Minusta tuli itsestäänselvä kotiorja
Huono Äiti sai avautumisen erittäin väsyneeltä äidiltä:
”Nyt se on sitten tapahtunut tässäkin parisuhteessa. Minusta on tullut miehelle itsestäänselvyys. Vuosikausia rakennettu suhde, lapset tehty. Mies tekee pitkää päivää töissä, mutta lomat, vapaapäivät, kaikki hetket, jotka mies on kotona, mies katoaa puhelimen, kirjan tai television taakse. Saan kertoa päivän kuulumiseni puhelimen takakuorelle eikä mies enää kuuntele mitään, mitä minulla on sanottavana. Kaikki tärkeät jutut menevät ohi ellen toista niitä moneen kertaan.
Kotitöitä ei kukaan muu huomaa kuin minä. Paitsi sitten tietysti kun jätän ne tekemättä, jolloin tavaroita heitellään kärsimättömästi huokaillen pois tieltä.
Pyykkien perään kysytään vain, kun etsitään uusia sukkia tai kalsareita. Oletushan on että niiden kuuluisi olla viikattuna kaapissa.
Nyt suhteeseemme on noussut uudeksi mausteeksi miehen tapa piikitellä. Olemme olleet tänään esimerkiksi koko päivän kotona, ja mies ei ole minulle sanonut muuta minulle tänään, kuin että ”keitätkö minulle kahvia” ja ”tee vittu mitä haluat” (kun kysyin, mitä tekisimme ruoaksi uutena vuotena).
Mietin kuumeisesti, miten saisin heräteltyä miestä suunnanmuutokseen. Tällä hetkellä tuntuu houkuttelevalta idealta juosta taksiin ja jättää mies pyörittämään arkea vauvamme, taaperomme ja kouluikäisen lapsen kanssa. Voisin lomailla pari viikkoa jossain vain itselleni.”
xxx
Tutkijat ovat havainneet, että kotitöiden epätasainen jakautuminen on yksi tärkeimmistä stressitekijöistä monissa ihmissuhteissa. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa todettiin, että vaimot ilmoittivat, että yksi heidän suurimmista stressinlähteistään oli se, että heidän miehensä eivät halunneet tehdä osuuttaan töistä kotona.
Merkittävämpää kuin palkattoman työn jakautuminen 50/50 voi olla se, miten kukin parisuhteessa oleva henkilö kokee kotitöiden jaon. Stressi lisääntyy kotonasi, kun jompikumpi teistä on tyytymätön keskeneräisiin askareisiin. Pariskunnat riitelevät siitä, kuka tekee mitäkin kotona, melkein yhtä paljon kuin rahasta.
Kyselyt ja tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti, että vaikka monet naiset työskentelevät kodin ulkopuolella, he silti tekevät useimmat kotityöt. Todisteet osoittavat myös, että COVID-19-pandemia pahensi tätä eroa merkittävästi.
Tutkimukset viittaavat siihen, että pariskunnat, jotka uskovat, että työ pitäisi jakaa tasaisesti, ovat onnellisempia kuin ne, jotka eivät sitä tee. Kumppani, joka tekee kaikki nämä tehtävät, tuntee itsensä yksinäiseksi, manipuloiduksi ja ylityöllistetyksi.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 20 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Oma mieheni muuttuu nihkeäksi ja omissa maailmoissa olevaksi kun on a)stressaantunut työ- tai muista asioista b)ylikuormittunut ja uupunut c) jos seksiä on ollut liian harvoin tai d) jos joku tekemäni tai sanomani asia kalvaa häntä. Ei kuitenkaan koskaan kiroile mulle vaikka toki riiitatilanteessa osaa ikävästi sanoa kuten minäkin. Toki pyrimme rakentavampaan riitelyyn ilman vastakkainasettelua, mikä on kuin punainen vaate meille molemmille. Eniten tulee erimielisyyksiä kun ollaan molemmat tosi kuormittuneita ja väsyneitä. Meillä useampi lapsi ja avioliitossa ollaan oltu liki 13v. Pikkuhiljaa ollaan opittu reilumpaa työjakoa ja toisen kunnioitusta mutta ilman lukuisia keskusteluja ja anteeksiantamisia ja -pyytämisiä se ei ole tullut. Molemmilla kuitenkin tahtotila on olla yhdessä ja rakastamme toisiamme. Olemme uskovia, joten se on meillä yhdistävä tekijä ja myös verraton apu parisuhteeseen.
Kysy, keskustele ja pyri olemaan myös empaattinen/ymmärtäväinen miestäsi kohtaan jos nousee esille selkeä syy miksi niin kireänä ja inhottava sulle. Ite kokenu että lempeys tuottaa paremman tuloksen ku ”kova kovaa vasten” -asettelu. Kannattaa pyrkiä puhumaan ”Musta tuntuu..” ”Mä koen ton sun käytöksen..” jne. Jos miehesi suo rakastaa ja pystyy jopa näkemään miten väärin suo kohtaan toimii ni uskon että on valmis tulemaan suo vastaan ja pyytämään jopa anteeksi tökeröä ja inhottavaa käytöstä.
