Mulle lapset, sulle tapaamisoikeus!
Hei isä! Miksi jätit lapsesi jollekin toiselle!? Hei isä, mikä sinussa on vikana, oletko jotenkin sairas? Mikset hoida lapsiasi? Oletko sinä siis sellainen isä, joka ei asu lastensa kanssa?
Tuollaisessa isässä on pakko olla jotain vialla. Mies, joka ei eron jälkeen hoida lapsiaan 24/7, kehtaa käydä töissä, bilettääkin jopa ja asua ilman heitä, joiden pitäisi olla hänen elämänsä keskipiste. Kyllä on munaton mies! Miten se kehtaa?!
Paitsi että eihän kukaan näin sano. Ja kyllähän ne äidit erossa lapset ottavat ja hoitavat? Lastenvalvojalla äiti jos suunsa avaa ja sanoo, että haluaa lähivanhemmuuden, ei isällä ole siihen sananvaltaa. Jos äiti sanoo, että isä näkee lapsiaan vaikka joka toinen viikonloppu, niin on. Isä voi tuijottaa sosiaalityöntekijää ja sanoa, että entä minäkin haluaisin olla enemmän lasteni kanssa. Mites kun tämä ero on nyt vähän riitainen, eikä tästä keskustelusta tämän entisen elämäni rakkaan kanssa nyt tule oikein mitään, voitko auttaa? Onko minulla mahdollisuutta saada vaikkapa vuoroviikkovanhemmuus?
No ei ole. Jos äiti sanoo muuta.
Äiti saa paljon erossa helpommin lähivanhemmuuden. Ei tarvitse osoittaa olevansa mitenkään ylivertainen hoitaja ja tarjoavansa paremmat elämisen puitteet lapsilleen. Miksi? No koska hän on äiti ja nainen. Yhteiskuntamme toimii sillä tavalla vähän jännästi edelleen.
Kyllähän sitä sanotaan, että systeemi on neutraali ja ei suosi toista osapuolta. Uskallan kyllä olla eri mieltä. Eräskin isä, joka näki lapsiaan joka toinen viikonloppu eronsa jälkeen, oli sanonut lastenvalvojalla, että haluaa olla edes vuoroviikkoisä. Ei kelvannut äidille. Ei tullut isästä vuoroviikkoisää. Tämä isä olisi halunnut olla oikeastaan kyllä lähivanhempi. Hui kamala, se oli nyt jo aivan liian pitkälle viety toive! Ei tullut isästä lähivanhempaa, koska äiti halusi lapset itselleen. Ja äiti sai.
Äidin pitää olla aika superrappiolla, ettei lähivanhemmuutta erossa halutessaan saisi. Toki jos on taustalla mielenterveyshäiriötä, alkoholin väärinkäyttöä, epävakaat kotiolot -tosin niiden pitää olla sitten tosi epävakaat, että vaikuttaisi-, on isällä mahdollisuus saada lähihuoltajuus itselleen.
On se omituista. Elämme yhteiskunnassa, jossa on paljon erilaisuutta ja sitä myöten tasa-arvoa arvostetaan ja sitä yhä enemmän myös on. Naisten palkkausta parannetaan, isille annetaan enemmän mahdollisuutta olla kotona lastensa kanssa, naiset ryntäävät johtotehtäviin yhä enemmän. Mahtavaa!
Miksi sitten tässä huoltajuusasiassa ollaan edelleen niin paljon jäljessä muun yhteiskunnan kehityksen kanssa?
Vastaus piillee jossain ihme äitimyytissä ja siinä, että miesten rooli ei ole ollut kotona. Mutta siis nyt puhutaan ajasta, josta on jotain 50 vuotta. Onko edelleen niin, että äiti nähdään lapsiaan hautoviksi ja imettäviksi kodinhengettäriksi, joiden paikka on siellä kotona johonkin hamaan tulevaisuuteen asti, ainakin lapsen kouluikään asti, jos ei pidemmällekin?
