Meillä oli kaikki hyvin, mutta vaimo vaan lähti
Tämä on se tavallinen tarina: mies raataa perheensä eteen töissä. Kotona hän tekee kotitöitä. Makkarissa keksii kaikkea kivaa vaimon piristykseksi, puhuu ja pussaa. Ja sitten yhtenä päivänä vaimo sanoo, että hän haluaa eron.
Mies on ällikällä lyöty. Vaimon erotoive iski kuin salama vessanpöntöstä. Meillähän on kaikki hyvin! Miksi se haluaa eron?!
Nainen hakee suurimman osan avioeroista. Ja iso osa niistä tulee miehelle yllätyksenä. Kaikkihan on hyvin!
No, naisen mielestä kaikki ei ole hyvin, jos kerran hän joutuu eroa hakemaan. Hyvin todennäköisesti hän on sanonut miehelle monta kertaa, että asioiden täytyy muuttua. Että hän kärsii, että hän ei voi hyvin, että tämä suhde ei toimi. Luultavasti vaimo on sanonut tämän nätisti ja rauhallisesti, raivokkaasti huutaen ja lohduttomasti itkien.
Mutta mies ei ole kuullut sitä. Miksi, sitä voi vain arvailla. Ehkä siksi, että naiset puhuvat koko ajan kaikkea, ei niitä jaksa kuunnella. Ehkä siksi, että eihän se vaimo nyt tosissaan ole, ei näitä löpinöitä voi muistaa. Ehkä siksi, että alkaa ahdistamaan tällainen tunnejuttu ja syyttely, parempi pistää korvat kiinni.
Tai sitten siksi, että mies uskoo vaimon olevan väärässä, joten vaimon mielipiteille ei tarvitse laittaa mitään arvoa.
Sillä mieshän on hyvä mies: tekee töitä, puhuu, pussaa, kokkaa, siivoaa, mitä näitä nyt oli.
Sillä ei ole väliä tekeekö mies näitä vaimon mielestä, koska omasta mielestään hän tekee. Vaimo on kyllä koko ajan kimpussa kotitöistä, mutta ainahan se jotain lämpimikseen valittelee. Ja väittää, että sille pitäisi sanoa, että rakastan sinua. Mutta sanoin sen silloin kun alettiin olemaan yhdessä ja häissäkin varmaan, enhän minä olisi tässä jos en rakastaisi.
Sitten tulee se eroilmoitus, ihan tyhjästä. Tai sitten siihen oli syy, ja vaimo oli yrittänyt muuttaa tilannetta jo kauan.
Ihan vinkkinä miehet: naiset eivät valita lämpimikseen tai riitele huvin vuoksi. Siihen on olemassa joku oikea syy. ”En pysty elämään näin, jos tämä asia ei muutu.”, ei ole kiukuspäissä heitetty uhkaus vaan epätoivoinen toteamus.
Eikä sinun käsityksesi asioiden tilasta välttämättä ole oikea. Voi tuntua siltä, että teet paljon kotitöitä, mutta vaimo tekee kymmenkertaisen määrän. Tai voi tuntua siltä, että olet romanttinen ja huomioiva aviomies, mutta vaimo on jo vuosia kokenut olevansa aivan yksin – muutospyynnöistään huolimatta. Saatat ehkä uskoa, että kaikki on tehty aina vaimon mielen mukaan, mutta onko ihan oikeasti?
Harva vaimo vaan ottaa ja lähtee, ihan yllättäen. Älä oleta, että tiedät missä jamassa suhteenne on, jos et suostu kuulemaan siitä kuin oman näkemyksesi.
Nimim. Tavallinen tarina
P.S. Saako avioliitosta lähteä uuden elämän perässä kun ei enää huvita?
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 59 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Tai sitten se, mikä on niin monesti nähty, se vaimo puhuu yhtä ja haluaa toista oikeasti jotain muuta. On tyytymätön ja purkaa sen asioihin jotka oikeasti ei ole vialla ja se mies niitä yrittää korjata: esim. taas on jotain siivoamatta, kun löytyy se yksi yksityiskohta mistä pääseee sanomaan.
Mistä se tyytymättömyys sitten johtuu: tällaisessa tapauskessa hyvin harvoin siitä miehestä, vaan siitä että se vaimo haluaa alitajuisesti jotain muuta, jotain jännää, jotain muuta kuin perhearkea, mutta ei vain pysty nostamaan kissaa pöydälle ja sanoa sitä suoraan.
Ja tasapuolisuuden vuoksi, nuo roolit voi olla ihan yhtä hyvin toisinpäin. Tuli nyt vaan kirjoitettua se samoinpäin kuin tuossa artikkselissa.
Meillä minulle vaimolle tuli ero puun takaa. Kuvittelin, että arki oli tarpeeksi hyvää. Mies otti ja lähti.. nooh erosta seuraavalla viikolla oli uusi nainen..
Jutussa unohdetaan kaikista tärkein asia: tunneyhteys.
