein minua johonkin pyytäessään tulee kertoneeksi että pyysi jotakuta, kenties useampaakin, ihmistä kanssaan tähän kyseiseen puuhaan.
Jokuhan tietysti on viimeinen, jota kysytään, enkä usko hänen tarkoittavan mitään pahaa näillä sanoillaan mutta ei ne silti hyviltäkään tunnu. Eihän kukaan halua aina kuulla olevansa se viimeinen vaihtoehto 🙂
Itse en koe kohteliaaksi kertoilla, ketä kaikkia olen pyytänyt mukaan vaikka olisinkin ennen kyseistä ihmistä kysynyt kuinka montaa muuta.
Uskon, että näillä ihmisillä ei ole paha tarkoitus, mutta joku käsitys hyvistä tavoista on erilainen.
Itse en asiasta osaa toiselle huomauttaa, mutta jos sinä suinkin pystyt, neuvoisin sinua tekemään niin. Kokeile esimerkiksi sanoa, että ”En halua mitenkään haastaa riitaa, mutta tuntuu kurjalta, kun luettele aina ketä kaikkia olet mukaan pyytänyt ennen minua. Siitä tulee sellainen olo, että olen aina se hätävara, kun muita ei löydy”.
Yksinäisyys tuntuu pahalta. Ei kukaan jaksa aina olla se joka yrittää pitää yhteyttä ja sitten vaan luovuttaa, kun on niin vaikeaa. Sanot suoraan ystävälle että et jaksa yksin yllä pitää ystävyyttä, ystävä haluaa olla yhä ystäväsi ja aikoo parantaa tapansa… Mutta ei muuta. Vaikka ihminen viihtyisiin yksin, jokainen kaipaa joskus ystävää ja ei se puoliso riitä vaikka olisi puheliastakin sorttia, sillä ystävän kanssa voi puhua niitä asioita joita ei puolison kanssa. Ja kun sukulaiset ei huomioi, niin sekin tuntuu pahalta, väkisin yrittää ja siitäkään ei tule mitään. Toivottavasti tilanteesi helpottaa.
Hyvin kirjoitettu kuvaus yksinäisyydestä ja ulosjäämisestä ja tunnen empatiaa sinua kohtaan.
Lääke on aikuisena se että alkaa huolehtimaan ITSE itsestään, välittää itse itsestään. Pitää lopettaa liian kilttinä oleminen. Itse asiassa joillekin näistä ulosjättäjistä voi myös sanoa suoraan että tuntuu pahalta kun sinulla ei ole minulle aikaa ja olen se vika vaihtoehto. Samalla löytyy ne aidot ihmissuhteet niistä ”hyväksikäyttäjistä”.
Puhu suoraan, luultavasti menetätkin muutaman ihmissuhteen mikä voi olla myös ok.
Moi kaikille!
Mulla hyvin samantyylisiä kokemuksia ja haasteita. Olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautuva, puhelias ja iloinen. Töissä olen pidetty, perhekin löytyy sekä muutama hyvä ystävä, joiden kanssa nähdään aina silloin tällöin ja yhteydenpito on tasapuolista. Aina ei toki näin ole ollut ja aiemmin ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunne on ollut hyvinkin vahva. Välillä tämä vaivaa vieläkin, vaikka tilanne on jo parantunut.
Meitä on varmasti monta samassa tilanteessa olevaa ja laajempaa sosiaalista piiriä kaipaavaa. Jos haluat olla yhteydessä, laitahan sähköpostia tulemaan. Katsotaan, kuinka käy ja saadaanko tästä laajempikin ystävättömien ystäväpiiri aikaan 🙂
Postia voi laittaa kavereitako@gmail.com
Kannattaa miettiä , olisiko sellaiset ihmissuhteet jättää huomioimatta, jos itsellä kurja olo. Itse olen aika introvertti ja töissä hoitoalalla..eipä ole silleen kaveri suhteita tullut, mutta en ole katkera. Pari hyvää ystävää on olemassa ja heitä yritän huomioida mahdollisuuksien mukaan.niin hekin huomioivat minua. Miehen kanssa sama juttu, että itse pitää ehdottaa ja suunnitella menoja , jos jotain haluaa tapahtuvan.Edellisessä suhteessa ei olisi saanut nähdä omia kavereita, miehen kavereita ja ystäväpiiriä vain.
Uusia harrastuksia kannattaa kokeilla ja vaan lähteä yksinkin jonnekin ihmisten ilmoille, se tekee hyvää.itse olen aikoinaan aloittanut judon ihan itsekseen menemällä kurssille. Siellä ihan kiva ilmapiiri ollut.