Milloin ystävän käytökseen saa puuttua?
Ystävyyssuhteissa voi tulla monenlaista kränää.
Yksi hankalimmista tilanteista on sellainen, että ystävä toimii typerästi ja vahingoittaa muita käytöksellään. Miten silloin tulisi toimia?
Pitäisikö ystävälle tällaisessa tilanteessa sanoa suorat sanat? Vai onko parempi olla puuttumatta toisten elämään?
Tämä kirjoittaja kertoo ystävästään, joka ei vietä aikaa perheensä kanssa, vaan elää pikemminkin kuin sinkku. Kirjoittaja on jo sanonut asiasta, ja pohtii nyt, että pitäiskö tilanteeseen puuttua napakammin.
Mitä mieltä sinä olet tästä:
”Mua on tässä pänninyt aivan älyttömästi ystäväni ”Siirin” käytös.
Hänellä on 6-vuotias lapsi, ”Niina” ja mies ”Pentti”.
Niina ei ole Pentin lapsi, vaan Siiri on tavannut Pentin muutama vuosi sitten. Siiri tekee baarimaijan hommia, eli aika paljon iltaa ja viikonloppua. Pentti hoitaa tottakai silloin Niinaa. Ja eikä tässä siis mitään.
Mutta mielestäni Siirin käytös muuten on todella hanurista. Hän vaan ilmoittaa kotona että lähtee viikoksi etelään lomalle, menee kavereiden kanssa kaljalle ja mitä milloinkin. Hän äyskii ja murisee sekä Pentille että Niinalle.
Lopputuloshan on siis se, että Siiri on tosi loppu Niinan kanssa, sillä lapsi ei usko häntä. Onpa kumma juttu tässä tilanteessa…ja Pentti on sitä luokkaa, että häneen pyyhitään jalat kun mennään ovesta sisään.
Illat heillä menee niin että Siiri tuijottelee telkkaria/tablettia/jotain ja Pentti hoitaa Niinaa.
Joten mitä minun pitäisi tehdä? Siiri on minulle läheinen ja lapsemme ovat ystäviä keskenään. Olen yrittänyt jotenkin kauniisti Siirille sanoa että olisiko aiheellista viettää aikaa perheen kanssa, mutta hän ei oikein ymmärrä, mitä yritän hänelle sanoa.
Mutta hänen käytöksensä on minun mielestäni aivan aivotonta, ja tulee kostautumaan vielä moneen kertaan.
Räjähdänkö?”
Nimim. Äiti 1982
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Mielestäni kannattaa puuttua, mutta pohtia tarkkaan, että miten. Räjähtäminen tuskin on kovin hedelmällinen tapa aloittaa keskustelua. Ehkä vilpitön keskustelun avaus siitä, että olet huolissasi?
Siiri huutaa apua. Koko ajan isommasti.
Anteeks vertaus, mut aivan kuin kovapäinen koira kokeilee, kuinka pitkälle voi mennä, ennen kuin homma pysäytetään. Kun raja tulee vastaan ja koiralle selväksi, se rauhottuu ja kokee oloonsa turvalliseks.
Ihan kuin Siiri paniikissa ja kauhuissaankin kokeilee ja taas kokeilee enemmän ja enemmän kuinka pitkälle pitää mennä ennen kuin raja tulee.
YSTÄVÄNÄ olisin nyt se raja. Laittaisin hänet ymmärtämään tekonsa ja temppunsa, sekä mahdolliset seuraukset. Laittaisin hänet ymmärtämään myös, et hänestä, hänen elämästä ja olosta välitetään. Että hän on tärkee, kaikille. Laittaisin hänet ymmärtämään, et hän ei oo yksin.
Pysäyttäisin tilanteen. Lopputulos on Siirin käsissä. Hän päättää jatkon, mut ymmärtää millä hinnalla.
