Mies ei halua oikeaa parisuhdetta, mutta p*nosuhde kyllä kelpaa!!
Fwb-suhde eli leikittäiskös parisuhdetta?! Pitkästä parisuhteesta eronneena ja uutta maailmaa hetken aikaa ihmetelleenä olen tutustunut tuohon kuvioon nimeltä fwb eli friends with benefits.
Suomeksi sanottuna se on kaunisteltu nimitys sanalle vakipano. Ennen (siis silloin dinosaurusten aikaan, kun itse olin nuori, ennen exääni ja lapsiani) joko seurusteltiin, taikka ei seurusteltu. Kaverit oli sitten ihan eri juttu.
Nykyään kauniinkin deitti-ilmoituksen tarinan takaa paljastuu kuitenkin useimmiten mies, joka ei uskalla sitoutua, mutta: ”voidaan olla ystäviä?”. Tarkoitus on saada mukavaa seuraa ja taattu seksikumppani.
Mikä sitten erottaa ystävyyden ja ”ystävyyden”? Karkeasti sanottuna oikea ystävyys on kestävää. Se jatkuu, vaikka toinen alkaisi seurustella. Fwb-suhde taasen päättyy yleensä siihen, kun toinen aloittaa parisuhteen. Se voi olla jätetylle osapuolelle vaikea tilanne. Ehkäpä juuri siksi, että se jätetty osapuoli oli sittenkin ihastunut, ja elätteli toiveita ”oikeasta” suhteesta.
Kuva Alejandra Quiroz.
Toinen huomioon otettava seikka fwb-suhteissa on se, että jos olet tällaisessa, et suinkaan ole miehen ainut nainen. Fwb-suhteessa olevilla miehillä on useimmiten tili joko Tinderissä, taikka muussa deittisovelluksessa. Tai he ovat muulla tavoin etsimässä seuraa.. Taikka heille riittää vain kevyt suhde ilman sitoumusta yhdessä oloon, taikka sen jatkumiseen.
Millainen sitten on fwb-suhde? Välttämättä se ei eroa sisällöltään varsinaisesta parisuhteesta kuin siten, että seuraavaa kertaa ei välttämättä tule, ja ”kaveri” on helpompi jättää. Voidaan olla pitkiäkin aikoja saman katon alla, laittaa yhdessä ruokaa, käydä juhlimassa ja matkoilla. Siis oikeastaan niitä oikean parisuhteen hyviä puolia.
Toimiiko nämä suhteet? Olen huomannut, että miesten on helpompi pitää yllä tällaista suhdetta.
Fwb-suhteessa on kiintymystä molemmin puolin, mutta helppo ovi paeta. Naiset taas hyvin helposti ihastuvat, ja ajattelevat, että suhde saattaisi oikeasti muuttua ihan oikeaksi. Jos mustasukkaisuutta ei ole kumpaankaan suuntaan, eikä tarvetta sitoutua, niin fwb-suhteet saattavat kestääkin-ainakin siihen saakka, että kaveri löytää jonkun, jonka kanssa oikeasti alkaa suhteeseen.
Nimim. Äiti, ja fwb:n nähnyt ja kokenut
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 23 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Juttelin yhden miehen kanssa pitkään, kerroin hänelle että haen parisuhdetta eikä minulle sovi mitkään fwb, koska olen hyvin tunteellinen ja tarvin tunteita seksiin. Mutta loppupeleissä tuntui että hän pelasi mulla ja halusi nimenomaan vaan sitä yhtä asiaa. (Koskaan ei harrastettu seksiä) Minä olin se ketä halusi liikaa liian nopeasti vaikka vuoden verran juttelimme. Hän ei tainnut arvostaa ja kunnioittaa sitä että halusin parisuhdetta. Mitään vakavaa hän ei todellisuudessa missään vaiheessa halunnut. Jokainen saa tehdä mitä haluaa, kunhan on rehellinen siitä mitä oikeasti haluaa eikä valehtele ja satuta muita, samalla aaltopituudella siis. Olisi kiva että joku mies haluaisi muutakin kun seksiä, ei ole tullut vielä vastaan.
