Minä halusin tytön, ja se oli ilmeisesti väärin
Tältä tuntuu, kun muut ihmiset pettyvät vauvasi sukupuoleen, kertoo tytärtä toivonut äiti:
”Kun kotiuduin tyttäreni kanssa synnytyslaitokselta, sain pian postissa paketin sukulaisilta. Paketissa oli nätit pienet vaatteet ja kortti, jossa luki Seuraava on sitten poika!
Loukkaannuin niin, että aloin itkemään, ja itse asiassa ajatus tuntuu pahalta vieläkin, vaikka tästä on jo aikaa. En ole koskaan ennen sitä korttia enkä koskaan sen jälkeen saanut yhtä mitätöivää ”onnittelua”.
Minä halusin tytön, oikein tosi kovasti. Ihan pelotti, että saisinkin pojan. En lainkaan pystynyt kuvittelemaan itseäni pojan äitinä, ja jo pelkästään pojille suunnatut vaatteet ovat minusta ikäviä.
Joten kun paljastui, että vauva on tyttö, olin kovin iloinen. Tuntui todella pahalta se, että muut eivät olleet. Sen lisäksi, että saamani ”onnittelu” väheksyi sitä, että olin saanut juuri sen, mitä olin hartaasti toivonutkin, se väheksyi myös lastani.
Ihan kuin olisi ollut jotenkin parempi, että lapseni olisi ollut poika.
Tulin uudelleen raskaaksi, ja toivoin että saisin toisen tytön. Kun kerroin raskaudesta sukulaiselleni, sain taas kerrassaan ihastuttavan onnittelun: Onneks olkoon, poika tulkoon.
Katsoin onnittelijaa pettyneenä ja sanoin, että minä toivon tyttöä. Että koko meidän perhe toivoo toista tyttöä. Sukulainen puolusteli, että tämä nyt on tällainen sanonta vaan… Vai niin. No onnitteluksi se ei sovi.
Kaikki vanhemmat eivät toivo poikalapsia. Nimenomaan tyttö on hyvin monille se unelmien täyttymys. Vaikka itse olisit halunnut pojan, on ihan turha olettaa, että muutkin haluaisivat. Saati sitten onnitella tuoretta vanhempaa oman ennakkoluulon kautta.
Toivoa saa aina, kuka tahansa. Mutta ihan yhtä lailla kun lasta pitää rakastaa samalla tavalla sukupuolesta riippumatta, vanhempia pitää onnitella aidosti omista toiveistasi huolimatta.”
Nimim. Tyttöjen äiti
P.S. Ai kauheeta, onko teillä viisi poikaa?!
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Itselleni anoppi tokaisi kun tulin ultrasta toisen lapsen kohdalla, et kun näytin niin onnelliselta että se on sit poika. Meillä oli jo yksi tyttö. Ja toinen tulossa. Kun tyttö syntyi anoppi sanoi ; et koskaan saa tietää miltä tuntuu kasvattaa poikaa. Ei ehkä sanoja mitä raskaana olevalle tai tuoreelle äidille olis järkevää sanoa.
Kyllä ne mieleen jäi, mutta olen onnellinen tytöistäni enkä haikaile muuta. Anopilla on kaksi poikaa , joita pitää hyvin tärkeänä j rakkainq, mutta olisikohan hän toivonut tyttöä sitten itse. Enemmän sitä aina miettii. Että miksi joku sanoo jotain ilkeää toiselle sit lopulta
Meillä mies toivoi tyttöä, itse olin satavarma että poika tulee, mutta kun pieni prinsessa syntyi, olin onnellinen ❤️ sain maailman ihanimman tyttären ja mies oli myös onnessaan. Oma äitini sanoi että ei pidä ottaa mummon sanoista itseensä, jos poikaa toivoo. Omalla kohdallani lapsen sukupuolella ei enää väliä ollut, toisin kuin katkeroituneen äitini, jonka olisi pitänyt poikia synnyttää.
