Miksi te vanhemmat jaksatte talkoilla harrastuksissa, mutta ette koululla?

”Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt nykypäivänä kummallista ilmiötä lapsiperheissä. Monet vanhemmat käyttävät mielellään aikaa lasten harrastusten parissa, osallistuvat talkoisiin ja maksavat mukisematta maksuja, ajavat pitkiäkin matkoja katsomaan turnauksia, menevät mukaan leirille ja pelireissuille. Mutta sitten kun niiden samojen lasten päiväkodilla tai koulussa tarvittaisiin vanhempien apua kevätretken järjestämiseen, pihatalkoisiin tai vanhempia kutsutaan koululle avoimien ovien päivään tai vanhempainiltaan, osallistumisprosentti on todella pieni. Kukaan ei jouda, Wilma-viesteihin ei reagoida, eikä osallistumiskutsuja oteta vastaan.

Aina joka paikassa ovat vain ne yhdet ja samat vanhemmat, muutaman perheen väki, jotka tulevat paikalle, osallistuvat ja tekevät.

Vanhempainillassa olisi mahdollista tavata koulun tai päiväkodin opettajia ja henkilökuntaa, tutustua tiloihin, keskustella toisten vanhempien kanssa. Itse ainakin koen tärkeäksi, että tiedän kenen kanssa ja missä lapseni päivänsä viettävät.

Nykyään on valitettavaa, että kunnilla ei ole varoja järjestää kovin kummoisia retkiä tai ostaa monenlaisia välineitä, kaikesta pitää nykyään maksaa ja paljon. Mutta jos vanhemmat toimisivat aktiivisesti vanhempainyhdistyksissä tai toimikunnissa, pystytään pienelläkin vaivalla mahdollistamaan lapsille kivoja kokemuksia luokka- ja kevätretkien merkeissä. Pystytään hankkimaan viihdykettä ja tekemään parannuksia välituntipihalle, ostamaan hiekkaleluja, peli- tai musiikkivälineitä. Niin pieniä asioita, joiden avulla lasten päivistä tulee paljon mukavampia, kouluvuosi sujuu paremmin ja lapset saavat kokea asioita, joihin ei kaikilla olisi muuten edes mahdollisuutta.

Minä ainakin haluan lapsilleni kivoja asioita, mukavia kokemuksia, parhaat mahdolliset oppimistilat ja välineet. Haluan tuntea lapseni opettajat ja hoitajat, tavata heitä kasvotusten. Näihin asioihin olen voinut vaikuttaa, kun olen ollut mukana koulun vanhempainyhdistyksessä ja päiväkodin vanhempain toimikunnassa. Olen mahdollisuuksieni mukaan osallistunut vanhempainiltoihin, kun kutsu on tullut, olen mm. myynyt pikkuleipiä luokkaretkirahastoa varten.

Osallistun myös lasten harrastusten tukemiseen, osallistun peliporukan talkoisiin, että lapseni saavat harrastaa sitä, mistä nauttivat ja minkä parissa viihtyvät vapaa-ajalla. Meidän perheessä koulu on lapsen elämässä se tärkein asia, ei harrastukset. Siksi meillä tehdään asioita koulun eteen, sen jälkeen vasta harrastusten eteen. Jos lapsella on päivähoidossa ja koulussa hyvä olla ja asiat sujuvat siellä hyvin, voidaan vapaa-ajalla sitten harrastaa jotain lapsen valitsemaa lajia.

Kuva Tristan Gassert, ylin kuva Feliphe Schiarolli.

Ymmärrän sen, että kaikilla ei ole henkisesti tai fyysisesti mahdollista osallistua talkoisiin tai illalla järjestettäviin tilaisuuksiin. Toisilla taas ei ole mahdollisuutta antaa rahallista panostusta koulun tai päiväkodin hankintoihin tai retkiin. Jokaisella on omat henkilökohtaiset syynsä osallistua tai olla osallistumatta. Joskus vain laiskottaa, joskus ei yksinkertaisesti vaan ehdi.

Mutta jos kaikki kantavat kortensa kekoon tavalla tai toisella, meidän kaikkien lasten arki pyörii paremmin. Joku voi haluta maksaa rahalla oman osuutensa, toinen voi leipoa, tehdä käsitöitä ja joku toinen tykkää kuskata tai vaikka olla valvojana diskossa tai retkellä. Jokainen vanhempi voi tehdä jotakin.

Minusta ainakin kaikki lapset ovat nämä kokemukset ja hankinnat ansainneet. Vaikka aina ei huvita lähteä, eikä ole kivaa katsella täynnä olevaa perhekalenteria, niin en silti koe näiden asioiden tekemistä taakkana. Nämä ovat niitä hetkiä, joita myöhemmin muistellaan ja voidaan olla tyytyväisiä, mitä kaikkea yhdessä tehtiin ja koettiin, kuinka kivaa meillä oli.

Se aika on kuitenkin loppuen lopuksi niin lyhyt osa minun elämästä, kun lapset ovat sen ikäisiä, että tarvitsevat meidän vanhempien apua näissä asioissa, kohta he tekevät itse ja toivottavasti ovat oppineet meiltä vanhemmilta edes vähän talkoohenkeä. Olen vuosien aikana oppinut, että jos haluan, että minun lasteni asiat hoidetaan ja ne tulee hoidetuksi hyvin, minun täytyy itse olla mukana niiden asioiden hoitamisessa. En voi sysätä vastuuta pelkästään lasten opettajille, hoitajille, valmentajille, enkä varsinkaan voi olettaa, että muut vanhemmat hoitavat minunkin lasteni asiat.

Tällä kirjoituksella en halua osoitella syyttävällä sormella ketään toista vanhempaa enkä kasvattaa pääni päälle mitään talkoohengettären sädekehää. Toivoisin, että jokainen vain hetken miettisi, mikä on elämässä tärkeää, mihin käytän aikaani. Olenko tyytyväinen siihen, miten lapseni asiat hoidetaan, voisinko vaikuttaa siihen jotenkin. Ja kun seuraavan kerran tulee kutsu vanhempainiltaan tai toimikunnan palaveriin, voisinko ehkä osallistua tällä kertaa, pystyisinkö, ehtisinkö, edes tämän yhden kerran.”

Nimim. Riikka

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 26 kommenttia, jätä oma kommenttisi.