Mitä sanoisin sinulle, jos vielä voisin?

Mitä sanoisin miehelle, jos hän vielä eläisi?

Minä rakastan sua.

Itse olen siinä onnekkaassa asemassa, että ehdin sanoa viimesenä sanoina puolisolleni ’rakastan sua’ jos ihan sanatarkasti muistellaan mitä sanoin taisi viimenen lause olla: ”anna jo rakas periksi, sinä olet ainoa joka kärsii. Minä pärjään, rakastan lapsia molempien edestä. Opetan lapset elämään. Mutta nyt sun on aika päästää irti, sun ei tarvi enää jaksaa. Ole kiltti ja mene. Rakastan sua.”

Nyt kun miettii mitä jäi sanomatta, niin aika monikin asia. Kuten se, että puolisoni oli mahtava isä. Kuinka paljon arvostin hänen kykyään pysyä rauhallisena vaikka mulla meni arjessa hermot. Kuinka hän mun mököttäessä sai mut jollain hölmöllä sutkautuksella nauramaan. Kertoisin myös sen, että suurin pelkoni oli hänen menettämisensä. Mutta ehkäpä hän sen jo tiesi. Ihan varmasti tiesi.

Kertoisin että tulen kaipaamaan niitä meijän hölmöjä arkisia riitoja sanomalehdestä, koirien ulkoilutuksesta, vaipanvaihtovuorosta. Samalla pyytäisin anteeksi sitä, että kiukuttelin ihan turhasta viimesinä päivinä. Jos mulla olisi enemmän aikaa, kyselisin kaikki meidän vempeleiden salasanat ja hukassa olevien tavaroiden paikat.

Haluaisin myös sanoa, että meidän lapset on nykyään ihania, vilkkaita lapsia, jotka ärsyttää mut hulluuden partaalle… Kuinka meidän kuopus omaa saman luonteen ja ulkoiset piirteet hänen kanssaan. Kuinka meidän esikoinen neuvoo ja opastaa mua hänen tyylillään laatikoiden kasausasioissa ja sellaisessa.

Epäilen vahvasti myös että sarkasmisi on periytynyt heille geeneissä, niin samanlain kuivalla huumorilla lapset kommentoi arkipäivää tai mun murheita. Haluaisin myös sanoa, että lapset juttelee isistä ihan arkipäivän ohessa. Tai kuinka kuopukselle oli tärkeä tieto että isi on vaihtanut hänelle vaippoja ja pitänyt sylissä.

Haluaisin vielä enemmän kuin puhua halata vielä kerran puolisoani. Kaivautua siihen tuttuun kainalon mutkaan ja huumaantua hänen tuoksusta. Nauttia siitä läheisyydestä, hiljaisesta ja kiireettömästä olosta. Siitä, kun kaikki on siinä.

Nimim. Leskiäiti

Ylin kuva Bonnie Kittle.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.