Minulla on kaksi lasta ja molemmilla kerroilla toivoin tyttöä. Mies toivoi tyttöä myös kummallakin kerralla. Onneksemme saimme kaksi upeaa tytärtä. Mies on saanut näitä poikakuittailuja vielä enemmän kuin minä. Aina kun saamme sellaisen, toteamme vain itse toivoneemme tyttöjä ja olevamme onnekkaita, kun toivomus toteutui.
Typeriä kommentteja kaikki. ”Seuraava on…” kommentti kokonaisuudessaan todella ajattelematon. Eihän kaikki halua tai saa enempää lapsia. Tuossa tilanteessa aivan tarpeeton vihjailu.
Minäkin kuuluun joukkoon, joka on iloinen tytöstä. Pojille suvussani on kaikille käynyt elämässä jotenkin surkeasti: huumeita, itsemurha, ei mene koulut loppuun, ei parisuhteita tai lapsia… havaintojeni mukaan ystävieni poikalapset järjestään hankalampia käytökseltään kuin tytöt. Mikä lie syynä, mutta uskon että lopputulos on se että tytön kanssa elämä on minulle helpompaa.
En mä tuossa näe mitään loukkaantumisen aihetta. Äiti on itse kokenut että poika olisi huonompi kuin tyttö, miksi muut eivät saa toivoa tiettyä sukupuolta? Ei kukaan voi sanella toisten toiveita. On tietysti vähän tökeröä ilmaista onnitteluista asia tuolla tavalla, mutta mielestäni tuollaisen töksähdyksen voi kuitata olankohautuksella. Omasta näkökulmasta sillä ei ole mitään väliä kumpaa sukupuolta lapsi on, koska sukupuoli ei kuitenkaan ole mikään tae siitä millainen lapsi on luonteeltaan tai minkälaisiin vaatteisiin hän haluaa pukeutua tai minkälaisten harrastusten pariin hän hakeutuu. Useinhan vanhemmat toivovat tyttöä tai poikaa koska olettavat jotenkin osaavansa paremmin toimia tietyn sukupuolen kanssa tai odottavat että heillä on sitten yhteisiä mielenkiinnon kohteita lapsen kanssa perustuen pelkkään sukupuoleen. Sukupuolten väliset erot ovat osoitetusta pienempiä kuin samaa sukupuolta olevien yksilöiden väliset erot.
No onpas tarina ja kommentit… huh…
Kannattaa tutustua hiukan kansakuntamme historiaan, niin saa selityksen sille, miksi varsinkin vanhempi polvi niin kovasti toivoo perheeseen poikalasta.
Olen itsekin nähnyt sen pettymyksen omissa vanhemmissani, kun sainkin tytön ja toisenkin, sekä sen onnen ja ilon kun veljen perheeseen syntyi kaksi poikaa. Veljeni perhe sai kaiken huomion ja hoitoavun ja minä kasvatin omia saman ikäisiä tyttäriäni itsekseni mieheni kanssa. En ole katkera, koska ymmärrän mistä tuo ajatus kumpuaa.
Sukupolvia vanhat tavat ja toiveet jäävät historiaan, kun minä itse en toista niitä enää omassa elämässäni. Osaan ottaa hellästi vastaan omat lapsen lapseni, jos sellaisia satun saamaan tulevaisuudessa… Tytöt, pojat, sukupuolettomat, terveet, sairaat tai vammaiset, lapsi on aina puhdasta kultaa ja tähtipölyä!
En kyllä käsitä kirjoittajan omaakaan asennetta: ”oikein pelotti, että saisinkin pojan” Anteeksi vain, mutta ehkä sait juuri sellaiset onnittelut kuin ansaitsitkin?
Tämä!
Mä halusin kovasti kolme lasta, ja ne sain. En voisi olla onnellisempi. Mulla ei ikinä ollut väliä, saanko tyttöjä vai poikia, olihan unelmieni täyttymys tulla äidiksi.