Tämä saatiin taas kuulostamaan siltä, että vika oli sitten kuitenkin siinä miehessä, kun ei kuunnellut, ei tehnyt tarpeeksi ja niin edelleen. Välillä naiset lähtee ihan vain sen takia, että eivät ole rakastuneita mieheensä. Tai ovat löytäneet uuden. Minä ainakin erosin lapseni isästä ihan vain näistä syistä, vaikka mies oli kaikin puolin oikein hyvä isä ja kunnollinen mies. Ei siinä miehessä ollut mitään vikaa. Minä vain olin hänelle väärä nainen.
Se on just näin.
Itsellä meni just niin et mies ei maalaistalon isäntänä koskenut mihinkään keittiö töihin, siivoomiseen yms.
Ymmärsin sen kiire aikana, jolloin oli niitä maatilan töitä, joihin tarjouduin apuun ja olisin lähtenyt traktorin kanssa mielellään myös peltohommiin, jos olisi vain suostunut opettamaan.
Mut ei kuulemma naisista oo niihin hommiin, etenkään jos eivät ole maatilalla kasvaneet.
Noh, tila oli pienehkö, ja näitä kiire hommia oli yhteensä nii. 3 kk vuodessa. Tämän kiire ajan ulkopuolella mies lämmitti saunan ja taloa (tein usein itsekin näitä), mutta kaikki muut hommat oli mulla. Lapsia hoiti mutta meni aina helpoimman kautta.
Vuosien mittaan sanoin turhautuneena että näin ei voi jatkua. Pyysin että jutellaan. Kielsi lässyttämästä koska juttelu oli siis lässyttämästä.
Tämä käytös tuli lasten jälkeen, tuudittautui selkeästi ajatukseen että lapset sitovat minut siihen.
Ei hellittelyä, ei enää mitään yhdessä tekemistä.
Yritin monet kerrat ilmoittaa että tämä ei toimi, jutellaan. Vastauksena paska en nauru ja ilmoitus et mitään lässyttämästä ei tarvita.
Lopulta sanoin että nyt minulle riitti. Annan vielä kolme mahdollisuutta siihen et puhutaan vakavasti. Sama reaktio, nauroi vain että ethän sä mihinkään kuitenkaan lähde. Kolmannen kerran kysyttyä lähdin samantien ystäväni luokse, kunnes sain asunnon itselleni ja teini-ikäisille lapsille. Tässä kohtaa mies oli aivan järkyttynyt ja ihmeissään.
Ihmeissään siitä, miksi ihmeessä lähdin kun kaikki oli muuten hyvin, mitä nyt kävin välillä hermoille kun kitisin turhasta.
Niinpä niin. Turhasta, jep jep.
Se on just näin.
Tai sitten ei ole puhunut. Suurimmassa osassa parisuhteissa ei keskustella toiveista ja odotuksista. Odotetaan toisen ymmärtävän sanomattakin mitä toinen haluaa. Liian usein lyödään hynttyyt yhteen, ostetaan yhteinen koti, naimisiin ja lapset ennen, kun toiseen on ehditty tutustua kunnolla.
Eikä siinä suhteessa tarvitse olla vikaa, vaikka toinen haluaa lähteä. Jos kiintymystä ja rakkautta ei enää ole, niin sitä ei ole. Aika kliseistä sanoa, että vika on aina miehessä, jos vaimo lähtee. Ei ole, olen itsekkin lähtenyt suhteesta, koska ei ollut tunteita enää miestä kohtaan. Hän oli hyvä mies , eikä tunteiden puuttuminen hänestä johtunut. Tunteet vain loppui vuosien myötä. Olisi ollut väärin jäädä siihen suhteeseen. Nyt olemme onnellisia tahoillamme. Naisissa on se vika, että yleistetään omat kokemukset koskemaan kaikkia muitakin miehiä. Ja se peiliin katsominen olisi suotavaa, parisuhteessa on aina kaksi.
Tuskin koskaan syyttä tulee. Kaikki voi olla toiselle hyvin mutta toiselle ei. Se että on ruokaa, rahaa ja katto päänpäällä ei riitä. Parisuhde vaatii muutakin. Eli toinen on kyllästynyt tylsään toistvaan arkeen. Suhde on kämppis suhde. Toisen huomioon ottaminen, kuunteleminen on tärkeää. Rakkaus katoaa kun vain hoidetaan työ, koti ja lapset. Parisuhdetta tulee hoitaa, pitää yllä. Usein miehet vain on sitä mieltä
” mitä hoitamista siinä on ”? ”Se hoituu itsestään”. No näin se ei ole.
Jeps, ihan puskista tuli ero miehelle reilu 10v sitten…yhteistä elämää yritettiin lähes 20v
Kaikkihan oli oikein hyvin. Mitä nyt vaimo kiukutteli pikkuasioista yhtenään, eihän niitä jaksanut kuunnella
…tosin olis se voinut vähän paremmin huolehtia siivouksista ja opettaa lapsille tapoja! Ja paitojen silitystä joutui aika usein pyytämään…
Ja eikös se riitä että pääsi käymään lähikaupassa ja kerhossa lasten kanssa…tarviiko sitä nyt illalla lähteä kavereiden kanssa kaupungille, aikuisen ihmisen!?
