Mieheni ei osaa hoitaa tippaakaan erityislastemme asioita
Huono Äiti sai avautumisen äidiltä: ”Olen totaalisen kypsä parisuhteessani vallitsevaan tilanteeseen.
Meillä on mieheni kanssa 3 lasta, joista kaikki omalla tavallaan erityislapsia. Kaksi vielä ala-asteella ja yksi kohta täysi-ikäinen.
Elämä ei ole ollut helppoa ja mukavaa, vaan täynnä palavereita, sairaalakäyntejä, tutkimuksia, uupumusta ja kaikkea muuta. Ennen joulua uuvuin taas kerran täydellisesti.
Koska oli sitten joulu, juhannus, syntymäpäivä, palaveri koulussa, sairaalassa, kaikki on minun vastuullani. Jos minä en hoida, ei hoida kukaan muukaan.
Olen sanonut sen miehellä ääneen, suoraan ja epäsuoraan lukemattomia kertoja. Haluan että hän osallistuu, en halua tehdä yksin vaan yhdessä.
Tällä kerralla sain vastaukseksi, että hän ei osaa hoitaa näitä asioita koska hänen ei ole koskaan tarvinnut?!?
En ymmärrä tätä laisinkaan.
Olen vastuuntuntoinen ja yritän ajatella asioita lasten mukaan.
Joten kyllä, yleensä sitten hoidan kaikki asiat lopulta. Ja jos en hoida, poden siitä loppuelämäni huonoa omaa tuntia.
Mutta on asioita, jotka olen tarkoituksella jättänyt miehen vastuulle ja kertonutkin sen monesti hänelle.
Ne ovat asioita, joita ei sitten kukaan hoida. Hän ei ”muista”, osaa tai vain välitä. Vaikka kyse olisi lapsen terveyteen liittyvästä asiasta. En jaksa loputtomasti muistuttaa, vaatia, opettaa, huolehtia. Tuntuu kuin olisin hänenkin äitinsä.
Itselläni on puhelimessa muistutuksia ja tehtävälistoja, jotta muistan hoitaa tärkeät jutut, mutta tuntuu että miehellä ei ole minkäänlaista ongelmanratkaisukykyä eikä taitoja kehittää itseään tai toimintaansa.
Hän vetoo siihen, että ”ei hän tahallaan”. Hän kyllä ”yrittää”. Mutta siitä huolimatta hän ei saa esimerkiksi varattua lapsen opettajan kanssa oppimiskeskusteluaikaa, puhumattakaan mistään muusta. Ja niin minä joudun jälleen hoitamaan kaiken, yksin.
Nykyisin en jaksa edes keskustella mistään asioista hänen kanssaan.
Mikä olettamus on, että äidin pitää hoitaa kaikki? Ja että äiti osaa luonnostaan kaiken?
Kyllä meidänkin on pitänyt asioita opetella, kantapäänkin kautta.
Tuntuu, että sama olettamus on myös ammattilaisilla. Ai, äiti ei jaksa hoitaa. No, tee kun jaksat. Ei sanaakaan siitä, voisiko mies hoitaa.
Voinko minäkin vain lopettaa kaiken hoitamisen, ei kai minunkaan tarvitse kun ei muiden? Mitä sitten, jos jätetään säännölliset ruoka-ajat, nukkumaanmenot, palaverit koulun ja sairaalan kanssa ja terapiat välistä?
Olenko idiootti kun en pysty olemaan huolehtimatta kun kyse on kuitenkin lasteni terveydestä, tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista?
Mikä avuksi?
Nimim. Äidin vastuu
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Nyt täytyy hiukan lähestyä asiaa eri näkökulmasta kuin muut. Miksi aina ensimmäisenä ajatellaan että pitää olla diagnoosi jos käyttäytyy poikkeavasti. Itse kolmen jo aikuisen ja kerran eronneena tunnistan tästä oikein hyvin sen mihin me naiset herkästi menemme kun lapset pieniä.
Haluamme että asiat hoidetaan niinkuin me itsekin tekisimme, olemme lasten ollessa pieniä ottaneet asiat haltuun ja alkaneet niitä hoitaa. Miehet herkösti työnnetään sivuun lasten ollessa vauvoja. Ei kukaan jaksa kuunnella nalkutusta asioista joita koettaa hoitaa omalla tavallaan ja se ei kelpaa. Näin olleen käy niin että äidillä kohta kaikki hoidettavana. Annetaan miehille oma aika ja tila hoitaa asia.
Samaa tapahtuu lasten kanssa ensin passataan ja sitten kun tulevat tiettyyn ikään äidit olettaa lasten osaavan kaiken. Ei ne osa ja tee koska ei ole tarvinnut aiemmin tehdä. Ihme että uuvuttaan. Ja artikkelissa mainitaan jo lähes täysi-ikäinen. Uskoakseni jo osaa tai oletetaan osaavan jotain hoitaa itsekin.
Itse olen aikanaan tähän asiat ajanut ja olin aivan loppu kun ei mies ”osannut” hoitaa asioita. Kyllä ne osaa ja hoitavat mutta omalla tavallaan. Ja tehkää yhdessä alusta asti.
Tutulta kuulostaa.
Mulla ja puolisolla molemmilla ADHD, mulla myös autismipiirteitä lievästi. Meillä myös minä oon hoitanut kaiken, ja aluksi se oli täysin kaaos.
Olen oppinut tavat, jotka auttaa mua kesyttämään arkea. Esim kännykän kalenteri. Oon myös delegoinut menoja miehelle, kun olen varannut ajan johonkin lasten palaveriin, terapiaan jne. Aina voi oppia hoitamaan asioita ja organisoimaan, vaikka olisikikin diagnoosi tai parikin. Pärjään itse nyt aikuisena ilman lääkettä, oon oppinut ohjaamaan ja suunnittelemaan toimintaania. Välistä joudun vähän huijaamaankin itseäni toimimaan. Konsteja löytyy, kun niitä hakee.
