Miehelläni on peliongelma, enkä usko että hän edes haluaa lopettaa
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Olen niin puun ja kuoren välissä, enkä tiedä enää mitä tehdä. Henkisesti niin loppu ja rikki. Olemme olleet mieheni kanssa yli 10 vuotta yhdessä, uusperhekuvio, jossa minulla lapsia aiemmasta liitosta, jo teini-ikäisiä. Meillä myös yhteiset vielä kohtuullisen pienet lapset lisäksi.
Arki kaikkinensa on tietenkin hektistä ja uuvuttavaa mutta kestäisin sen jos pystyisin luottamaan että elämä kantaa. Miehelläni on peliongelma, vakava mielestäni, jonkun muun mielestä ei ehkä paha.. Silti, hän pelaa rahapelejä ja vetoja netissä. Useamman ulkomaanreissun arvon verran on tuota rahaa kulunut ja tätä on jatkunut lähemmäksi 5 vuotta jo.
Lisäksi hän menneen kesän aikana keksi ottaa kuvioihin mukaan enenevässä määrin alkoholin. Kesä oli kostea, lomalla kun oli, aina oli syy ottaa. Sitten kun piti arkeen palata, ei juominen enää palautunutkaan normaaliin. Määrät eivät ole isoja, mutta pahinta siinä on että hän valehtelee ja salaa asioita. Piilottelee tölkkejä ihan yhtä lailla kuin pelaamistaan. Juo iltaisin kun olen mennyt nukkumaan. Välillä sitten juo päänsä niin täyteen, että en halua olla silloin samassa paikassa. Hän on oikea känniääliö humalassa ja puhuu rumasti sekä haastaa riitaa. Juo yleensä itseltään muistin ja jalat alta kun otetaan täyttä sarjaa.
Olemme puhuneet ja riidelleet ja minä itkenyt sen miljoona kertaa asioista, mutta mikään ei tunnu auttavan. Hän on myös hakenut apua, mutta vain siksi koska en antanut enää muita vaihtoehtoja. Siitä vaan ei ole apua, koska sisimmässäni tunnen, että hän ei kumpaakaan edes halua lopettaa. Korkeintaan vähän rajoittaa.
Kuva Eric Ward. Ylin kuva Volkan Olmez.
Minusta on tullut pahimman luokan salapoliisi jolla on ns. Tuntosarvet kokoajan pystyssä, milloin mikäkin ei tunnu ihan Oikealta, yleensä myös paljastuu valheeksi. Minusta on siinä tullut jo pelottavan hyvä. Tätä nyt en oikeasti haluaisi enkä jaksaisi enää yhtään. Jos minä en pidä perheemme ohjia käsissä, kaikki leviäisi…
Tämän epäluottamuksen ja epätoivon lisäksi olemme korvia myöten veloissa, ja kahden asunnon loukussa. Rahaa ei jää yhtään säästöön, koska mies pelaa ne heti tai hetken päästä, jos en muista rahoja siirtää jemmaan. Ei siltikään säästöjä juuri kertyisi. Olen itse sairastunut toistamiseen jo vuosi sitten useamman vuoden tauon jälkeen masennukseen… Tunnen oloni niin lamaantuneeksi, tyhjäksi, toivottomaksi ja epäarvokkaaksi.
Mies kertoo välittävänsä ja rakastavansa ja että ei ehdoin tahdoin halua minua loukata. Silti hän tekee niin kerta toisensa jälkeen. Arvomaailmamme on aina ollut vähän erilainen mutta en uskonut sen johtavan tällaiseen. Kauhistuttaa myös ajatus jos ero tulisi, miten lapset pärjäisi. Olen jo kertaalleen isompien lasten perheen rikkonut aikaisemmalla erolla ex-miehestäni. Ja nykyinen mieheni on kyllä hyvä isä ja lapsille tärkeä. Pelkään leimatuksi tulemista ja sitä mitä elämä ehkä toisi tullessaan. Olisiko se siltikään parempaa vai vajoaisinko pikkuhiljaa henkisen taakkani ja rahallisen velkani alle.
Syyllistän myös itseäni miten en heti alusta asti nähnyt erilaisuuttamme, miten arvionkin niin huonosti, että päästin tämän ihmisen elämääni. En oikeastaan enää rakasta miestäni vaan olen hänen kanssaan velvollisuudesta sekä lasten vuoksi. En vain enää tiedä mitä tehdä ja tämä syö minua sisältä. Kohta olen vaan tyhjä kuori. Auttakaa”
Nimim. Näkymätönninni
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 14 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olen kokenut peliriippuvuushelvetin ex-mieheni kanssa, kun lapsemme olivat pieniä. Asiaa yritettiin pelastaa monta vuotta perheneuvolaa myöten, mutta mikään ei auttanut. Mies ei kyennyt myöntämään ongelmaansa vaan teki velkaa velan päälle. Kaikki vapaa-aika kului pelatessa. Myös baarielämä kiinnosti.