No ehkä tässä vähän karrikoin, mutta jos sana etä-äiti mainitaan, kyllä siinä monella karvat nousevat pystyyn. Mikä vika tässä äidissä on, kun ei asu lastensa kanssa? Sanaa etäisä taas ei ole olemassakaan, on vain isiä, eron jälkeenkin. Jos lapset ovat eron jälkeen esimerkiksi vuoroviikoin isänsä luona, niin tällöin äiti kehtaa jättää lapsensa ”jollekin toiselle” joka toiseksi viikoksi, vaikka se joku toinen onkin lasten toinen tasaveroinen vanhempi. Isä taas on oikein hyvä isä, jos eron jälkeen näkee joskus lapsiaan, vaikka sen joka toinen viikonloppu.
En tiedä, miten tämä asia muuttuisi, mutta tosiasia on, että eroja tapahtuu ja mahdolliset yhteiset lapset eivät voi asua samaan aikaan kahdessa paikassa. Joten he asuvat jommankumman luona kerrallaan. Miksi oletusarvo on, että se paikka on useimmiten äidin luona?
Etä-äiti
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 20 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Itsellä avioliitossa syntynyt kaksilasta. Eron tultua äiti muutti 50km päähän ja lapset olleet vuoroviikoin meillä. Kaksivuotta lastenvalvojien kanssa asiaa selvitelty ja vanhempi menee nyt kouluun. Sopuun ei päästy missä lapset tulevat asumaan, koska isänä haluan nähdä heidän kasvavan ja huolehtia heistä. Näen että äiti pelkää rahojensa puolesta ja meille sanittiin että seuraavaksi käräjille. Äiti totesi ettei sinne lähde kun on niin kallista. Ymmärsin että lopputulos oli että minulle ne tulevat. Nyt kun kpulut alkavat äiti vain ilmoitti että ne käyvät sielä koulua. Kirjat menin tyhmyyksissäni muuttamaan äitib työ erontullessa että hän rahallisesti pärjäisi. Suullisella sopimuksella lapsilisät jaettaisiin jollain muotoa ja hän lupasi hoitaa lääkäreissä käynnit yms. Äiti ei juurikaan piittaa heidän hyvinvoinnista eikä mitään avustuksia ole jaettu saatikka vaatteita yms. Tule koskaan mukana. Juuri otin yhteyttä juristiin joka sanoi että eipä tässä ole paljon tehtävissä. Mietin vaan että miten tämä on edes mahdollista. Huomaan että vanhempi lapsi sanoo ja viihtyy enemmän isän tykönä kun äidin uusi perheessä. Lapsi on sanonut ettei äiti välitä heistä eikä osoita rakkautta. Isällä kuulemma asiat toisin. Joten lapsetkin kärsivät näin typerässä tilanteessa eniten.
Jospa se isä haluaa erota, äiti ei. Äiti on halunnut perheen, lapset, miehen. Isä haluaa siitä kuviosta pois. Miksi ihmeessä isän pitäisi saada lapset. Äiti ei ole valinnut jättää perhettään.
Entäpä sitten kun isä haluaisikin olla lapsen kanssa enempi, mutta äiti ei anna tai tekee tapaamiset käytännössä mahdottomaksi, milloin menojensa ja milloin minkäkin verukkeella. Ainoastaan hänen ilmoittamansa ajankohdat käy joskus. Sitten haukutaan nimenomaan että ei halua lastaan nähdä tai olla lapsen kanssa. Tähän puheeseen liitetään sitten ne kaikki useat ”vara-isät” jne.. Lastenvalvoja oli äidin puolella ihan täysin että tapaamiset sen mukaan kuinka äidille käy, isältä kysymättä.
