Miehen peliongelma pakotti meidät eroon
Joskus eron syy ei ole se, että rakkaus loppuu. Joskus on ero on ainoa vaihtoehto, vaikka toista rakastaa ja haluaa olla yhdessä. Tämä äiti kertoo, millaista on kun miehen peliriippuvuuden takia on pakko erota, toivottavasti väliaikaisesti:
”Kaksi alle kolmekymppistä, yhteiseloa takana melkein vuosikymmen, naimisissa muutama, kolme ihanaa pientä lasta…just niinkun haluttiinkin, rakkautta riitti. Kuitenkin tuli se päivä jolloin todettiin että toisen on pakko muuttaa pois. Emme keksineet mitään muuta vaihtoehtoa siihen, miten tästä selviäisimme molemmat suht ehjinä ja edes toinen kykeneväisenä huolehtimaan lapsista.
Miten tässä voi käydä näin? Ja miksi tässä pitää käydä näin?
Mies on huolimaton ja laiskakin. Roskat jää välillä vähän mihin sattuu, likapyykit sängyn viereen lattialle jne. . Mut kyllä niiden kanssa jaksaisin. Minä hoidan lapset ja kodin koska miehelle puhkesi masennus ja siitä ei päästä ylös millään. Töissä se kyllä käy ja ihanaa niin, ei tarvi lisäks stressata liiaksi raha-asioitakin. Toki niissä on aina oma huolensa kun toinen kodinhoitotuella elelee.
Mutta sitten on se kaikkein suurin mörkö. Se paska mikä tulee jatkuvasti meidän väliin ja muistuttaa olemassaolollaan silloinkin kun kaikki tuntuis menevän hyvin.
Peliongelma. Miehellä. Pahana.
Aikoinaan on maksettu pitkälle viisinumeroinen summa velkoja että on päästy tähän. Saatu nimi puhtaaksi. Olen hoitanut kaikki raha-asiat jo muutaman vuoden ettei käy huonosti. Tasa-arvoinen parisuhde on lähinnä vitsi tämän katon alla, jossain todella kaukana, haave vain.
Nettipankki on ahkerassa käytössä kun pieniä summia joutuu siirtämään miehelle lähes päivittäin. Enempää ei voi, koska kaikki menee mitä mies tililleen saa. Miten muutenkaan? Ihminen joka on suoraan äidin helmoista muuttanut kihlatun luo, saanut työpaikan ja rahaa alkanut virrata. Jo pienenä kaikki raha meni mitä tuli, missään vaiheessa ei ole oppinut sitä käyttämään. Miten voisi nytkään oppia jos vaimo on jatkuvasti vierellä.
Ylin kuva Gianni Zanato.
Siksi meidän on pakko erota. Molemmat itkee hysteerisenä ettei halua, mutta mitä muutakaan voi. Voimavarat alkaa loppua, kun kaiken kannatteleminen alkaa olla liikaa. Pakko tehdä jotain ennenkun molemmat makaa jossain osastolla, kuka lapsista sitten huolehtii?
Mies soitti äidilleen joka sanoi ensimmäisenä että ”et sä pärjää” ja se on yksi suurimmista peloista. Ei pärjääkään, apua tarvitaan, molemmat, paljon. Tuli mieleen että tähän kohtaan sopisi ”kaukosuhde”, viikot erillään ja viikonloput yhdessä, todellisuudessa asuttaisiin kuitenkin ehkä kilometrin päässä toisistamme. Haaveiltaisiin siitä että joku päivä vielä mies palaisi kotiin, meidän luo niinkuin kuuluisi olla.
Voisiko joku vain kertoa että tämä on oikein, me selvitään tästä ja lapset selviää tästä? Ehkä pienin ei joskus edes muista että äiti ja iskä asui erillään?
Terapiassa on kyllä käyty, yhdessä ja erikseen, ja tullaan käymään jatkossakin jotta saadaan neuvot tähän ”lapsiystävälliseen eroon”.
Sana ero, se tuntuu niin lopulliselta etten voi käyttää sitä, pitää keksiä joku uusi. Saanko vain uskoa että kaikki selviää kyllä? Ja me palataan vielä yhteen, parempina ihmisinä ja puolisoina. Jos se on niin tarkoitettu ja meidät toisillemme luotu.”
Nimim. Tahtomattaan erossa
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin keskustelunavaus tai tarinasi alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