Minusta ei kannata puuttua, ennenkuin ottaa kaikkien osuuden asioissa huomioon. Ei voi tietää johtuuko käytös hullusta miehestä jonka vankina tämä äiti on vai onko joku muu asia mitä pakenee. Enemmän itse olen huolissani sinun kaltaisista ihmisistä joilla ei ole omaa elämää ja tungetaan nokka toisten asioihin ja pyöritellään mielessään asioita ja kuvitellaan vähän miten voisi olla ja siitä sitten juoruillaan muille ilman totuuden häivääkään.
Ei muuta kuin että ei ainakaan miehenvankinanole tämä nainen, joku jonkun vankina on niin se mies. Tuollainen käytös kuin nainen harrastaa miehenkin tekemänä on ala-arvoista ja jokun oikeasti jotain pitäisi tehdä muutokseneteen.
Hän on ottanut (usean näin toimivan) miehen roolin. Onko se sitten väärin vai ei, paha sanoa. Jos hän ois mies asia ymmärrettäisiin, koska miehet nyt vaan on miehiä 😲 Lapsen kannalta se on tietenkin väärin. Hienoa että mies huolehtii lapsesta. Lapsi tuskin tajuaa muuta kuin, äiti ei oo koskaan kotona. Pitää ottaa myös äidin ikä huomioon. Jos nuoruus on jäänyt elämättä niin se usein eletään kuitenkin jossain elämän vaiheessa. Siksi ei niitä lapsia pitäisi kovin nuorena ruveta laittaan ko ne sitoo kyllä äidin useaksi vuodeksi kotiin. Harmittaahan se kun kaverit riekkuu milloin missäkin meiningeissä. Kokemuksesta tiedän että se nuoruus ja vapaus on vain jossain vaiheessa koettava.
No ei kyllä pidä paikkaansa, tiiän paljon ihmisiä jotka on tehny lapsesa nuorena eikä silti oo halunneet ”elää nuoruuttansa” uudelleen. Minä ainakin viihdyn kotona ja tein ensimmäisen lapsen alle parikymppisenä. Ja joku sano, että jos ois mies niin ei moitittas, mutta kyllä moitittas, ei oo sukupuoleen sidottua käytös.
Väsymykseen/uupumukseen/masennukseen ei auta ystävän saarnat. Et voi tietää mitä taustalla on. Auta ystävääsi löytämään keskusteluapua tai ohjaa lääkäriin. Hän ei vaikuta onnelliselta vaan masentuneelta.
Siirihän käyttäytyy ihan kuin minä silloin kun oli todella paha olla enkä halunnut olla edes kotona ellei ollut pakko. Kaverit luulivat että haluan elää jotain sinkkuelämää, kun taas itse vaan halusin unohtaa paskan oloni ja käytin siihen huonoja keinoja. Ja siis kyllä tiesin ne huonoiksi, mutta suunnitelma oli etten enää kauaa ole tässä maailmassa ketään häiritsemässä joten ihan sama.
Mielenterveyspuolella vierailut auttoivat oloon, toistaiseksi. Sekin tietty vaati sen että itse suostuin hakemaan apua. Projekti on vielä kesken, mutta kotona olen alkanut taas viihtyä ja itsetuhoisuus on vähentynyt. En nyt siis sano että Siiri kärsisi samasta ongelmasta, mutta EHKÄ. Tai ehkä hän on vaan oikeasti kyllästynyt.
Musta kuulostaa että tämä ”Siiri” käyttäytyy kuten moni mies samanlaisessa tilanteessa joten miksi niin paheksuttavaa kun kyseessä onkin nainen?
Samaa mietin minäkin. Ja toisaalta ystävä ei voi tietää, mistä kenkä hiertää, ellei aiheesta olla käyty avointa keskustelua.
Jotain on käytöksen takana. Siitä voisi puhua ja ohjata ystävä esim keskustelemaan jonkun ammattilaisen kanssa. Miksi hänellä on kotona paha olla?