Suoritan tällä hetkellä Lapin yliopistossa maisterivaiheen Sukupuoli ja oikeus-kurssia ja sillä eksyin sivustolle. Pakko sanoa suoraan, että tämä kirjoitus oli kultaa. Olen itse kahden pojan (4,5v ja 2,5v) ´´joka toinen viikonloppuisä´´. Meillä oikiksessä opetetaan tasa-arvoa juridisessa merkityksessä mutta tosiaelämä poikkeaa kirjoituksessa kuvatulla tavalla teoriasta. Ensimmäisessä huoltajuusriidassa nuorin lapsista sai oikeudekseen tavata isäänsä (minua) valvotusti joka toinen perjantai 2 tuntia kerrallaan. Olen työskennellyt mielenterveys- ja päihdealalla täysipäiväisesti opintojen (oikeustiede) ohella 6 vuotta. Perusteluksi tuomari raapusti: ´´Koska lapsi on niin pieni, tulee isän tavata häntä valvotusti.´´. Minun vanhemmuuden taitoja arvioi ja valvoi vasta lähihoitajaksi valmistunut lapseton ´´hempukka´´, että osaanko hoitaa toista lastani. Henkilökohtaisesti olen erittäin ylpeä kaikista itsenäisistä ja vahvoista naisista, naisista joilla munasarjoja sen verran merkittävästi, että kykenevät rationaalisesti toteamaan oman tosiasiallisen tilanteensa. Ne harvat naiset ymmärtävät lapsen edun määritelmän ja rakentavat hienoa tulevaisuutta itselleen että lapsilleen. Sellaiset naiset ovat kultaa tässä yhteiskunnassa.
Jos isällä on pelit ja vehkeet, kykyä ja kapasiteettia tarjota lapsille hieno lapsuus, miksi sitä pitäisi oman itsekeskeisyyden takia vastustaa? Sukupuolineutraali kysymys: millainen lähivanhempi on taloudellisessa riippuvuussuhteessa tapaavaan vanhempaan (elatusavun saaja)? Jos käräjitse vaatii lähivanhemmuutta -pitäisi kantaa kyetä kantamaan itse myös taloudellinen vastuu lähivanhemmuudesta.
Täältäpä kommentoi 1% eli yksinhuoltaja isä ,
Hoidin kotia ja lapsia töiden ohessa, olen ollut kahden lapsen koti-isä nyt jo yli kolme ja puoli vuotta.
Viime vuoden lopulla, ex. totetesi, kun psyyke rupesi heittämään ja löysi toisen miehen, että tämä oli tässä, paperit lapsia koskevine vaatimuksineen esille.
Yhdessä tuumittiin ja ex.kirjoitti.
Käräjä oikeus päätti.
Nyt sitten hänelle ei meinaa sopiakkaan asia, kun onkin yht.äkkiä sitä mieltä, että haluaa yhteishuoltajuutta, miksikö? Tässä tapauksessa vain koska taitaisi haluta vain hallita ja kontrolloida, mutta ei enään kiitos.
Itse tykkään lasten hoidosta ja kotitöistä.
Nyt on kotonakin rauha ja lapset saavat rauhassa leikkiä.
Olen tukenut lasten-äidin vanhemmuutta ja kiikuttanut lapsia jokatoinen viikonloppu hänen luokseen, sekä joinakin arki päivinä.
Elämä ei aina ole helppoa, mutta myrskyn jälkeen on poutasää!
Olin melkein viisi vuotta kotiäitinä, mies matkatöissä, joiden takia asui noin puolet vuodesta muualla kuin kotona. Muutama vuosi sitten sain vakituisen työn ja palasin työelämään. Vuosi sitten herra haki avioeroa, lopetti työnsä ja vaati lähivanhemmuutta itselleen. Perusteluna lähivanhemmuudelleen hän esitti, että hän on parempi vanhempi, koska on kotona lasten kanssa. En siis hänen mukaansa sovellu lähivanhemmaksi, koska käyn töissä. Työni on virka-aikana ja arkipäivisin. En suostunut miehen vaatimuksiin. Mies asuu edelleen samassa osoitteessa kuin minä, ei suostu muuttamaan, koska ei saa lähivanhemmuutta. Nyt olen itse muuttamassa toiseen osoitteeseen, koska tilanne alkaa jo olla sietämätön. Sen verran pääsimme jo yhteisymmärrykseen, että lapset (6- ja 9-v.) asuvat muuttoni jälkeen vuoroviikoin molempien vanhempien luona. Lähivanhemmuudesta ja vuoroasumisesta oli tarkoitus keskustella ja päättää käräjäoikeuden sovittelussa, joka on noin kuukauden kuluttua. Nyt lasten isä yhtäkkiä kertoi muuttavansa pian toiselle paikkakunnalle (etäisyys nykyisestä kodista noin 150 km) ja vievänsä tottakai lapset sinne mukanaan asumaan. Olen melko varma, että tapaus etenee oikeuskäsittelyyn asti, jolloin lasten asumisesta tehdään lopullinen päätös lasten edun mukaisesti. Tällainen käytös lasten isän puolelta on vähintäänkin sairasta, se on pakko todeta kuluneen vuoden jälkeen.