Kylmää seksiä ilman tunteita, tuntuu pahalta ajatuskin. Ei minulla edes seiso, jos tiedän, etten kiinnosta toista ihmisenä tai että hän käyttää minua vain välineenä masturboimiseen. Esineellistävää, itsekästä ja surullista.
Mulla oli eron jälkeen fwb-suhde vuoden päivät. Olimme hyviä ystäviä, jätin joskus muksuni ystäväni hoitoon ja ajoin toiseen kaupunkiin tämän miehen luo yöksi. Välitimme kyllä toisistamme, mutta rakkautta välillämme ei ollut. Teimme ruokaa, katsoimme telkkaria, puhuimme paljon. Ja harrastimme runsaasti hyvää seksiä. Tämä oli melestäni paljon parempi vaihtoehto kuin yhden illan jutut. Parisuhteen paineita tai mustasukkaisuutta ei ollut lainkaan. Toisaalta ei ollut sitä romanttista rakkauttakaan. Juttu päättyi yhteisymmärryksessä kun melko yhtäaikaa löysimme molemmat ihmisen, jonka kanssa halusimme seurustella. Ihan lämmöllä muistelen tätä aikaa. Tällaisen suhteen toimvuuden kannalta on toki kriittisen tärkeää, että molemmat ovat ihan samalla viivalla sen asian kanssa että kyse on vain ystävyydestä, ei romanssista.
Pari pitkästä suhteesta eronneena tutustuin fwb juttuun ja päätin hommata sellaisen. Hupsis, hommasin 3 ja jutut toimivat erinomaisesti. Vanhin fwb 1v2kk, toinen pian vuoden ja kolmas 8kk. Mukavaa vaihtelua kun jokaisella on eri tyylit.😍 Tällainen sopii minulle.
Minulla oli nuorena aikuisena tälläinen suhde silloin kun se vielä seksisuhde terminä kulki.
Olin selvä siitä etten ole kiinnostunut suhteesta miehen kanssa mutta kun hän ilmoitti haluavansa enemmän päätin suhteen. Sen jälkeen en ole moiseen ryhtynyt. Oli aika ahdistavaa sanoa toiselle ettei koskaan ole ollut millään tasolla kiinnostunut suhteesta kun kuvitteli että tilanne oli selkeä ja molemminpuolinen.
Turhaa draamaa ja harmia niin pienestä ilosta.
Niin kuin kommenteista luet, niin kyllä näitä harrastaa ihan naisetkin. Toiselle sopii toiselle ei. Naiset ei vain hae , ehkä, niin julkisesti näitä suhteita. Vai oletko kenties seurannut naisten ilmoituksia, että sinulla on heittää, että vain miehet hakee?
Voitaisko lopettaa nämä yleistykset, kun miehet aina sitä ja tätä. Miehetkin on ihan tiedoksi vaan yksilöitä, ihan kun naisetkin. Eikö näitä ilmoituksia voi vaan selata ohi. Ja hei, jos tositarkoituksella etsit kumppania, niin ei sitä sieltä Tinderistä kannata olla ensimmäisenä etsimässä. Harva tositarkoituksella mies on siellä.
Aivan totta! Täyttä asiaa.
Minulla on onnellisen avioliiton rinnalla fwb-suhde ja mieheni parhaillaan etsii vastaavaa. Meillä on hyvää ja tyydyttävää seksiä keskenämme, mutta työn vuoksi olemme välillä pitkään erossa. Ennemmin otan fwb-suhteen, kun haen jatkuvasti uutta kumppania. Naisten toki on yleensä helpompi löytää seksiseuraa, mutta on eri asia kuinka tyydyttävää seksi on uuden ihmisen kanssa. Fwb:n kanssa voi käydä rauhassa ulkona, eikä tarvitse välittää iskuyrityksistä kun vaikuttaa varatulta. Seksiä saa yleensä aina, kun haluaa ja joskus useita kertoja päivässä, eri miesten kanssa. Jos miehelleni tapahtuisi jotai, en lähtisi hetkeen etsimään uutta kumppania sotkemaan arkea pienten lasten kanssa. Enemmin nauttisin vapaudestani ja lasten kanssa viettämästäni ajasta, kuin juoksisin treffeillä.