Julkaisun kirjoittajana kommentoin sen verran, että kyllä, lapsilla on ADHD ja miehellä selkeästi myös ADD, tai no nykyisinhän ne menevät samaan kastiin.
Olen hänelle asiasta sanonut, että hakeutuisi testeihin, kuten muutama muukin.
Hän ei vain itse tunnista tai halua tunnistaa näitä piirteitä itsessään koska ei ole ollut koskaan ns.ylivilkas vaan se on näkynyt muulla tavoin.
Jossain toisessa elämässä minua ei ehkä kuormittaisi se ohjauksen määrä minkä hän tarvitsee suoriutuakseen asioista, mutta valitettavasti itsekään en jaksa nykyisessä tilanteessa niin hyvin, että jaksaisin ohjata, patistaa, neuvoa ja kannustaa AIKUISTA ihmistä, jonka pitäisi osata ottaa vastuu ja hommat haltuun ihan itsekin.
Itsellä ollut vastaava tilanne. 3 erityislasta, mies reissuhommissa. Itse hoidin omat työt, kodin, lääkärit, terapiat, palaverit.. Mulle se oli ok. En olis voinu olla puuttumatta asioihin jos mies olisi hoitanut, jotenki oli olo et itse piti hoitaa että pakka pysyy kasassa Tietenkin hän hoiti asioita joita pyydettiin ja kyyditsi lapsia jne aina kun oli töiltään kotona.
Myöhemmin erottiin ja siinä kohtaa oli hyvä että olin tottunut hoitamaan lasten asiat yksin. Nyt lapset on jo aikuisia ja asuvat omillaan mutta tarvitsevat apua. Isä on nyt vuorostaan auttanut heitä kun asuu likempänä kuin minä.
Weaponized incompetence. Kun ei halua tehdä mitään niin ei muistakaan mitään.
Kohtele häntä kuin olisi 5 v ja jos ei siltikään ”muista”, ukko pihalle.
Omaa lasta pitää kyllä osata hoitaa.
Ai että kun tuttua ja ärsyttävää!
Tekisin niin, että listalle vaan lasten asiat ja sit miehen kanssa läpikäynti että mitä hän hoitaa ja mitä sinä. Jos kaipaa ”neuvoa” niin korkeintaan kerro omat keinosi (kalenteri, hälytykset ym.) miten muistat, mutta pakota mies hoitamaan, koska muuten hän ei opi. Se vaatii kyllä myös sen että itse vaan et puutu sitten hänen asioihin!
Viranomaiselle riittää että joku hoitaa, sama se kumpi, ja tietty se on äiti kun se kuitenkin aina on. Sun mies on laiska, ja sitä ei kiinnosta, ja sinä olet mahdollistaja. Lapset on oppineet että äiti hoitaa mies on oppinut ettei hänen tarvitse riittää kun näyttää nololta niin vaimo tulee ja nappaa käsiinsä. Jopa se rasittavin ADHD-pirivieteri oppii järjestelemään ne asiansa jos on pakko, ja kun alkaa tulemaan seuraamuksia jotka tuntuukin siellä omassa persnahassa niin alkaa ihan eritavalla kiinnostaa. Laitat lapset isänsä luokse itkemään jos isä ei ole hoitanut, turhaa otat syyllisyyttä niskoillesi toisen mokailuista, selkeä roolijako ja jos miehen vastuulla on tehdä eväät, niin sit kaikki on syömättä jos hän ei niitä tee. Joka jumalan kerta kun sä teet hänen tehtävät, sä palkitset hänet lusmuilusta. Ja kannattaa sit laittaa lusikat jakoon jos ei tämäkään auta.
Liittyykö lastenne erityisyys nepsypiirteisiin? Tekstistä tulee kuva, että lasten isällä on adhd tai autismikirjo ja siksi hänen on haastavaa muistaa ja hoitaa asioita. Olen samaa mieltä, että myös isän pitää olla kartalla ja ottaa vastuuta, mutta onko äiti aina hoitanut asiat ja isä onnistunut välttämään velvollisuudet? Ymmärrän myös isän näkemyksen. Kuvittele, että sinut laitetaan töissä hoitamaan tehtävää, mikä on työkaverisi erityisalaa, mutta itse et tiedä aiheesta kovinkaan paljon. Isällä voi olla sama fiilis, jos hän menee johonkin lapsen palaveriin. Miehelle siis perehdytys ja kirjalliset ohjeet lasten asioista.
Neuroerityisyys on luultavasti myös miehelläsi. Tajusin tämän omalla kohdalla, kun 2/4 lapsesta sai diagnoosin, että mies on myös kirjolla ja diagnoosinhan hänkin sitten sai. Ihan kädestä pitäen, eli hyvin yksituiskohtaisilla ohjeilla, on pitänyt opettaa. Mutta puolesta en enää tee. On myös jaettu niin, että ne mitkä hänelle ovat mieluisempia hommia (imuroi mieluummin kuin soittelee kouluun, sairaalaan ym) niin tekee niitä. Minä olen enempi se kalenterin täyttäjä ja lasten asioiden hoitaja, mutta ei tarvitse kodista sitten huolehtia. Mutta ne kotityöt pitää myös olla ennakkoon kalenteriin laitettu, muuten ”unohtuu”.
Weaponized incompetence, ”aseistettu avuttomuus”.
Stereotypia-asenteet on yleisiä sote-alalla. Heille riittää, että joku hoitaa.
Miehesi on neljäs lapsesi. Et kerro, mitä neuro-ongelmia lapsilla on, mutta voisiko miehelläkin olla?