Miksi mummoa ja pappaa ei kiinnosta?
Sanon ihan alkuun, että ei, en ajattele että isovanhempien pitäisi olla ilmaisia lastenhoitoautomaatteja. Mutta en ymmärrä tätä nykyistä isovanhempisukupolvea, joka ei halua edes nähdä lapsenlapsiaan.
Tuttavapiirissä on lukuisia esimerkkejä. Mummot ja papat eivät halua hoitaa lastensa lapsia, eivätkä halua näitä edes kylään. Yhteiset lomamatkat ovat täysin poissuljettuja, samoin mökkeilyt.
Tätä se on meidänkin perheessä. Oma äitini oli sairas, eikä siksi jaksanut nähdä lapsenlapsiaan. Sitten sairaus vei hänet, ja lapsenlapset eivät enää edes muista koko ihmistä, tapaamisia kun oli niin harvoin. Tämä on ikävää tuuria mutta ymmärrettävää totta kai – ei voi odottaa että oikeasti sairas jaksaisi.
Entäs sitten terveet mummot ja papat? Puolison vanhempia ei vain kiinnosta. He eivät koskaan käy meillä kylässä. Eivät pääse, kun on heillä on koira. Kyllä, tämä on se syy: koiran luota ei voi lähteä lapsen perhettä tapaamaan! Meitä ei kutsuta kylään, eikä oikein tupatakaan viitsi.
Mökki on heidän, joten he saavat päättää käytöstä tietenkin. Mutta kesälomien aikaan kun he ovat siellä, he haluavat olla monta viikkoa keskenään. Lapsen perhe ei sovi tähän kuvioon, lapsenlapset häiritsevät ja heistä on vaivaa. Menee loma piloille, jos lapsia pyörii jaloissa pitkän viikonlopun. Mitä siitä että viikkoja ilman lapsia jää vaikka kuinka monta. Matkoille olemme kysyneet heitä lähtemään mukaamme, mutta eivät he halua. Ja on se koirakin, eivät he minnekään pääse.
Siinä siis vierailut. Lastenhoito ei tietenkään käy. Joskus hyvin harvoin mummo on katsonut hetken heitä, mutta tähän täytyy olla todella hyvä syy. Se, että vanhemmat haluaisivat keskenään kaksin ulos, se ei kelpaa. Ei siis bilettämään vaan ihan syömään ja vaikka elokuviin, mutta se ei käy. Turhuuksia!
Mummo sanoo että lasten hoitaminen on liian raskasta. Oma kokemus raskaus tietysti aina on, ei siihen voi toiset sanoa että eipäs. Mutta jos lapset nukkuvat läpi yön, syövät nirsoilematta kaikkea, käyvät itse vessassa ja viihtyvät omissa leikeissään, on vaikea ymmärtää miksi se on niin raskasta pari kertaa vuodessa pari tuntia kerrallaan?
Kyseessä on kuitenkin omat lapsenlapset! Luulisi että heitä olisi kiva nähdä ja viettää aikaa yhdessä! Lapsista olisi kiva tuntea isovanhemmat, ja lapsien luulisi ilahduttavan mummoa ja pappaa. Mutta ei.
Ehkä ymmärrän sitten jos itse saan lapsenlapsia ja olen niin väsynyt ja ehkä sairas, että muutama tapaaminen vuodessa on liikaa. Mutta vielä en. Nyt tämä surettaa, ihan kaikkien osapuolten kannalta.
Nimim. Ei väkisin
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
On lasten lapset kiinnostaneet ja pienempänä näitä viimeisiä hoidellutkin ihan ilmaiseksi kun vanhemmat töissä oli mutta nyt on sitten mummo ylimääräinen rasite vaikkei koskaan apuja ihmeemmin saanut mihinkään ja omillaan elää..
No omat vanhempani ovat viimeksi nähneet lapsiamme n 6kk sitten, silloinkin lähdettiin 30min päästä koska humalan hankkiminen oli hyvässä käynnissä vaikka tiesivät meidän tulevan (klo 15). Tällä välillä ei ole osoitettu mitään kiinnostusta jutella lasten kanssa edes puhelimitse tai kysytty kuulumisia. (Tosin ei lapsiakaan kiinnosta.)
Toisille taas pääsevät halutessaan päivittäin koulun jälkeen aina tervetulleina ja odotettuina (ilman painostusta tai pakkoa), eli onneksi edes 50% on täyspäisiä..
Omat vanhempani ovat niin kiireisiä, että aikaa ei ole. Meidän lasten harrastusaikatauluille pyöritellään silmiä ja otetaan henkilökohtaisesti kun emme kaikki pääse samaan aikaan kylään. Kyllä se matka on ihan sama tänne ajaa myös… helpompi se on 2 aikuisen liikkua kuin 2 aikuisen ja 3 lapsen.
Olisiko vaan niin että mummot ja papat ei halua änkeä nuorten elämään. Itse olen mummo ja meidän ikäluokka meni itse mummolaan ja pappalaan, harvemmin toisinpäin. Monesti me mummot ja papat olemme vielä työelämässä ja se on iän myötä ihan oikeasti todella kuluttavaa, ei palaudu enää samalla lailla.
Samaa ihmettelen minäkin miksi isovanhemmat ovat niin etäisiä ja eivät halua olla läsnä lastemme elämässä. Ehkä kyse on kuitenkin tunnevammaisuudesta, ei osata välittää ja näyttää sitä. Ja itsekkyys myös totta kai on tässä taustalla myös. Ja ehkä huonot välit lapseen ja sitä kautta ei lastenlapsetkaan kiinnosta.
Feel you ;(
Puolisoni vanhemmat eivät ole tavanneet tytärtämme (kohta 5v) kuin muutaman kerran. Anoppi kävi ristiäisissä, appiukko ei tullut niihinkään. 1v. synttäreillä kävivät, mutta sen koommin ei ole näkynyt. Puhelimitse silloin tällöin kysyvät kuulumisia, mutta 120km välimatka on ylitsepääsemätön autoileville/aktiivisille eläkeläisille. Aluksi harmitti ja uusioperheenä koin, että emme kelpaa sukuun. Nykyisin sapettaa niin, etten enää edes halua heitä osaksi elämäämme vaikka mieli muuttuisikin 🙁
Oma äitini käy lasten päivillä, ja piipahtaa kahvikupillisella kerran kuukaudessa. Hänkin jo eläkkeellä, ja niin kiireinen ettei aikaa lapsenlapsille enää liikene.
Joskus surin sitä, etteivät halua viettää aikaa kanssamme…enää ei sitä edes osaa kaivata!
Tiedänpähän ainakin millainen isovanhempi en itse koskaan halua olla omille lapsenlapsilleni!!!
Olemme 58 v isovanhemmat 9 ja 7 v lapsille. Lasten vanhemmat ovat eronneet ja ovat viikkovanhempia. Meillä on ollut ilo olla lastenlastemme kanssa yhdessä lomillamme ja pidempinä pyhinä tänä vuonna 6 viikkoa+muut vierailut päälle. Aika toimivaksi on suhteemme lapsiin muodostunut. Onhan tämä etuoikeus.
Suunnilleen samaa ikäluokkaa ja odotamme mieheni kanssa ensimmäistä lastenlasta syntyväksi nyt loppuvuonna. Niin mahtavaa!