Mietit asiaa tosissasi?
Saat lasten huoltajuuden sitten kun olet raskaana ja synnytät ne, imetät niitä keskellä yötä, jäät niitten kanssa kotiin hoitamaan niitä. Mies voi vaan siittää niitä mutta naiset saavat rankan osuuden. Sitten haluat ne kun eroat eikä naisilla pitäisi olla enemmän päätösvaltaa vaikka rankin osuus on naisten.
Äiti ja isä eivät tule koskaan olemaan tasa-arvoisia lapsen suhteen.Äiti on aina äiti ja (pienen) lapsen paikka on äitinsä luona.Eläinmaailmassakin se menee niin.
Turha ihmetellä nyky ihmisten ahdistusta,kun ollaan niin vieraannuttu kaikesta luonnollisuudesta ja lakipykälillä määrätään lapsia sinne tänne.
Miehet eivät voi viedä naisilta lapsia.Nainen on raskaana,luo tunnesiteen lapseen jo pitkältä ajalta ennen kun isä näkee edes lapsen.Äiti ja isä eivät koskaan tule olemaan tasa-arvoisia vanhempia.Niin se vaan menee.
Riistämällä pieneltä lapselta hänen perusturvallisuuden eli äidin niin vahingoittaa lasta todella.
Isän pitäisi tajuta siirtyä takavasemmalle eron jälkeen eikä alkaa kynsin hampain taistelemaan lapsesta kuin mistäkin puoliksi revittävästä omaisuudesta.Huoltajuuskiistat ovat miesten keino yrittää alistaa naisia ja viedä lapset heiltä,joille luonto ne on suonut.
Näen asian myös niin,että isä voi tehdä vaikka joka päivä uusia lapsia,kiintyisikö hän kaikkiin esim. 50 lapseen? Äiti voi tehdä yhden lapsen vuodessa (jos sitäkään) ja kiintyy jokaiseen jo raskausaikana.
Tämä mielessä pitäen huoltajuuskiistat yms. ovat isän omistushalua.Vai haluaisiko isä kaikkien 50 siitetyn lapsen lähihuoltajuuden,tuskimpa..Äiti sen sijaan huoltaa kaikki synnyttämänsä lapset näin niinkuin kärjistetysti.
Aivan näin! Tiedän monta isää joille oikeudenmukainen ihminen soisi yksinhuoltajuuden milloin vain, koska lasten äiti on päästään sekaisin. Mutta ei. Viikonloppuisäksi käynyt käsky.
Meillä taas tilanne on katollaan, koska huoltajuus on kyllä viikko-viikko, mutta puolisoni eli lasten isä maksaa näiden äidille silti elarit taulukon mukaan. Ja tämä oli lastenvalvojan vaatimus. Tasanpuolista ei siis ole, vaikka siltä näyttäisikin…
Mahtavaa, että tästä aiheesta kirjoitat ja asiaa tuodaan enemmän esille koko ajan. Itse naisena koen tämän epätasa-arvon ihan järkyttäväksi. Miten isät jäävät täysin altavastaaviksi lapsiin liittyvissä asioissa. Muutosta kaivataan ja sitä, että asia on esillä yhä enemmän.
Ja eipä tuo että äiti olisi rappiolla tai kotiolot äidin luona ”epävakaat” tunnu paljon isän huoltajuuden saantia puoltavan, jos äiti ne lapset haluaa. Omassa lähipiirissä olen tämänkin kaltaisen tapauksen nähnyt! Äiti sai ne lapset vain siksi, että oli äiti! Vaikka lapsillä oli vaarana löytää äiti koulusta tullessaan lääketokkurassa tai ranteet auki vedettynä. Ihan normaalia lapsuutta siis luvassa ja isiä saa tavata joka toinen viikonloppu?