Voi kun kaverisi uskoisi sinua. Tosin en usko niin tapahtuvan. Kaverini oli samanlainen, tosin siinä tapauksessa ”Pentti” oli lapsen isä. Lopulta, kun ”Pentti” yritti puuttua asiaan, sanoa, että pitäisi olla myös perheen ja lapsen kanssa, vaimo otti eron. Eron jälkeen ex-vaimo on jatkanut biletystä ja ”Pentti” on lähivanhempi. Lapsi tapaa kyllä äitiään, mutta on usein äidillä ollessa hoidossa ja on jo sen verran vanha, että tajuaa, ettei äitiä hänen seuransa kiinnosta. Se on surullista.
Jos ystävä osoittautuu ”kelvottomaksi” – siis, että käytös on ala-arvoista, eikä mikään vihjailu tai ystävällinen kommentointi tai ohjeistus auta, niin olen lakannut olemasta tällaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Turha on ryhtyä riitelemään. Tämän artikkelin tapaus on kuitenkin erilainen, koska mukana on lapsi. Hänestä olen huolestunut, eikä häntä saa hyljätä. Keskustelisin kuitenkin lapsen kanssa asiasta rauhassa kahdestaan, korostaisin sitä, että lapsessa ei ole syytä eikä mitään vikaa. ”Apuisän” kanssa keskustelisin myös. Pyytäisin lasta olemaan yhteydessä kouluverkon kautta johonkin ammattiauttajaan ja tukisin häntä tässä prosessissa. Hankala tapaus! Äidin käytös on kuitenkin huonoa. Suosittelisin häntä hakemaan hoitoa, ennen kuin on liian myöhäistä.
Lapsi on 6-vuotias! Hänellä ei ole kouluverkkoa eikä valmiuksia etsiä itse kuraattorin huonetta.
Neuvo siitä, että ystävä puhuisi lapsen kanssa kahden, on käsittämättömän huono. Kenenkään ei pidä alkaa lapsen kanssa keskusteluja äidin käytöksestä ja perheenn tilanteesta! Mikä oikeus jollain on sotkeutua noin vahvasti perheen asioihin ja sotkea lapsen päätä? Kärjistettynä ilmaisten pitäisi sanoa; ”äitisi on itsekäs pskiainen eikä jaksa sinua mutta se ei ole sun syy.”
Teinin kanssa toi neuvo voisi jotenkin toimia mutta silloinkin pitäisi olla luottamuksellinen side teinin kanssa.
Tämä perhe tarvitsee ammattiapua. Toisaalta, jos ”Pentti” on tohveli ja
tilanne on sille fine, eikä lasta laiminlyödä, niin hommahan on ihan hoidossa.
Ystäväkö määrittelee, kuinka paljon laatuaikaa biologisen vanhemman pitää antaa lapselleen, jotta hyvän äidin kriteerit täyttyvät?
Ystäväkö sannelee, miten kumppania pitää kohdella, että on hyvä vaimoke?
Ystävä voisi keskittyä omaan täydelliseen äitiyteensä ja parisuhteeseensa ja antaa toisten elää omaa elämäänsä.
Ja pohdiskelijat voisivat pohdiskella hetken ennen neuvojaan. Jos joku olisi alkanut ”terapoida” lastani selkäni takana, olisin pyyhkinyt ex-ystävälläni lattiaa ihan huolella. En hyväkssy väkivaltaa, joten olisin pyyhkinyt verbaaalisesti ja sitten deletoinut elämästäni.
Äiti ei ole saanut luotua sidettä lapseensa ja mies sitten koittaa hoitaa lasta ja ilmeisesti mielellään. Kyllä tässä taustalla jotain mitä ei kertoja tiedä. Älä moiti äläkä sorki.Ole ystävä, jonain päivänä äiti kertoo..ja silloin sinua tarvitaan.