Pikkulapsiarki on tosi uuvuttavaa teille molemmille ja parisuhde usein jää ikävä kyllä taka-alalle mikä ei kyllä helpota yhtään tilannnetta. Jos teillä vain olis mahdollisuus kahdestaan ottaa pieni irtiotto ja rentoutua sekä jutella rauhassa voisi se ehkä auttaa? Toki jos miehesi on oikeasti mulkku niin eipä siinä sillon auta mikään. Voimia <3
Onkohan mies masentunut? Myös miehet voivat masentua vauva-aikana.
Onko hän aina ollut tuollainen m ulkku? Jos on, niin miksi ihmeessä olet tehnyt liittoon kolme lasta? Jos mies on myöhemmin muuttunut, se kielii mt-ongelmista. Tai toisesta naisesta.
Eihän tuo tule hyvin päättymään:(
Kenkää miehelle!!! Henkistä pahoinpitelyä.
Hei, ainoa asia mikä vapauttaa naisen orjuudesta on rahasta riippumaton Itsenäisyys. Omat tulot mahdollistavat lähdön huonosta suhteesta. Ja haukkumisia, huonoksi arvostelluja ei pidä koskaan hyväksyä.
Älä suostu tuollaiseen. Naiset mahdollistavat pitkän päälle itse tämän menon, niin ikävää kuin se onkin. Jos ei suora puhe miehelle auta ja muutosta tapahdu niin vaihtoehtoina on joko tyytyä samaan menoon tai sitten erota ja rakentaa parempi elämä. Ansaitset parempaa kohtelua. Vaikka eroperheenä ei ole helppoa, niin henkisesti raskaampaa on elää ihmisen kanssa joka lähinnä v*tuottaa ja satuttaa olemassa olollaan.
Todellakin niin, oli alle kouluikäinen ja koululainen (1-lk) covid pande,Ian aikaan, ukko kiukutteli aina kans ja ei tehnyt kottöitä, havahduinpandemian aikana kuinka kaikki hommat oli mun paitsi lumityöt.
Hän (mies) piti vaan hauskaa vapaaillan jne. Onneksi pääd
Yritin eroon ku exä oli lisäksi väkivaltainen (kun oli juonut) ja löysi uuden rakkaan työkaveristaan (en tiedä kauan oli ollut, olin vika kun sai tietää) . Siihen päättyi 15.v perhe-elämä.
Tulee mieleen, että mies on tyytymätön elämäänsä ja puolisoon. Kuuntelemattomuus voisi vielä puhelinaddiktion ja laiskuuden piikkiin, mutta tuollainen käytös ja tapa puhua, kielii halusta olla jossain muualla.
Muutama täällä kommenteissa kertoo, että kotitöiden epätasainen jakautuminen on tuttua. Tuttua on täälläkin. Samoin kuin se, että mies kuvittelee sen lapsilisän kattavan kaikki lasten kustannukset. Itse olen vääntänyt rautalangasta ihan matikkaesimerkein, että tämä ja tämä asia kustansi näin paljon, mihin luulet sen lapsilisän riittävän. Jos ei auta, sitten varmaan voi ehdottaa, että jaetaan se lapsilisä tasan, mutta jokainen lapsen kulukin jaetaan. Ja oikeastaanhan sen isompituloisen pitäisi maksaa suurempi osa niistä lasten kuluista, jos ihan tarkkoja ollaan
Onkohan miehelläsi työuupumus vai toinen nainen kiikarissa?
Miksi olet suostunut/ suostut tuollaiseen kohteluun ja käytökseen?
Eihän kukaan itseään kunnioittava ihminen tuollaista katsele päivääkään!
Tuollaisen mallin parisuhteestako haluat opettaa lapsillesi?
Sinä et voi muuttaa miehesi käytöstä, mutta voit muuttaa tilanteen poistamalla itsesi tai miehesi kuviosta.
Nyt leuka pystyyn ja arvosta itseäsi ja suojele lapsiasi!!
Meillä äiti sairastui masennukseen ja ison, köyhän perheen esikoistyttärenä jouduin ottamaan varhain vastuuta kotitöistä ja toimeentulosta. Perheessä oli myös väkivaltaa – henkistä ja fyysistä. Koulussakin täytyi olla hyvä, vaikka vanhoista vaatteista kiusattiin. Vanhempien baarireissut menivät minun leponi edelle. Sisarukset nauroivat, vaikka olin ilmainen lapsenvahti heille. Kavereille täytyi maksaa rahaa, kun olin taas ottanut pikkusiskot mukaani rientoihin.
Meillä on 2 erityislasta, joiden diagnoosia mies vähättelee. Ei ole kiinnostunut ollenkaan ottamaan asioista selvää tai kuuntelemaan ammattilaisten neuvoja, saati että minä niitä hänelle kertoisin. Vastaan käytännössä yksin kaikista lasten asioista.