Tästä tekstistä kuitenkin paistaa katkeruus, enkä ole ihan varma, johtuuko se ainoastaan siitä mitä ajattelemattomat onnittelijat ovat sanoneet. Jos johtuisi, ei varmaan tulisi mieleen edes vitsillä jatkaa tuota myrkyllisen asenteen kylvämistä kumpaankaan suuntaan. Kahden tytön ja viiden pojan äidit voivat olla yhtä onnellisia ja tyytyväisiä, tai yhtä katkeria, omasta asenteestaan riippuen.
En oikein ymmärtänyt. Äiti itse sai kokea toisen sukupuolen vääräksi, mutta muut eivät? Tiedän hyvin tunteen siitä, kun muut toivovat lapsen olevan jotain sukupuolta. Koin sen enemmänkin niin, että muilla ei ole oikeutta vaatia lapseni olevan heidän haluamansa, vaan juuri se, joka on. Olen siis kolme äidin kanssa täsmälleen samaa mieltä. Minulla on kaksi aarretta, jotka tekivät minusta äidin. Meille syntyivät ne, jotka meidän perheeseen kuuluivat.
Minä niin samaistun tuohon, että halusin tytön. Onnekseni sellaisen sain, enkä koskaan joutunut miettimään, että mitä olisin tehnyt, jos se olisikin ollut poika. Siis ihan varmasti olisin rakastanut poikaa ihan yhtä lailla. Mutta hitto, kun olen onnellinen, että sain tytön 😊😊 Minulla tämä tyttö jäi vielä ainoaksi lapseksi. Nyt tyttö on jo 1.5 vuoden päästä 18-v ja odotan jo innolla, että päästään yhdessä baariin 😅 Ei siis sillä, että itse jotenkin haluaisin päästä baariin. Olen käynyt viimeksi ehkä 3 vuotta sitten. Haluan vaan päästä ihan itse näyttämään hänelle sen ”aikuisen” naisen maailman. Sen kaiken hienon, mitä se pitää sisällään. Ja toki myös sen huonon. Olen ollut käytännössä yksinhuoltaja, joten ei ole isää, joka opettaisi ne ”poikien” jutut (ja ei siis sillä, että kaikki pojat tykkäsi samoista asioista, mutta suuri osa pojista on kuitenkin kiinnostuneita eri asioista, kuin minä). Minusta oli ihanaa pukea pikkutyttöäni söpöihin vaatteisiin. Minusta oli ihanaa leikkiä tytön kanssa ”tyttöjen” leikkejä. Olin (ja olen edelleen) iloinen siitä, että tyttö innostui niin kovasti hevosista, kuten minäkin. Ja oma tyttöni ei ole koskaan ollut mikään ”tyttömäinen” tyttö. Lapsena hän tykkäsi hevosten lisäksi dinosauruksista. Nykyään hän opiskelee kaksoistutkintona vartijaksi. Hän on pieni, mutta nopea ja voimakas tyttö. Enkä voisi olla enempää ylpeä. Hän haluaa isona olla poliisi. Toki olen varmasti puolueellinen oman lapseni kanssa, mutta minulle hän on täydellinen. Hän on ihana ja kaunis tyttö, jolla on voimaa voittaa kenet tahansa miehen. No toki riippuu kilpailusta 😅😅 ymmärrettävästi joissain asioissa pojat tai miehet on vahvempia ja nopeampia kuin tytöt. Mutta pieneksi tytöksi hänellä on ihan ihmeellistä sekä henkistä, että fyysistä voimaa. En ole koskaan voinut ymmärtää sitä, että poikalapsi olisi jotenkin enemmän tervetullut perheeseen, kuin tyttölapsi.
Ihanaa ❤️ voin kuvitella miten pakahdut rakkaudestasi ja ylpeydestäsi tyttöösi. Iloa ja onnea sinulle ja tytöllesi 🥰