Mulle tuo ei nuorena olisi sopinut kun haaveissa oli kuitenkin perhe ja lapset. Olisi ollut liian helppoa ihastua kaveriin ja alkaa elätellä toiveita oikeasta suhteesta.
Mutta nyt kun ikää 40+ ja lapset tehty. Takana se pitkä parisuhde lasten isän kanssa hyvine ja huonoine puolineen niin että loppupelissä en enää sellaista kaipaa. Mulla on upeat lapset, työ josta nautin ja joka tarjoaa turvallisen talouden, meillä on koti joka on todellakin meidän näköinen ja tuntuinen. En halua tästä pois muuttaa enkä toisaalta ole valmis ottamaan tänne enää miestä asumaan.
Sen mitä treffeillä eron jälkeen kävin, mua alkoi ahdistaa kun mies näki yhteistä tulevaisuutta. Jatkuvat irtosuhteet tuntuivat vähän liian riskeiltä. Siksi mulle sopii tämä fwb-suhde.
Tällä kaverilla on myös omat lapsensa, työnsä, kotinsa, harrastuksensa ja ystävänsä. Me ei leikitä parisuhdetta, ei käydä yhteisillä matkoilla tms. Emme ole toistemme parhaita ystäviä, lähinnä hyviä kavereita. Tavataan seksin merkeissä, joskus voidaan auttaa toisiamme joissain asioissa ja syödä vaikka lounas yhdessä tai laittaa viesti jostain hauskasta asiasta josta tietää toisen pitävän.
Mulla on järkisyyt miksi en edes näe tätä kaveria potentiaalisena kumppanina, mutta kaverina ja panokaverina hän on juuri hyvä. Jos tunteita alkaisi herätä niin juttu loppuisi varmasti siihen. Nyt kuitenkin pari vuotta on menty näin.
Voi olla että joskus törmään mieheen johon rakastunut ja haluan oikean suhteen. Nyt ei kuitenkaan ole edes tarvetta tällaista etsiä, tulee jos tulee.
Olen jo todennut, että parasta on todeta miehelle, ettei seksiä tipu ennen sormusta. Nämä fwb-suhteet ovat täysin turhaa ajanhukkaa, ne eivät johda mihinkään. Seksi ilman tunteita on vastenmielistä, ja jos taas on tunteita, on fwb-suhde ihan vihoviimeinen asia. Eli yök.
Minusta toimiva FWB-suhde on loistava asia.
Olen viisikymppinen nainen, ja minulla on pari nuorta FWB:tä.
Hyvää seksiä kivojen miesten kanssa. Siis hyvää seksiä. Silloin kun kumpikin haluaa.
Tunteita nyt ei voi etukäteen päättää tuleeko vai ei.
Oma kokemukseni on, että omanikäiseni miehet haluavat kuitenkin FWB:n muuttuvan parisuhteen tapaiseksi sikäli, että olisin monogaaminen, siivoaisin, pesisin pyykkiä jne. Mustasukkaisuus kuuluu kuvioon. Ei kiitos!
Noh jos olet eronnut äiti, niin missä välissä siinä jotain fuck-buddyä edes pitäisi :D. En mä ainakaan ehtisi. Puhumattakaan siitä, että katastrofaalisen parisuhde-elämän jälkeen MINÄ en todellakaan halua mitään parisuhteeseen tai romantiikkaan viittaavaa elämääni. Ei se ole niin tärkeää kaikille, ja mitta on kirjaimellisesti voinut tulla täyteen. Sitten jos luovut itse siitä parisuhteen etsinnästä ja kinuamisesta, huomaat että tarjokkaita juuri sellaiseen löytyy kyllä pilvin pimein. Ei miehet tykkää varmoista nakeista, ja sehän on varma nakki ja itse asiassa todellisuudessa parisuhde, jos sinulla on joku vakipano.
