Mieheni tunkee lapsen täyteen herkkuja
Huono Äiti sai avautumisen:
Lapsen ylipainoasiaa..
Minulla ja miehelläni on kolmevuotias lapsi, joka on koko pienen ikänsä kasvanut pluskäyrien yläpuolella. Maitovasikkana häntä jo kutsuttiin ylipainoiseksi. Ajattelin, että vauvani kyllä kasvaa ohi pyöreydestään, kunhan alkaa liikkumaan. Taaperona hän oli normaalipainoinen, mutta aina kovasti siellä ylärajoilla.
Pian tulee taas neuvola ja saa nähdä rikkoontuuko ylipainon raja, vaikka toki ymmärrän että numeroitahan ne vain on.Lapsi on yllättävän nirso painoonsa nähden, ruokaa ei välttämättä edes maista, mutta ne herkut..
Kuten kaikki lapset, hän eläisi herkuilla. Ja tästähän päästäänkin asian ytimeen.
Mieheni tunkee lapseeni aivan liikaa herkkua. Joka ikinen päivä. Mikään puhe ei häneen tunnu auttavan, koska kierre on valmis: lapseni osaa vaatia herkkua heti kun isänsä hakee hänet tarhasta, ja mieheni joko hyvää hyvyyttään tai koska juuri sillä hetkellä pääsee helpoimmalla, antaa sitä herkkua. Tikkareita, karkkia, muffinsseja, jätskiä, ihan mitä vain ja aivan liikaa. Joskus juuri ennen ruokaa. Anopin luona käydään usein ja siellähän sitä sokeria saa täysin rajatta. Lapseni oli tarhassa sanonut että hänen ei tarvitse syödä lounasta, kun isillä on autossa herkkua. Ja kun eräänä aamuna kerroin lapselleni että äiti tulee tänään hakemaan hänet tarhasta, hän ei pitänyt siitä, koska epäili ettei silloin tulisi karkkia. Kutsuin jopa mieheni tyrmistykseksi meillä perheneuvojan (”sossutantan”) asiasta keskustelemaan, mutta eipä hänkään saanut miestäni muuttumaan.
Sydämeni murtuu kun mietin miten lapseni on kohta siinä iässä, että hän havaitsee olevansa muita pyöreämpi, ja saa varmasti myös siitä kuulla. Suututtaa myös koska jos haluaisin vaikka leipoa lapseni kanssa, joudun miettimään haluanko kasvattaa lapseni sokerikuormaa, koska isi on käyttänyt koko kiintiön. Mitä h*******ä voin miehelleni sanoa, jotta tämä asia menisi perille? En pysty valvomaan lapsen syömisiä koko ajan, mutta en myöskään halua aiheuttaa pienokaiselleni pahaa mieltä ja lopun elämää kestäviä (mielen)terveysongelmia.
Nimim. Neuvoton
Annahan neuvosi! Ethän kirjoita mitään, jos et voi kirjoittaa rakentavasti, kiitos.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Mies hoitamaan neuvolat, hammastarkastukset ym. yksin. Siellä voi hänellä lamppu syttyä, kun joutuu keskustelemaan aiheesta ammattilaisen kanssa. Jos ei tämänkään jälkeen käsitä, ongelmia on tiedossa vanhemmuudessa jatkossakin. Ja suoraan sanottuna vikaa jo ymmärryksessä.
Tämä on myös sukupolvikysymys. Huomaan, että seitsemänkymppinen äitini tarjoilee sokeria rajattomasti, koska ei ole ajatellut asiaa varmasti koskaan. Omista lapsista huomasin, että kun jälkkärit jätetään pois, lapset unohtavat ne nopeasti. Meillä ei ole paino-ongelmaa, mutta hampaissa alkoi näkyä jälkiä, joten en halua jatkuvaan herkutteluun enää palata.
Mies asiantuntijan pakeille, vaikka neuvolan terveydenhoitajan luo, joka selittää rautalangasta miksei koko ajan voi antaa herkkuja. Jos ei usko siltikään, mies terapiaan? Jotainhan tuo oireilee, sillä että syöttää koko ajan lapselle herkkuja.
Meillä sama ongelma muuten mutta poika silti suht hoikka. Kun huomautan asiasta niin mies sanoo että eihän tuo ylipainoinen ole. No ei vielä ole. Ruokailutottumukset opitaan lapsena niin kauhulla odotan myös jos/kun painoa alkaa kertymään tai muita ongelmia ilmenee. Monen monta tappelua on tästä asiasta käyty. Tympii olla nyt sit se paskempi vanhempi joka kieltää taas kaikki 🙄 Vaikka ei ne kiellot aina auta, olen siis yhtä neuvoton kuin tekstin kirjoittajakin.
Sama juttu meillä, myös ruutuajan kanssa on erimielisyyksiä. En tiedä mitä tehdä lasten isän suhteen kun ei hän kuuntele kenenkään neuvoja. Ainakin itse pidän rajoista kiinni ja olen sitten se pahis. Tarjoan lapsille terveellisiä vaihtoehtoja, ei voi oikein muuta tehdä.
Meillä myös ruutuajasta erimielisyyksiä. Poika pelaa aaaaivan liikaa. Ukko itsekin tietokoneen lumoissa paljon. No itseppä oon valintani tehnyt 😂😂