Hohhoijaa. On se nyt kumma että tätä tasa-arvokorttia heilutellaan tässä asiassa yleistäen. Jos ero tulee kun lapsi on juuri täyttänyt yksi eikä mies ole päivääkään lasta hoitanut, niin eipä siinä puhuta vuoroasumisesta – paitsi sen ”täydellisen iskän” suusta (ja tietysti se uusi nainen on kuviossa mukana). Että ei siinä niin vain jaeta vanhemmuutta yhtäkkiä kun ei se ole onnistunut sovussakaan. Tasa-arvo harvoin leimahtaa erossa eikä vuoroasuminen todellakaan sovi kaikille ja kaikkiin tilanteisiin. Varmaan asenteet muuttuisivat jos lähi-isiä olisi enemmän, mutta en ole montaakaan isää tavannut joilla siihen olisi ollut rahkeita ja halua. Kun se pelkkä halu ei ihan riitä.
Minäpä tunnen hyvinkin monta isää, jotka pitävät lapsiaan vuoroviikoin tai ovat ihan jopa vallan yksinhuoltajia. Ja hyvin suoriutuvat. Yksi näistä sattuu olemaan oma mieheni, jolla lapset vuoroviikoin ja ilman ongelmia.
Avioerolapsena ja vanhempien kiistakapulaksi päätyneenä sellaisena minua jurppii todella pahasti, että äiti saa vaikka vetää mukulaansa turpaan, huoltajuutta hän ei menetä. Jos lapsi haluaakin asua isänsä luona, sossun ämmät hankaliittavat asioita kaikin mahdollisin tavoin kuten esim.perustarpeiden rahoittamisesta kieltäytymällä. Kuljin kaksi talvea risoissa lenkkareissa koska ei ollu varaa ostaa toisia kenkiä, sossussa kun oltiin sitä mieltä että pitäis muuttaa äidin luo (koska äitini oli takavarikoinut minulta vaatteet, kengät ja muun omaisuuden kun muutin isän luokse). Että sullahan on kenkiä äitis luona, muuta sinne.
Missä tässä on tasa-arvo? Ja MITEN lapsen etu toteutuu edes auttavasti, jos vanhempien kykyjä ja taitoja ei arvioida objektiivisesti, sukupuoleen katsomatta?!
Huoltajuusriidoissa usein (käräjäoikeudet) kanteennostaja (äiti) on persoonaltaan sininen ja vastaaja (isä) punainen. Tällaisessa persoonasekoituksessa on hyvin tyypillistä, että siniselle raha ei ole tärkeää mutta sininen kuitenkin vaatii paljon rahaa vaativia asioita. Punainen taas toteuttaa jämäkästi sinisen määrittelemiä ´´yhteisiä´´ unelmia, eikä tästä syystä osallistu vauvojen hoitoon. Tehtävänjako on looginen, eihän järkevä vauvaa/lastahoitava vanhempi vaadi työssäkäyvää osallistumaan yösyöttöihin, eikä työssäkäyvä lastahoitavaa osallistumaan työskentelyyn. Perustetta sille, että eron jälkeen työssäkäyvällä isällä ei olisi oikeutta jäädä alle 3-vuotiaan kotihoidontuelle ei ole. Tosifeministi jakaisi eron jälkeen isän kanssa kotihoitotukioikeudet. Rahan vuoksi lähivanhemmuuden tahtovat, yleensä sitä käyttämään kykenemättömät äidit monesti vastustavat vuoroviikkovanhemmuutta tai muita lapsen tosiasiallisia etuja.
Itse olen sekä etä-että lähi-äiti, mutta äitipuolen asemassa olen joutunut seuraamaan tätä kuviota. Isä, joka on paljon hoitanut lapsiaan kelpaa lastenvalvojan mukaan ainoastaan viikonloppu isäksi. Surullista, mutta totta.
Tätäpä on paljon meilläkin mietitty. Toinen lapsi käy koulua jos huvittaa, toiselle on hommattu adhd lääkitys psykologia tarpeeksi vaihtamalla kun aiemmat olivat sitä mieltä että lapsi on keskitasoa ikäänsä nähden, mutta äiti on vähän väsynyt.