Poikamiehenä törmäsin yhteen yh-äippään joka ei halunnut minusta mitään muuta kuin FwB ilman turhia hempeilyjä – saatettiin käydä rokkikeikoilla, hengailla muuten vaan mutta pääasiassa yhteisaikamme vietimme ilman vaatteita. No sehän sopi minullekin ja homma kesti muutaman kuukauden kunnes into puolin ja toisin hiipui eikä mitään isompaa haluttu. Silti erottiin ns hyvissä väleissä ja pitkän aikaa kirjoiteltiin kuulumisia kunnes nekin hiipuivat kun kummallekin tuli ”muita kiireitä muiden kanssa”.
En tiedä oonko ite joutunut (kyllä, joutunut!) tälläiseen ”suhteeseen”.
Alusta asti miehelle avoimesti puhuin haluavani mahdollisesti myös enemmän, kunhan ollaan katsottu miten meillä hommat etenee. Nyt tätä katselua onkin ollut jo 1,5 vuotta… Mies ei tapaile kertomansa mukaan muita naisia silloin kun on yhden kanssa ”juttua”, poisti tinderin yms kun rupesimme enemmän pyörimään. Mutta puhetta oikeasta parisuhteesta ei ole ollut. Tämä harmittaa ja mietityttää mutta toisaalta on hyvä näin: tilanne siis hyvinkin ristiriitainen ja aiheuttaa liikaa ajattelua.
Mie oon vähän niinku tämmöses suhtees, paitsi et seksi on lähinnä bj 😢 ite en juur saa mitää. Ja muita ei sais olla 😭
Mitä vikaa tuossa fwb-suhteessa on? Toimii myös meille naisille!
Eivät kaikki naisetkaan halua ”normaalia” parisuhdetta. Itse ainakin koen, että normisuhde vaan rasittaa ja sitoo. Olisi kamalaa, jos olisin tilivelvollinen elämästäni jollekulle!
Omasta avioerostani on jo 12 vuotta ja nautin väkivaltaisen suhteen jälkeen edelleen suunnattomasti omasta rauhasta ja vapaudestani. Olisi aivan kamalaa, jos joku mies alkaisi kuorsata sängyssäni tai sotkea kodissani. En kaipaa yksiäkään alkkareita lisää pyykättäväksi, kahden teinipojan kanssa hommaa riittää tarpeeksi muutenkin. Eli ainoa asia, mitä mieheltä kaipaan, on seksi. Ja sitäkin vain silloin, kun minua sattuu kiinnostamaan tai tapaamiselle on uraa ja pitkiä työpäiviä tekevänä sinkkumutsina aikaa. Eli fwb voi todellakin olla erinomainen vaihtoehto monille – ja itselleni se on se ainoa vaihtoehto, jonka kanssa voin kuvitella eläväni. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että itselläni moista suhdetta olisi tai että viettäisin rietasta elämää – kaikkea muuta. Viimeisestä fwb-suhteestani (joka kesti 3 vuotta) on jo yli kolme vuotta, ja tällä välin seksiä nolla kertaa. Selibaatti johtuu lähinnä ajan puutteesta; näin uraruuhkamutsina ei hirveästi ehdi tinderissä tai missään muuallakaan kalastella. Mutta ottaisin kyllä fwb-suhteen heti, jos sopiva miesyksilö kohdalle osuisi!
Halusin nuorena äidiksi joten aloin hiljasena tyttönä ettimään isäehdokkaita baarista 19vuotiaana.. oisko 100 turhaa miestä eikä koskaan tärpännyt kondomi ei mennyt rikki tms.. Koska olen naivi ja en tee mitään et oisin salaa hankkiutunut raskaaksi (koska se nyt on vaan väärin) en sit myöskään tullut raskaaksi olin vasta 24 kun olin kolme kk ollut yhen miehen kanssa joka kertoi mulle kauneimmat sanat: meillä ei ole enää kondomia ookko sä varma että haluat mun kanssa lapsen? Me oltiin molemmat niin kyynistytty näihin sahaaviin suhteisiin ja rikkonaisten ihmisten peleihin ja muihin juttuihin joten tartuttiin toisiimme koska joku pilkahdus pysyvyydestä. Nyt on oltu puolet kauemmin yhessä kuin mitä oon kärsinyt lapsettomuudesta.. En toivois kellekkään tuota että 5v vaan yrittää saada lapsen, saamatta edes kertoa sitä ääneen tai että sais omantunnon tuskitta viedä asiaa eteenpäin..
