Miten naisesta tulee kotityökyvytön?
Miten ihmisestä tulee sellainen, että kaikki astiat ovat yhtä aikaa tiskissä, ja syödäkseen pitää ensin kaivaa tiskialtaasta jotain pestäväksi?
Miten ihmisestä tulee sellainen, että se ostaa uusia alusvaatteita ja sukkia ennen matkalle lähtöä, koska sillä ei ole lainkaan puhtaita vaatteita eikä aikaa pestä niitä?
Miten ihmisestä tulee sellainen, että se ei imuroi ennen kuin jalkapohjat ovat täynnä pikkukiviä kun kotona kävelee paljain jaloin?
Miten ihmisestä tulee sellainen, joka ei tiedä, milloin hänen jääkaappinsa on viimeksi pesty, tai se oli ehkä toissavuonna tai jotain?
Miten tällaiseksi kasvetaan tai ajaudutaan? Miksi siisteydestä nauttiva, täysin toimintakykyinen ja muuten aktiivinen aikuinen nainen elää kuin Röllipeikko? Miten naisesta tulee kotityökyvytön?
Sitä olen tässä miettinyt.
Lapsuudenkodissa tykkäsin siivota. Parasta oli lattioiden pesu ja huonekalujen kiillottaminen. Kyllä, meillä kotona kiillotettiin huonekaluja. Oma huone tuppasi kyllä ajatumaan kaaokseen, mutta aina välillä innostuin järjestelemään sen. Vapaaehtoisesti. Ehkä ongelma on siinä, että minua ei koskaan pakotettu kotitöihin? En vain tehnyt niitä jos en halunnut, eikä siitä seurannut mitään.
Omille muutettuani sama tahti jatkui. Koti kaaostui helposti, sain siivoushepulin, kaaos palasi, ja siivosin taas vimmalla joskus. Miehen kanssa yksiin mentyäni sama kaava jatkui. Molemmat sotkivat, minä siivosin kun innostuin, mies ei tehnyt oma-aloitteisesti mitään.
Ylin kuva Oleksii Hlembotskyi.
Ongelmat alkoivat lasten myötä. Heistä vasta sotkua tulee. Innokaskin siivooja voi joutua elämään kaaoksessa, kun perheessä on lapsia. Saati sitten tällainen huithapeli.
Mutta mikä siinä on, että en pysty siivoamaan? Osaan hommat. Välineet on. Aikaa ja voimiakin on, ainakin välillä. Näen sotkun ja se häiritsee minua. Nautin siististä lopputuloksesta. Ajattelen harva se päivä, että tänään kyllä siivoan! Silti: en tartu imuriin enkä rättiin. En, vaikka imuri asuu lähes vakituisesti olohuonessa, johon se on jäänyt odottamaan inspiraatiota.
Siivoan silloin tällöin tuolta ja täältä. En vain saa aikaiseksi sitä, että hoitaisin homman kunnolla. Vaikka joskus innostuisin ja pitäisin vaikka keittiötä siistinä pari viikkoa putkeen, jossain vaiheessa herpaannun. Ja tietäähän sen, kuinka nopesti keittiö räjähtää totaalisesti, kun lapsiperheestä on kyse!
Mistä saisi sellaisen geenin, taidon taikka asenteen, että ottaisi ja siivoaisi aina kun tarpeen on?
Nimim. Rölli
P.S. Entäs se, kun aikuinen mies on täysin patalaiska ja kotityökyvytön?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 40 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Tätä olen itsekkin miettinyt ja toivonut että olisin synnynnäinen himo siivooja, sen huomasin että kun tein siivoustyötä se kodin siivoominen oli ns helpompaa vaikka sitä en sen enempää tehnyt kuin nytkään, nyt kun vaihdoin ammattia niin sen siivoomisen aloittaminen vie aikaa enemmän että saa mitään aikaiseksi. Mulla on ADD todettu ja luulen tämän johtuvan siitä. On se kivaa kun puoliso on samanlainen et ei tykkää siivota saati sit et sitä siisteyttä pitäs lapsille opettaa… Ärsyttää oikein herätä aamulla kun vastassa on täyskaaos. En kehtaa ketään koskaa päästää sisään, harmittaa lasten puolestakin kun kaverit ei koskaa pääse kylään kun hävettää kodin epäsiisteys. Olen miettinyt jopa konmarittamista jos se helpottaisi, mutta tuntuu että ei siitäkään apua ole, pölyt pitää silti pyyhkiä kun muuten niistä syntyy pölypalloja ja kun oot ne pölyt saanu pyyhittyä olet jo niin poikki siitä urakasta että muuta ei jaksa tehä enää.
