Minä katkaisin välit lasten isovanhempiin – ja syystä

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Netissä törmää usein kirjoituksiin, missä isovanhempi kertoo surullisena, miten hän ei saa nähdä lapsenlastaan ollenkaan. Tarinoista ei suoraan selviä, mikä siinä on syynä, että henkilön oma lapsi ei pidä yhteyttä ja näin ollen lapsenlapsetkin ovat poissa tämän kyseisen isovanhemman elämästä. Kirjoituksesta usein paistaa läpi uhriutuminen, miten tämä henkilö on kaikkensa yrittänyt ja sitten syytä kertomatta vain katkaistaan välit. Joskus normaaleja arjen asioita yritetään korostaa syyksi, miksi aikuinen lapsi ei enää pidä yhteyttä. Teksti kaikessa yksipuolisuudessaan on siis yleensä sisällöltään kovin puutteellinen ja harhaanjohtava.

Näiden kirjoituksien alle sitten alkaa kerääntyä usein kovin mustavalkoisia kommentteja ja toinen osapuoli helposti tuomitaan täysin… Usein se on juurikin tämä aikuinen lapsi siinä välissä, joka on monen mielestä se kaiken pahan alku ja juuri, vaikka kukaan ei ole edes kuullut hänen versiotaan tilanteesta. Neuvotaan, miten aikuisten pitäisi olla järkeviä ja sopia ”riitansa” eikä kostaa erimielisyyksiään isovanhemmille pientä lasta hyväksikäyttäen. Seuraavaksi joku vanhempi ihminen kommentoi, että ”eipä tarvitse sitten perintöäkään odottaa, jos kerran ei suostu tekemisissä olemaan silloinkaan, kun vanhempi on vielä elossa”. Tämänkaltaiset kommentit saavat helposti paljon tukea muilta samaan ikäpolveen kuuluvilta henkilöiltä.

Entä, jos mitään riitaa ei olekaan olemassa? Eihän sitä silloin voi ratkaista ja sopia. Mitä, jos ongelma onkin siinä, että tämän isovanhemman käytös aikuista lastaan ja mahdollisesti myös lapsenlastaan kohtaan on jatkuvasti arvostelevaa, alistavaa ja mitätöivää.

Tähän kohtaan pitää tietysti huomioida, että joku siellä taas kommentoi, miten nykyajan ihmiset ovat niin herkkänahkaisia, että mitään ei saa sanoa, kun heti suututaan ja katkaistaan välit. Miksi tällaisessa kohtaa huomio pitäisi aina kiinnittää sen henkilön tekemisiin, joka on jo liikaakin kokenut henkistä ja mahdollisesti fyysistäkin kaltoinkohtelua omalta vanhemmaltaan? Eikö voisi ennemminkin miettiä, että onko se oikein, että vanhempi kohtelee omaa lastaan sillä tavalla, ettei tälle jää muuta vaihtoehtoa kuin perääntyä ja jättäytyä pois pahoinpitelijänsä vaikutuspiiristä. Perään vielä huudellaan uhkaukset perinnöttömäksi tekemisestä. Mielestäni kuitenkin jokaiselta vanhemmalta voisi edellyttää sellaista käytöstä omaa lastaan kohtaan, että tämä ihan vapaaehtoisesti olisi tekemisissä vanhempiensa kanssa myös aikuisena. Tällöin vanhempi saisi mahdollisuuden olla myös isovanhempi lapsenlapsilleen, jos sitä itse haluaa.

