Mitä se rakkaus oikeastaan on?
Tarvitaanko suuria eleitä ja romattisia lahjoja, jotta tietää, että toinen rakastaa?
Väitetään että romanttiset elokuvat ovat pilanneet naisten käsityksen suhteista miehiin, ja porno miesten käsityksen suhteista naisiin. Ehkä näin on, että naiset odottavat romanttista ritaria ja miehet notkeaa seksinukkea. Vaikka odotukset olisivatkin realistiset, alkaa toinen helposti arjessa ärsyttää. Miksi se aina…miksei se koskaan…
Huomaammeko me arjessa, mikä on tärkeää ? Näemmekö sen rakkauden, jota ei julisteta viikonloppumatkoilla Pariisiin, timanteilla ja seksimaratoneilla?
Huonon Äidin lukija pohtii:
”Paljon juttuja ja kirjoituksia nyt viime aikoina ollut parisuhteesta ja vanhemmuudesta. Se sai miettimään omaa ajatusta rakkaudesta, joten tässä tulee:
Kun esikoinen oli pieni, hänellä oli ongelmia nukahtaminen kanssa. Vaikka vauvaa väsytti, hän ei voinut nukkua, vaikka oli nälkä ei imetys kiinnostanut. Siinä tuoreena äitinä vääntää lähes itkua kun vauva ei nuku, huutaa vain. Välillä isä kantaa, välillä äiti. Syliin nukahtaa ja alas laskettaessa sama uudelleen.
Väännät jo itkua itsekin. Kunnes tunnet sen. Käsi selässä. Ei hiero, ei liiku mitenkään. Vain on. Käsi kertoo sinulle kiitos. Kiitos että jaksat herätä öisin. Kiitos että jaksat hyssyttää. Kiitos että jaksat imettää kaikesta huolimatta. Käsi kertoo olen tässä. Tuen kun en muuten juuri nyt voi auttaa. Käsi kertoo että rakastan sinua. Ja rentoudut. Jaksat taas huutavaa lasta, jaksat taas yrittää syöttää vauvaa. Päivä päivältä ja illasta toiseen.
Sama käsi käy tekemässä sinulle leivän kun olet liian laiska nousemaan sohvalta. Tekee juuri niin kuin sinä haluat leipäsi tehtävän.
Mieheni ei puhu. Pyydettäessäkin kuuluu vain vastaus ihan kiva tai hyvää. Kertoo kyllä rakastavansa kun mennään nukkumaan. Mutta ei sen suun tarvitse kertoa rakastavansa jatkuvasti. Ei sen suun tarvitse kehua ulkonäköä. Käsi on jo sen tehnyt.
Käsi on kertonut sinun olevan prinsessa tai kuningatar miten itse haluat asian ajatella, tehdessään sen leivän tai käydessään illalla kaupassa, koska haluat karkkia. Joku voisi nyt kysyä mistä olen varma että rakastaa.
Juurikin siitä että saan sen juustoleivän jota on lämmitetty mikrossa tasan 1 minuutti ja 10 sekuntia. Rakkaus ei ole suuria eleitä ja jokaisen kaupallisen pyhän muistamista. Se on juustoleipiä ja arkea.”
Nimim. Onnellinen vaimo
Tämä teksti on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin keskustelunavaus tai tarinasi alla olevan lomakkeen kautta. Valitsemme julkaistavat tekstit ja palkitsemme niistä Huono Äiti -kirjalla.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Teot kertoo rakkaudesta enemmän. Toki sanatkin jos tuntee että ne on vilpitöntä. Mutta kuulen kyllä äänestä jos niitä kehuja / rakkaudentunnustuksia puotelaan kuin on opetettu.
Voi, niin totta tuo kirjoitus ainakin meidän perheessä . Mieheni on jäyhää sorttia muttei kumminkaan niin jottei minua huomiotsisi. Arjen pienet hellyttävät teot vaikka vain pieni hipsaisu tai yhtäkkinen hellittely nimi saa mieleni iloiseksi.Toki hän muistaa minua muutenkin mutta ne pienet eleet ja hymy on se mikä saa minut aina uudelleen rakastumaan häneen.En kaipaa mitään rakkauselokuvien imeliä kohtauksia vaan hyvältä tuntuu kun ulko kulta koppasee karhumaiseen syleilyyn ja moiskasee pusun 🥰Se on meillä rakkautta se 💞
Kyllä. Rakkautta on juurikin se hellä käsi, joka vain on. Olen tässä. Rakkautta on autooni vaihdetut talvirenkaat. Rakkautta on ”jää vaan nukkumaan, minä hoidan tämän aamun”. Se on minun lempiruokaa kaupasta ilman eri pyyntöä. Se on kakkua syntymäpäivänä. On se myös ”olet rakas”, mutta ennen kaikkea se on sitä, että huomioidaan toisiamme ihan pienissä asioissa – ihan joka päivä.
Rakkaus ilmenee jokaiselle eri tavalla ja jokainen ilmentää sitä omalla tavallaan ja kaikki on hyvin, kun puhutaan samaa kieltä ja toinen ymmärtää mitä toinen haluaa sanoa ja ilmentää. Ikävä kyllä liian monessa suhteessa tämä ei riitä ja toisella ei ole hajuakaan toisen tunteista. Se on totta, vaikka kuinka hokee rakastavansa, mutta teot sotii puhetta vastaan, niin ei toimi. Toisen huomioiminen arjessa, surussa, onnessa. Siinä se ❤️. Itse sanon usein, että rakastan, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.
Minulle ei koskaan ole ollut rakkautta se, mitä voi tehdä kaverille tai naapurille. Sen sijaan kauniit sanat jäävät sisälle soimaan ja jokainen katse ja kosketus tuntuu länpönä sydämessä. Halaukset, jotka ovat pitkiä ja lämpimiä. Se, miten kuljemme aina käsi kädessä Se, miten makoilemme lähekkäin toistemme kainalossa ja tuijottelemme toisiamme silmiin. Näitä ei tehdä kaverille tai naapurille.
Meillä mies ei puhu, eikä kosketa (paitsi jos on seksiä vailla, ja silloinkin se käsi on haarovälissä) mutta huolehtii. Varoittaa liukkaista rappusista, kysyy olenko tullut hyvin perille jos reissaan (jos en muista itse laittaa) ja messengerissä käyttää sydämiä. Se on kodista, jossa ei kosketeltu, halaamisesta puhumattakaan, eikä puhuttu, joten ymmärrän hyvin.
Ihana kirjoitus. Onneksi olen löytänyt eron jälkeen samanlaisen. Rakastan.
Kyllä sen tuntee kun toinen kaappaa sut tiukasti lusikkaan ja pitää siinä rutistaen, paras tunne maailmassa! Tai kun elokuvaa katsoessa hipsuttaa selkää, koskettaa poskea tms.
Myös aamiaisen laittaminen merkitsee mulle todella paljon, enemmän kuin mitkään lahjat ❤️
Niin totta ja rehellistä, suomalaista jäyhää meininkiä. Ei meilläkään turhaan lemmestä luritella, pidetään kädestä kiinni jne.
Juuri näin. Kiitollisena omastani.