Varsinkin kun perheen päällä sattuu olemaan menoa iltaisin aika usein, pitäähän jonkun huolehtia lapsista…
Ei naisille mikään riitä…ainakaan mun exän mielestä.
Lapsilta tosin kuulin että pari suhdetta ollut eron jälkeen, mutta ovat loppuneet vuoden parin sisällä…
Ehkä se nainen tarvitsisi pikemminkin tasavertaisen kumppanin kuin miehen mukaan vähän vitsikkäästi ’perheen pään’ ?
Kommenteista päätellen ei kestetä enää tylsää arkea lainkaan.Arkea joka on omasta mielestäni kaikkein parasta.Ajatustenlukija pitäisi olla, oli sitten mies tai nainen.
Hyvät ihmiset miettikää nyt ihan oikeesti mitä te haluatte.
Yleensä tässä tapauksessa mies ei kuuntele, eikä halua kuunnella. Eikä tahdo myöskään mitään apua kun eihän missään ole mitään vialla. Eikä varsinkaan hänessä. Naisten kotkotuksia.
Naisen epätoivoiset yritykset muuttaa tilannetta, kuitataan nalkuttamiseksi ja ”naisten tunteellisuudeksi” (leimaamalla toinen epäpäteväksi stereotypioilla on myös hyvä defenssi!).
Koska eihän miehillä ole tunteita eivätkä he osaa puhua, niin ei myöskään tarvitse.
Sitten kun nainen ei enää jaksa yrittää pelastaa suhdetta, mies luulee että kaikki on hyvin ja ero tulee hänelle aivan yllätyksenä.
Matthew Fray: This is how your marriage ends, on hyvä kirja.
Minä olen se nainen, joka on yllätetty ero ilmoituksella. Tuli yllättäen ja pyytämättä. 22 vuotta, 4 lasta enkä tod ollut tajunnut, että avioliitto oli siinä jamassa, että mitään ei ollut tehtävissä. Sitä kun ei toisen ajatuksia pysty lukemaan, jos ei mitään kysyttäessä kerrota.
Kyllä siellä nainen on taas päässyt näppäimistön ääreen.
Tehkää asiat selvemmin, eikä niitä ihme mysteerileikkejä, mistä ”pitäisi jo kyllä tietää” mitä tehdä..
Huutonaurua nykyajan naisille ja niiden haaveille. Toivottavasti Ukrainan sota edes vähän tuo realismia näille prinsessoille. Elämä ei ole, eikä parisuhdekaan mitään riemumarssia. Välillä on tuska, tylsää, ja kaikkea sitä muuta paskaa mitä arki ja maailma tuo tullessaan. Oppikaa elämään sen kanssa, niin miehetkin tekee. Prinsessoita on vain saduissa.
Ei meillä mies ainakaan tiedä suhteen tilasta tuon taivaallista, eikä kyllä mistään muustakaan. Sohvalle on paikkansa tehnyt ja siinä istua kököttää kaiket päivät, illat ja yötkin suureksi osaksi.
Joskus yritin sanoa, nytkin välillä raivostun ja motkotan, mutta huomaan sen turhaksi. Ollaan todella kasvettu erilleen, jos koskaan ollaan niin samoin ajateltukaan.
Todennäköisesti tulee vielä päivä, joka on myös hänelle yhtä yllätystä. Kun jokaisella on vain yksi elämä, niin ei kai sitä kannata näin tuhlata.
Mun tapauksessa tämä kirjotus pitää paikkansa. Kerroin kyllä ihan asiallisesti mikä on pielessä, mies näytti tonninseteli-ilmettä, sitten raahasin sen terapiaan, jossa terapeutin kanssa toitotettiin vuosikausia näitä juttuja, jolloin naama näytti jo norsunrömpsältä ja sitten kun lähdin niin tuli kuulemma yhtäkkiä ja kaikki oli minun syytä. En tiedä miksi kaikki kotityöt ja vastuu ja laskut kuuluivat minulle, vaikka tienasimme saman verran. Huh mitä elämän tuhlausta tuo oli. Sittemmin löysin miehen, joka oli oikeasti kiinnostunut minusta eikä vältellyt vastuuta ja on vielä kaiken lisäksi todella kuuma. En tiennyt, että tällaista voi ollakaan ennen kuin itse sen koin.
Voi ei. Jos nyt vaan on sinnitellyt kaksi toisilleen epäsopivaa persoonaa yhdessä. Toinen ei kiinnitä siihen huomiota, mutta toiselle se on käynyt raskaaksi. Eihän siihen silloin ole mitään ratkaisua, vaikka kuinka toista syyttelisi tai yrittäisi kaikkensa.
Tässä lähdetään siitä, että nainen on puhunut. Moni varmaan puhuukin. Mielestäni ainakin nettiviestinnän perusteella turhan moni nainen kuitenkin olettaa, että miehen pitäisi ymmärtää puhumattakin milloin mitäkin. Näiden naisten miehille ero tullee oikeasti yllätyksenä.