Kun mies käy kaupassa ostaa yleensä vain itselleen. Ostaa herkkuja yms mutta niitä ei saa muut syödä. Minä kun käyn kaupassa, mies syö kursailematta myös ne. Minusta on kovin surullista, että lapset ovat oppineet jääkaapille mennessään kysymään onko nämä isin vai saako näitä syödä.
Harvakseltaan kelpaa ruoka jota teen, joten on vaikea tietää milloin pitäisi tehdä enemmän vai jääkö ruokaa reilusti yli.
Minä maksan pienemmästä palkasta käytännössä kaikki lasten menot, koska saan lapsilisät.
Tuntuu kuin minulla olisi kotona 3 teini ikäistä elätettävää.
Mies patistelee lapsia kotitöihin mikä sinänsä on hyvä mutta kun se tarkoittaa, että hänen ei tarvitse sitten tehdä mitään kotona sitä minä en halua hyväksyä.
Kuulostaa hurjan tutulta. Onneksi mennyttä elämää se 😊
Kerro miehellesi että nyt aiot varata itsellesi hotellin viikonlopuksi(ei hän varmaan kuuntele) mutta kerro siltikin. Ja varaa se viikonloppu itsellesi, sammuta puhelin, rentoudu ja palaat kotiin
Ala ottamaan itsellesi aikaa joka viikko pari tuntia kun mies tulee töistä.
Tuollainen puhe on jo henkistä väkivaltaa jota ei pidä sallia.
Itse aikoinani lähdin liitosta 4ja2 vuotiaiden kanssa, koska mieheni kohteli minua kuin piikaa ja puhui todella ikävästi.
Jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi arvostavasti ja ystävällisesti.
Miksi katselet tuollaista..?
Itselleni ei ole puoliso noin rumasti sanonut, mutta olen herkkänä aistinut arvostelun muuten. Tilanne itsellä ollut sama, eikä minulla ollut voimia tai rahaakaan sen korjaamiseen. Lapsia halusin tämän asian vuoksi kaksi aiemman toivomani kolmen sijaan. Leevi and the Leavings in kappale Kerro terveiset lapsille soi soittolistallani usein, samaistuin tilanteeseen täysin. Huonona äitinä olen passannut nykyiset nuoret lapseni niin, etteivät auta kotitöissä hekään. Joku pommi tässä tekisi mieli pöytään posauttaa, että heräisivät.
Mitä jos aloittaisit asettamalla rajat itsellesi ja sille, miten sinua kohdellaan? Yhtäkään kirosanaa, vittuilua tai halveksivaa kommenttia ei tarvitse sietää ja noista jokaiseen voi esittää vasta kysymyksen, että mitä toinen saa siitä, kun kohtelee sinua huonosti/rumasti. Samoin jos toinen ei laske puhelinta sen verran alas että kuuntelisi, niin sitä voi ihan erikseen pyytää, laitatko puhelimen pois kun mulla on asiaa, josta haluaisin jutella. Jos toinen ei sitä tee, niin voi kysyä että miksi ei, miksi puhelin on tärkeämpi kuin sinä.
Ne vastaukset ja niihin esitetyt lisäkysymykset on keskustelua, joka paljastaa syyt käytöksen taustalla. Voi myös kysyä mirä itse viisi tehdä toisin ja vastavuoroisesti kertoa missä haluaisi toisen muuttuvan.
Asiat harvoin on yksipuolisia tai korjaantuu vain sillä että toinen muuttaa käytöstään, molemmilla on oma näkökulma ja kokemus ja toisen ymmärtäminen vie jo pitkälle. Se ei tarkoita sitä että pitäisi puolisolta mitä tahansa sietää, kunnioitus toista kohtaan on perusvaatimus parisuhteessa, josta ei kannata tinkiä yhtään edes huonoimpina hetkinä.
Ja meillä mies sentään teki osansa kotitöistä.
Vaikka mullakin oli huono parisuhde, josta lähdin, vaikka oli lapsia, niin ei mies puhunut noin halveksuvasti. Täysin ei hyväksyttävää käytöstä. Miksi tällaista ihmistä pitäisi vielä passata?! Aikalisä.
Varaa vaikka viikonloppumatka yksin tai ystävän kanssa. Siivoa ennen lähtöäsi ja sano miehelle, että kodin on parasta olla samassa kunnossa kun palaat. Miehen oikuttelua ei tarvitse hyväksyä. Kysy asioita kerran, jos hän ei ole kiinnostunut eli ei kuuntele/vastaa, tee päätös itse. Jos päätöksestäsi tulee sanomista, kerro että kysyit, mutta et saanut vastausta. Tee uudeksi vuodeksi ruokaa, mistä mies ei pidä. Päätä itse ja tee asioita yhtä itsekkäästi.
Voi apua. Vauvakin vielä kuvioissa. Oletan, että se on se syy, miksi kuuntelet tuollaista kielenkäyttöä eikä hänellä ole vielä postimerkkiä p*seessä?