Tälläiseen suhteeseen ei kannata ryhtyä jos itse etsii parisuhdetta tai on riski että ihastuu vakipanoonsa.
Molempien on oltava hyvin selkeistä siitä mitä toisesta halua ettei mene sotkuksi.
Itse olen ollut moisessa suhteessa aikoinaan. Kyllästyin surkeilla treffeillä käymiseen, surkeisiin sänkykumppaneihin eikä aikakaan olisi riittänyt seurusteluun.
Ryhdyin sänkysuhteeseen tutun miehen kanssa jonka kanssa omi takana yhdenillan tapaus. Painotimme molemmat että muuta ei ole tai tule ja jos jompikumpi löytää jotain vakavempaa homma vihelletään poikki.
Muutaman kuukauden päästä mies kertoi että hänelle tapaamisemme ovat nykyään enemmänkin ja päätin lopettaa suhteen jotta tilanne ei monimutkaistuisi koskaen itse halunnut muuta.
Jonki sortin katkeruutta tilanne silti aiheutti miehessä sillä perästä kuulin kyllä kaikenlaista ikävää joten se että ollaan rehellisiä ole sekään mikään takuu että homma sujuisi.
Periaatteessa hyvä ajatus, käytännössä usein monimutkaisempi..
Itse suht hiljattain eronneena vakipano on parasta mitä voisin keksiä. En kaipaa parisuhdetta, en jaksaisi parisuhdetta, mutta seksiä kaipaan kyllä ja näin sitä saan. Ja vakipanon kanssa se seksikin on aina vaan parempaa. Mitään ystävyysjuttuja tähän ei sotketa, emme vietä aikaa juuri muualla kuin punkassa.
Hölmösti kirjoitettu juttu jotenkin uhriutuvan naisen roolista käsin katsottuna. Fwb on tasavertainen toimintamalli, josta molemmat saa iloa tiedostaen samalla pelisäännöt.
Oma kokemus on, että miehet juuri ihastuivat helpommin näissä suhteissa. Itse aloitin nykyisen aviomieheni kanssa silllin 5-vuotisen fwb-suhteen 10-vuotta sitten. Taidettiin molemmat lopulta ihastua toisiimme, kun nyt on ne lapset, koira ja omakotitalo yhdessä. Edelleen ne ”edutkin” on saatavilla 😁
Kuulosti aika katkeralta kirjoitukselta. Fwb on parasta mitä sinkkuna voi olla, on helpompi löytää ihminen jonka kanssa on mukavaa ja seksi sujuu kuin ihmistä jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä. Oman kokemukseni mukaan fwb suhteet ovat paljon vaikeampia miehille, koska usein he haluavat pelkän fb suhteen. Sellainen taas ei itseäni kiinnosta.
Ei tämä ole vain miesten juttu. Itse pyöritin useampaa miestä nuorena aikuisena. Ei ollut mitään halua sitoutua kun oli pitkä parisuhde päättynyt ja uutta ei todellakaan halunnut. Nämä suhteet päättyi aina viimeistään silloin kun toinen osapuoli alkoi vaatia parisuhdetta. Säännöt oli selvät, minä valitsin kenen kanssa aikani vietin, aina sai tulla morjestamaan ja useamman kanssa, toki yksi kerrallaan, oli mukavia aikoja. Joskus saatoin tehdä viikonloppureissun jonkun kanssa tai viettää muuten pidempiä aikoja. Kaikki tiesivät että minulla oli muitakin eikä se loukannut ketään. Nyt jos eroaisin, ottaisin mielellään kepeän seksisuhteen mutta arkea ei tarvitsisi kenenkään tulla sotkemaan.
En tiedä, miksikä suhdetta kutsua, mutta fwb on yksi määrittely sille. Olemme tunteneet melkein 8 vuotta. Yhteydenpitoa ym on ollut matkan varrella enemmän tai vähemmän riippuen, onko jommalla kummalla rinnallaan joku toinen. Nyt on ristiriitainen tunne, mitä tää on oikeasti. Hetken huuma silloin tällöin vai jotain muuta. Mene ja tiedä. Aika näyttää