Näissä asioissa on aina kaksi puolta ja sen havainnollistamiseksi kerron vielä lyhyesti oman kokemukseni tällaisesta tilanteesta:

Olin omien appivanhempieni kanssa erittäin hyvissä väleissä useamman vuoden ajan, siihen saakka kunnes esikoisemme syntyi. Tästä alkoi alamäki. Appiukko alkoi heittelemään arvostelevia kommentteja minun ja mieheni vanhemmuudesta. Vihjauksia, miten me ei osata hoitaa omia lapsiamme niin hyvin, mitä he isovanhempina osaavat, koska onhan anopillakin monen vuosikymmenen ajalta työelämän kokemusta lastenhoidosta ja koulutuskin siihen päälle. Tätä tuotiin monessa kohtaa esille, kun halusi mitätöidä meidät lasten vanhempina. Toisen lapsen syntymän jälkeen ja hänen kasvaessa kohti taaperoikää, alkoi lasten eriarvoistaminen. Esikoista nostettiin koko ajan jalustalle ja toista lasta tönittiin pois tieltä, jos hänkin olisi halunnut päästä isoisän syliin. Erilaisia kokemuksia kerääntyi pitkä liuta, kun oltiin viikottain tekemisissä. Ajattelin, että vika on minussa, että ymmärrän heidän hyväntahtoisuuttaan väärin, olen liian herkkänahkainen ja hyväähän he vain tarkoittavat, kun sitähän se appiukko aina ääneenkin sanoo ja kaikki muutkin siinä pienessä piirissä ympärillä ja hänen omissa tarinoissaan on aina kovin suosittu ja taitava kaikessa.

Lopulta kävi sitten tapaus, missä appiukon naamio putosi ja näin kaikkien niiden kulissien taakse, mitä hän oli vuosien aikana pystyttänyt. Olin siihen saakka halunnut selittää hänen käytöksensä ongelmakohdat aina parhain päin itseäni epäillen, mutta lopulta en siihen enää pystynyt, kun kaikki oli selkeänä edessäni. Appiukko haukkui minut ja puolisoni pystyyn, lyttäsi maanrakoon, lapset pelkäsivät hänen aggressiivista käytöstään, mutta se ei tätä isoisää kiinnostanut ja lopulta jouduimme soittamaan hätäkeskukseen, että pääsimme pois tilanteesta. Tämän kaiken jälkeen en enää voinut sulkea silmiäni hänen käytökseltään… Ymmärsin, että kyseessä on vahvasti narsistinen henkilö.

Jälkeenpäinkin yritimme asiaa selvittää ihan liiankin monta kertaa. Hän ei kuitenkaan ottanut minkäänlaista vastuuta käytöksestään, vaan syytti kaikesta meitä, valehteli vaimolleen ja muille ihmisille oman osuutensa asiaan. Käänsi tapahtuneen siis täysin päälaelleen. Koska keskustelu ei johtanut yhtään mihinkään ja mustamaalaus ja muu vahingollinen käytös meitä kohtaan vain jatkui, ei meille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jättää yhteydenpito kokonaan. Halusin myös suojella lapsiamme näiltä myrkyllisiltä ihmisiltä, koska henkinen väkivalta ja muu haitallinen käytös heitäkin kohtaan oli jo alkanut, vaikka lapset olivat silloin niin pieniä, etteivät tänä päivänä enää edes muista isovanhempiaan.

Välien katkeamisen jälkeen appiukon vahingollinen käytös jatkuu edelleen ja anoppikin katkaisi välit meihin kokonaan. Ulkopuolisille he kylläkin esittävät ikävöiviä isovanhempia, joilta hullu miniä on ”riistänyt” lapsenlapset ilman syytä. Heiltä vain jää kertomatta samassa yhteydessä, mistä syystä se miniä ei halua heitä lasten elämään. Eivätkä muista sitäkään kertoa, miten monta mahdollisuutta heille annettiin korjata tilanne ennen, kun välit menivät kokonaan poikki. Olisimmehan mekin mieheni kanssa halunneet, että lapsilla olisi turvalliset ja rakastavat isovanhemmat.

Asioilla voi siis todellakin olla monta eri näkökulmaa ja paljon voi jättää myös kertomatta ja sillä tavalla ohjailla muita ajattelemaan haluamallaan tavalla.”

Terveisin, Se kamala miniä

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 34 kommenttia, jätä oma kommenttisi.