Mitä jos kohtelisimme aikuisia kuten lapsia?

Ymmärtävä vanhempi ja hyvä kasvattaja ei odota lapsilta liikoja: pienet saavat syödä sottaisesti, riehaantua leikeistä ja pukea hitaasti sekä vähän väärin. Mutta joissain asioissa vaadimme ihan outoja juttuja, tai käyttäydymme itse kummallisesti.

Mitä jos kohtelisimme aikuisia, kuten ystäviä, työkavereita tai puolisoa, samoin kuin kohtelemme lapsia?

Tällaisia tilanteita siitä syntyisi:

Kun puoliso tapaa jonkun tuttusi, sanot hänelle kovaan ääneen ”Sanopa reippaasti päivää! Sano nyt! Mikäs sinun nimesi on, kerropa nimesi tädille!”

Kun olet ystäväsi kanssa syömässä, alat käskyttää häntä: ”Lautanen tyhjäksi vaan. Syöt ne parsakaalit myös, nam nam. No ainakin 38 lusikallista vielä, koska olet 38-vuotias!”

Ennen juhlia viet siskon sängyn päälle vaatteet, ja sanot, että nuo päälle. Jos sisko väittää vastaan, sanot, että tämä mekko on nätti ja kiva sinulla, nyt laitat sen!

Jos äiti syö sottaisesti, otat kuvia ja laitat ne Facebookiin: katsokaa kuinka sillä on puuroa hiuksissakin! Hahahaa!

Puolison kysymykset vaiennat totamalla ”koska minä sanon niin” ja ”äläpä intä”.

Kun olet isän kanssa kävelyllä ja puistossa on toinen saman ikäinen mies, sanot heille että te voittekin viettää aikaa yhdessä, teillä on varmasti kivaa!

Kun deittailukumppanisi nukkuu ja puhuu unissaan, kuvaat hänestä videon ja laitat sen sosiaaliseen mediaan saatesanoilla ”On se ihana kun se nukkuu!”.

Kun työkaverisi on ottamassa jälkiruokaa, muistutat häntä siitä, että hän söi tänään jo palaveripullan, eikä ole edes karkkipäivä.

Kun tapaat uuden ihmisen, kysyt tältä ensimmäisenä minkä niminen hän on, ja sitten minkä ikäinen hän on. Kaikessa puheessasi on hieman lässyttävä nuotti, ja saatat kiljahtaa että ”Oletpa sinä suloinen!”. Kenties jopa vähän pörrötät hiuksia.

Buffetravintolassa tai lounasruokalassa muistutat seuralaisellesi että älä sitten ota enempää kuin jaksat syödä! Saatat myös varmistella, että jaksatko nyt varmasti, tai todeta ”Älä ota sitä kun et tykkää kuitenkaan!”.

Kun puolisosi kuulee osan puhelinkeskustelustasi ja kysyy jälkikäteen, mitä soitto koski, vastaat hänelle, että ”Se ei sovi sinun korvillesi!”.

Kun kaverisi pelkää koiraa tai väkijoukkoja, raahaat hänet lähemmäs pelon aiheuttajaa ja käsket ryhdistäytymään.

Tuntuu kummalliselta, vai mitä? Jostain syystä lapsia voi kohdella noin. Turvallisuus-, hygienia- ja ravitsemusasioissa lapsia pitää käskyttää ja muistutella, mutta ei ehkä ihan joka asiassa…

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.