Vuodesta toiseen on juostu palavereissa joissa äiti lupaa YRITTÄÄ saada lapset nukkumaan ajoissa ja edes yrittää ruokkia niitä muullakin kuin kebabilla. On juoksutettu lapsia lääkäriin hoitamattoman atopian vuoksi sairaalakunnossa.
Mikään ei muutu. Lupauksista huolimatta asiat vain pahenevat ja silti sosiaalitädit joka kerta toistavat samaa mantraa: Äiti nyt vielä yrittää. Tapaamisoikeus jokatoinen viikonloppu, koska muuten ei saisi elatusmaksuja samoissa määrin ja omat viihdereissut olisi pakko laittaa tauolle.
Olen tätä läheltä seurannut nyt seitsemisen vuotta. Lopputulema on se, että ko isä ei jaksa enää yrittää. Ei ole vaikutusmahdollisuutta minkäänlaista, koulut ja hoitopaikat vaihtuvat isältä mitään kysymättä. Itkettää ja masentaa, nytkin katsellaan lasta, jolle adhd-lääkitys on aloitettu kun äiti ei pärjää. Lopputulemana se, että aiemmin vilkas mutta erittäin empaattinen lapsi roikottaa kissaa kurkusta ja nauraa päälle. Saa hallitsemattoman raivokohtauksen kysymyksestä miksi söit ilman lupaa siskopuolen keksit, hakkaa itseään kaikin voimin päähän ja huutaa että haluaa kuolla. On parissa viikossa lääkityksen aloittamisen jälkeen muuttunut täysin eri lapseksi.
Ja kaikki tämä, kun äidistä ei oikeasti ole vanhemmaksi. Isän pitäisi voida todistaa olevansa hyvä vanhempi, mutta milläs todistat kun et saa lapsen kanssa olla?
Hyvä artikkeli,täynnä asiaa.<Tunnen monia äitejä jotka lupaavat lapsille kivoja juttuja niinä viikonloppuina kun pitäisi mennä isälle.Eli haluavat eristää isän ja lapset toisistaan.Isällä ei ole mitään mahdollisuuksia kun lastenvalvojat mielellään uskovat äidin kakkapuheita isästä.Ei nähdä metsää puilta.Tässä asiassa ollaan todellakin paljon jäljessä kehityksestä.Hipan kengässä korjaamaan asia,näiden tuntemieni perheiden äidit myös vaativat isiä maksumieheksi kaikkeen mahdolliseen hömppään mutta lapsia isät eivät saisi tavata.Nousee karvat pystyyn kun tiedän ettei kakkapuheet pidä paikkaansa mutta parilla äidillä ei ole lainkaan varaa moittia entistä puolisoaan koska olivat syypäät eroon,parilla on uusia miehiä ollut muutama mutta etäisällä ei saisi olla yhtään kun äidin mielestä ei ole sopivaa vieraan naisen olla samassa tilassa kun lapset .
Ennen kuin kirjoittaa kannattaisi tarkistaa mitkä ovat lastenvalvojan juridiset valtuudet, hän voi voi valtuuttaa vaan sen mistä vanhemmat yhdessä sopivat. Näin ollen jos järjestely ei toiselle sovi, voi asian viedä oikeuteen ja kumpi tahansa voi vaatia lähivanhemmuutta.
Kiitos Ukko puolustuksesta!
Minä loukkaannuin todella paljon sekä tuosta artikkelista että myös täällä kirjoittavista ihmisistä, jotka haukkuvat äitejä.
On olemassa sekä isejä että äitejä, joille huoltajuuden antaminen ei ole oikein. Valitettavasti sitä tapahtuu.
Mutta sitä varten on tuomioistuimet, teidän ei tarvitse haukkua ja lynkata ihmisiä täällä.
Itse suosittelen sovittelu istuntoa, jossa pyritään oikeasti kuuntelemaan jokaista osapuolta.
Oma yksinhuoltajuuteni on ollut raskas taival. Välillä yhteistyö on sujunut exän kanssa, välillä ei.
Avioero on vaikea paikka kaikille osapuolille.
Ja eron käsitteleminen vie eri ajan eri ihmisillä.
Siihen liittyy myös vihaa ja varmaan myös välillä kostoa, molemmin puolin.
Tämän takia tarvittaisiin enemmän tukea eroon ja sen käsittelyyn.
