Mistä tietää kun lapsiluku on täynnä?
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Olen onnellinen kolmen lapsen äiti. Olen silti ollut pitkään sitä mieltä että kolme riittää. Tulin kuitenkin raskaaksi nuorimman ollessa vuoden vanha ja päädyimme puolison kanssa aborttiin. Asia ei jäänyt vaivaamaan meistä kumpaakaan, se oli oikea ratkaisu siinä tilanteessa.
Nyt pari vuotta myöhemmin olen taas raskaana, ehkäisypillereistä huolimatta. Olen edelleen sitä mieltä että kolme riittää, enhän muuten olisi pillereitä syönyt. Silti päätöksen tekeminen tuntuu vaikealta, tilannekin on nyt parempi kuin abortin tehdessäni. Olen aivan hämilläni ja neuvoton, ei ole mitään tunnetta kumpaakaan päätöstä kohti.
Mistä siis tiedän pitäisikö keskeyttää raskaus ja nauttia ajasta kun lapset ovat kasvaneet, vai heittäytyä ihanaan vauvakuplaan? Puolisoni sanoo että tukee minua mitä päätänkin, eli on yhtä hämillään eikä tiedä miten asia ratkaista. Molemmissa valinnoissa on puolensa. Sanoisin itse että seuraa sydämen ääntä, mutta entä jos sydän ei sano juuta eikä jaata?”
Nimim. Äiti
Löytyisikö juuri sinulta neuvoja, vinkkejä tai vertaistukea kirjoittajalle? Keskustellaan kommenteissa alla!
Artikkelikuva Christian Fickinger.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olisiko mahdollista antaa lapsi adoptoitavaksi, jotenkin tuntuu, että abortti tai itse pitäminen on aina ainoa vaihtoehto. Meillä Suomessa on paljon vanhempia, jotka ovat adoptoimassa lasta, täältä ei lasta saa, koska kaikki abortoidaan. Voisiko tehdä jollekkin perheelle hyvän työn.
Abortti on yleisempi varmaan siksi, että raskauteen ja synnytykseen liittyy paljon riskejä komplikaatioista ja palautuminen voi viedä kauan vaikka kaikki menisikin hyvin. Siihen päälle vielä se aika ja vaiva, mikä raskauteen ja synnytykseen menee, niin ei ihme, että naiset yleensä tekevät abortin jos eivät lasta itse halua pitää. Ja siinä voi ympäristöltä saada vaikka mitä kuraa niskaansa jos on ollut näkyvä raskausvatsa mutta sitten sitä vauvaa ei olekaan.
Juuri näin. En ikinä koskaan pysty käsittämään naisia jotka ehdottavat toisille naisille että tehdä ei-toivottu lapsi ja antaa lapsi adoptioon. Adoptio ei ole koskaan ratkaisu. Ihminen ei ole esine jonka voi tehdä ja antaa sen sille joka sen eniten haluaa. Kun nainen on raskaana vastoin tahtoaan niin siinä on tasan kaksi vaihtoehtoa ja ne ovat joko pitää itse lapsi tai tehdä abortti.
Ja jos tuota adoptiota ehdottavaa säälittää adoptiolasta odottavat niin miksi hän ei tee itse näille paroille lapsia kun se kerran on niin helppoa? Raskaaksi vaan ja vääntää se lapsi ja antaa lapsi pois, ei tunnu missään.
Muutenkin aivan sairasta että pitäisi sääliä jotain lapsettomia ihmisiä mutta ei naista joka on tahtomattaan raskaana ja kriisissä ja naiselle raskaus ja synnytys ei ole mikää pikkujuttu joka tehdään puolihuolimattomasti siinä sivussa.
Äitini on adoptoitu ja on yhä edelleen sitä mieltä että ei halunnut syntyä tänne.
Jos sydän ei sano juuta eikä jaata, niin päätä järjellä. Ajattele käytännön kysymyksiä:
Onko teillä varaa kasvattaa se lapsi kunnolla, mieluiten tinkimättä vanhempien lasten elintasosta?
Jaksatteko vielä vauva-arkea?
Onko teillä tilaa vielä yhdelle lapselle/onko muutto tilavampaan kotiin mahdollinen?
Onko jompikumpi/molemmat valmis jäämään vanhempainvapaalle?