Itse jouduin tekemään sen ratkaisun, että hain avioeroa. Muutoin olisin pilannut lasteni lapsuuden velkakierteisessä perheessä, jossa isä vain pelaa ja juo kaljaa ja äiti itkee onnettomana. Raskasta se oli, mutta kannatti. Välimme exän kanssa säilyivät ihan hyvinä ja lapset saivat normaalin ja tasapainoisen kodin kanssani. Nykyinen mieheni ei juo eikä pelaa. On ihanaa kun ei tarvitse murehtia toisen rahankäytöstä.
Älä hukkaa elämääsi peliriippuvaisen kanssa vaan pelasta itsesi vielä kun voit.
Hienoa, ettet sulje silmiäsi tilanteesta ja tiedät, kun joku asia on outoa ja väärin. Sinulla on siis vielä toivoa SINULLA.
Olen ammatissa, jossa kuulen paljon ihmisten velkaantumisesta. Pahimpia ovat pelaajat ja muut riippuvaiset, mutta etenkin pelaajat. Kukaan ei koskaan tunnusta omaa syyllisyyttään asiaan tai sitten vaan säälitään itseään ja ollaan niin reppanoita. Aina löytyy myös ”syy” pelaamiseen, vaikkei sitä oikeasti olekaan. Pelaajat on riippuvaisista myös pahimpia, koska kyseessä ei ole samalla tavalla fyysinen riippuvuus, kuten esim. alkoholismissa. Kaikki on korvien välissä.
Neuvoni sinulle on lähde. Pakkaa lapset ja lähde. Kyllä miehesi välittää ja rakastaa, mutta riippuvuus pelaamiseen ja kaljaan tuhoaa taloutesi ja perheesi nopeammin kuin luuletkaan ja sitten varsinkin lapsesi kärsivät. Onnea matkaan mitä päätätkin.
Tilanteesi kuulostaa tosi ikävältä. Nyt kannattaa hakea apua itselle ja ensimmäisenä kannattaisi soittaa Peluuriin (0800 100 101, ilmainen numero, ma-pe 12-18). Peluuriin soittaa monet läheiset ja sieltä osataan neuvoa, mistä ja millaista apua on läheisille saatavilla.
Nyt kannattaa keskittyä omaan hyvinvointiin ja sen parantamiseen. Siihen, mikä on sinulle hyväksi. Sitä kautta autat myös lapsiasi.
Olen saman kokenut. Miehelläni on peliongelma. Onneksi hän ei enää ihan kaikkea pelaa, mutta pelaa kuitenkin ja on täysin uppoutunut veikkaus tulosten maailmaan. Välillä hän piikittelee minua ja on ärtyisä. Alussa hän poti huonoa omaatuntoa, mutta nyt viimeksi keskultaessa ilmoitti vain, että tämä on hänen elämää ja hän ei aio koskaan lopettaa pelaamista. Ei tajua miten se muihin vaikuttaa. Ok myös veloissa ja aina kun edellisistä pääsee lainailee tutuiltaan lisää. Tämä on aivan kauheaa enkä ois lähtenyt suhteeseen jos olisin tiennyt millaisesta ongelmasta on kyse. Jos eroasin en voisi antaa lasta hänen hoitoonsa. Pelaamiseen uppoaminen on niin älytöntä, että hän laiminlyö lapsen hoidon.
Valitettavasti tilanteesta ei ole muuta ulospääsyä kuin ero.
Ihan kun mun kynästä. Ollaan tosiaan oltu yhdessä vasta vuosi ja molemalla edellisesta suhteesta yksi pieni lapsi ja vauva tulossa. Hän pelaa koko kuukauden palkan ja joudun usein yksin elättämään koko kuukauden koko perheen. Velkoja on mutta salaa kaiken. Itseni tunnen maailman tyhmimmäksi että tämmösen annoin tapahtua (vaikken sitä tiennytkään. Jos sanon että tämä suhde loppuu niin aletaan uhkamaan itsemurhalla jne.. henkinen helvetti. En enää edes usko että suhteella mitään tulevaisuutta.