Tämä on niin minua. Vasta muuttosiivouksessa viimeksi kysyin apua,aiemmasta muutosta tuli siivouslasku. Jos joskus yritänkin niin tuntuu vain että sotken. Imuri seisoi puoli vuotta eteisessä jotta menisi töpseli seinään mutta ei. Nyt en edes omista imuria
Olihan tuttua tekstiä. Töissä voin helposti siivota yks kaks mulle kuulumattomia asioita,kaverin luona voim yhtäkkiä napata imurin ja imuroida koko talon. Mutta kotona. Khh pöydät notkuu käärimättömiä pyykkejä,samoin pyykkikorit,jopa khh lattia. Välttelen vieraiden päästämistä kotiini koska häpeän. Saatan innostua,nostella tavarat tasoille,imuroida ja järjestellä. Ja sitten ne tavarat jää tasoille.
Outoa. En todellakaan haluaisi, että kaverini alkaisi imuroimaan luonani.
Minä olen juuri tuommoinen, aikaa ja välineitä olisi, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi yhtään mitään ja koti on kuin kaatopaikka, ja se ärsyttää.
Ukko ei tee asian hyväksi yhtään mitään, kun mä olen kuulemma täällä sitä varten, että hoidan kodin.
Vaikka kuinka päättäisi töistä kotiin ajellessaan, että tänään siivoan, niin mitään ei kuitenkaan tapahdu.
Uskon, että vaikeus on se siivoamisen turhuus ja taistelu tuulimyllyjä vastaan, koska kaaos palautuu välittömästi, jos yhtään herpaantuu. Elämässä täytyy välitä taistelunsa, ja tätä ei vain voi voittaa.
Koska sinulla on tämä ongelma ollut aina, niin ilmeneekö aloitekyvyttömyys muissakin asioissa? Sinulla voi olla ADD, eli ADHD vastakohta. Et vaan saa aikaiseksi aloittaa. Suosittelen perehtymään aiheeseen ja miettimään voisiko siitä olla kyse. Ei minullakaan kotitöitä vaadittu, kyllä sitä silti oppi olan kotinsa siivoamaan. Sinulla kyse ei ole osaamisesta. ADD ei vain yksinkertaisesti pysty aloittamaan, tekee kyllä, kun ensin on aloittanut. Tsemppiä sinulle ❤️
No tää!
Koska olet uupunut. Vaikka koet, että energiaa on, ei sitä siltikään ole nähtävästi riittävästi. Sitäpaitsi toisen passiivisuus vie mukanaan. Oikeasti on hyvä että ne kotityöt jäävät välillä tekemättä. Jää myös muutama siivoustressi välistä.
Inhoan siivoamista, eikä mies ehdi. Meillä asia on ratkaistu niin, että isäntä osti robotti-imurin. Ei ahdista kumpaakaan enää niin paljon.
Tämä. Robotti-imuri on kyllä ollut yksi parhaista ostoksista.
Tuohon auttaa rutiinit. Kymmenen minuuttia päivässä ilman ryhtymisajatusta riittää pitämään tavallisen kodin melkein siistinä – ja seuraavana päivänä loput.
Kun ei tee siivouksesta henkilökohtaisiin ominaisuuksiin sidottua se helpottuu. Tekee niin kuin töissä tekee – kuuluu päivän rutiiniin.
Jospa sinä syvällä sisimmässä mietit et miks just sinun on käytettävä aikasi (, jonka muuten voi käyttää vaikka mihin mukavampaan!) tään yhteisen kodin siistinä pitämiseen ja toiset asukkaat ”lomailevat”…..
Minä oon miettinyt ja voin kertoa että monesti. Ja monesti tuonut asian julki myös asianosaisille, saamatta kuitenkaan pidempiaikaista ratkaisua ongelmaan.
Mutta jos sinua/ketään perheestäsi ei haittaa asia enempää niin tointaako tuota sitten niin kovin harmitella😅🤔
Niin kovin tuttu juttu🙈
Luin joskus artikkelin, jossa kuvailtiin, miksi ns.suorittajille suositeltua riman laskua ei voi tehdä – se johtaisi täydelliseen kontrollinmenetykseen. Itsellä pankin räjäytti ensin läheisen vakava sairastuminen ja kuolema, toisen läheisen tuen lisääntyminen ja heti perään vauvan syntymä. Enää en pidä kiinni säännölisesti kuin keraamisen lieden hellapoliisimaisesta jynssäämisestä ja tuttien, rintapumpun osien yms.vauvatavaroiden välittömästä huoltamisesta. Silti saan ohjeita jaksamisen vaalimiseen yrittämistä vähentämällä.