Valitettavasti Suomessa on vielä vallalla se että vaikka isillä on nykyisin paljon paremmat mahdollisuudet ottaa isyyslomaa töistä, harva tekee sen.
Osa isistä ei halua, osa äideistä ei halua ja osalle perheistä on suoraan kysymys toimeentulosta.
Ja tällöin äiti on ollut lapsen kanssa enemmän kotona. Ja sitten kun tulee ero, äiti epäilee aivan luonnollisesti että pärjääkö isä.
Itsekkin epäilin exän pärjäämistä aluksi, koska minä olin se pääasiallinen hoitaja ja yhdessä olomme aikana hän ei ollut kiinnostunut lasten hoitamisesta ja heidän kanssa olostaan.
Mutta monesti tapaamiset alkavat onnistua pikkuhiljaa kun ;
1) isät jaksavat rauhoitella hieman äitiä ja kertoa miten meni
2) erosta kuluu aikaa ja tilanne ja tunteet tasoittivat
3) molemmat saavat omilts läheisiltään neutraalia tukea
Tässä tarvitaan molemminpuolista keskustelua, joustavuutta, avunantoa jne.
Kiitos omalle exälle siitä että jaksoi olla kärsivällinen silloin alussa, kertoi tapaamisista ja miten ne menivät.
Olkaa ihmiset armollisia toisillemme ! Älkää haukkuko ja arvostelko.
Tuo on kyllä täysin totta. Oman miehen kohdalla äidin piti olla mt-ongelmainen, juoppo, jonka luona hyvin epävarmat kotiolot ja silti tarvittiin _kaksi_ isää että saivat lasten lähihuoltajuuden ja äidille alkuun valvotut tapaamiset. Miehen eksällä lapsia siis edellisestäkin suhteesta ja miehen piti aivan tosissaan kutsua tämä eksäkin viranomaisten puheille, kun ei millään meinattu uskoa ettei se äiti ole missään kunnossa pitämään lapsia itsellään.
Minun tullessa kuvioihin äiti oli jo sen verran kunnostautunut että saattoi pitää lasta luonaan vuoroviikoin. Joskin mies ei ollut antanut muuttaa tapaamissopimuksia, oli liian epäileväinen viranomaisten suhteen saisiko mitään aikaan jos äidillä menee elämä risaiseksi ja jos sopimukset olisivat vuoroviikoille äiti ei niistä luopuisi vaikka hänellä menisi kuinka huonosti.
Ja onhan tuo järjestelmä ihan oikeasti kieroutunut. Jos tilanne olisi toisin päin, tuskin kukaan lastenvalvoja tai muu viranomainen huolehtisi sen juopon ja epävakaan isän mahdollisuuksista lastensa tapaamisiin. Mutta kun kyseessä on äiti, yritetään ihan aktiivisesti muutella sopimuksia aina kun on mahdollisuus, lähivanhemmalle puhutaan että pitäähän lapsen nyt äitiään nähdä, ollaan heti soittelemassa jos tapaamisten kanssa on jotain ongelmaa.
Samaan aikaan lähipiiristä löytyy isä, joka ei ole nähnyt lapsiaan kohta kahteen vuoteen. Äiti ei anna. Isä täysin kunnollinen, käy töissä, osaa huolehtia itsestään ja lapsista, sekä tärkeintä: haluaa lapset luokseen. Mutta äiti ei tässä ole mukana. Alkuun vaikeutti tapaamisia parhaansa mukaan, kummasti järjestettiin harrastukset tapaamisten päälle, eikä isä kelvannut edes sinne viemään. Sitten se vain loppui. Nyt samat viranomaiset, jotka aktiivisesti huolehtivat juopon äidin tapaamisoikeudesta, levittelevät hätää kärsivälle isälle käsiään. ”Teidän pitää yhdessä sopia. Yritä saada homma toimimaan. Ei me voida juuri mitään tehdä.”
Eikä kukaan ole edes huolehtinut että pitäisi sopimuksia päivittää. Tulisikohan muutosta asioihin jos isä muuttaisi sukupuolensa ja alkaisi äidiksi? Tämä tuntemani isä alkaa olla siihen ihan valmis.