Lähde, äläkä katso taaksesi. Pärjäät lapsesi ja uuden vauvan kanssa yksin paremmin kuin miehesi kanssa. Taloudellinen puoli hoituu lopulta aina. Ei sitä kannata murehtia. Itsemurhalla uhkailu on henkistä väkivaltaa. Mieti minkä mallin annat lapsille parisuhteesta. Mieti mitä voit tarjota lapsille heidän kasvaessaan, kun toinen pelaa kaikki rahat. Älä luule, että lasten mahdolliset säästöt tai sinun luottotiedot ovat turvassa. Sitä aina ajattelee, että ei se oma mies, kunnes on tilit ratsattu.
Sanon vain peliriippuvaisen puolisona, että lähde jos joudut maksamaan kaiken? Miten saatte laskut maksettua, kun olet äitiyspäivärahoilla? Omalle miehelle annoin ehdot, että se on pelaaminen tai perhe. Luulen kyllä että hän silti pelaa edelleen. Velkaa kyllä on ja laskuista joten kuten vielä selviää.
Henkinen taakka on itselläkin suuri ja pitäisi muistaa, että itseään ei pidä syyttää. En tiedä johtuuko stressaavasta työstä ja välillä pitkistä työpäivistä vai esim. hävityistä rahoista, mutta välillä on kuin perseeseen ammuttu karhu ja saa olla varpaillaan omassa kotonaan. No miksi en ole lähtenyt? Koska luulen, ettei hän selviä omalla palkallaan lainoista (joita on päälle 20 000€) ja vuokrasta ja syöksee vain syvemmälle pelaamaan. Taidan siis olla mahdollistaja?
Oma isäni taas uhkaili äidilleni itsemurhalla jos eroaa ja ei sitä koskaan tehnyt. Miehesi vaan yrittää saada sinut pysymään liitossa.
Ehkä lapset voi pettyä nyt, mutta aikuisena kyllä kiittävät ja ymmärtävät, että lähdit suhteesta. Tai sitten he voivat jo nyt ymmärtää asian, lapset on niin avoimia ja ymmärtäväisiä, kun niille selittää asiat.
Varmasti lapsetkin kärsii tilanteessa, kun olohuoneessa on aikuisteini, joka ei osaa ottaa vastuuta käytöksestään ja tunteistaan..
Mutta yhtäkaikki älä unohda itseäsi, muista hakea itsellesi apua.. Jos jäät tilanteeseen pitkään sairastut itsekin ennen pitkään.
Miehelläsi ei ole peliongelma, vaan haluttomuus korjata tosielämään ongelmia, joita hän pakenee peleihin. Heti kun hän saa tosielämänsä ongelma korjattua, pelien mielenkiinto lopahtaa, toisaalta vaikka pelit vietäisiin pois, ne korvautuvat vain jollain muulla itsetuhoisella viihteellä. Sinänsä jos mies ei edes yritä selvittää niitä ongelmia, joita hän pakenee peleihin, eikä toisaalta suostu vastaanottamaan apuakaan, ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin irrottaa itsensä ja lapsensa kuviosta, eli lusikat jakoon. Lasten kanssa pitää ajatella lasten parasta, ja lasten paras ei ole jäädä tuohon tilanteeseen.
Peliongelma on riippuvuus eli sairaus kuten alkoholismikin. Siellä ei välttämättä ole taustalla yhtään mitään muuta kuin geneettinen rakenne addiktoitumiseen ja tällä kertaa kohteena on rahapelit ja näemmä alkoholi tulossa hyvää vauhtia mukaan.
Itse asiassa iso osa peliaddikteistakin allekirjoittaa tuon, että jos elämä olisi kunnossa, ei olisi tarvetta pelata. Jos elämästä löytyisi nautintoa. Nämä ovat keinoja paeta kun ei löydä muita tapoja helpottaa oloaan.
Ne on sitten ne asiaa kokemattomat, jotka väittävät tiukkana, että sairaus, ei ole poispääsyä, ei mahda mitään.
Teet selvät rajat miehellesi. Sinä hoidat kaikki raha-asiat ja annat miehesi käyttöön vain sellaisen summan jolla pärjää esim. päivän. Alkoholin käytön rajaat vaikka kerran viikkoon. Jos mies ei suostu näihin ehtoihin, lähdet. Ensimmäiseksi haet itsellesi apua.
Voimia sinulle! Kyllä sinä pärjäät
Nosta kytkintä, pärjäät kyllä. Sinä ja miehesi ansaitsette elämän ja parisuhteen missä teidän on hyvä olla.
Itse olen kahdesti eronnut ja kolmas kerta toden sanoi. Nyt on suhde joka kantaa eikä tallo. Lapsetkin voivat paremmin kun edes yksi vanhempi on täydessä vedossa.