Myös Jari Sinkkonen voi olla väärässä
Jari Sinkkonen sanoi Ylelle, ettei erolasten vuoroasumisessa ole mitään järkeä. Mutta myös Jari Sinkkonen voi olla väärässä!
Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan yksi koti on paras vaihtoehto lapselle eron jälkeen ja sekin kuorrutettuna runsailla kontakteilla etävanhempaan. Hän sanoo Ylen jutussa, että ”on naurettava, ikään kuin mekanistinen tapa lähestyä asiaa, että kun lapsi on puolet ajasta äidillä ja puolet isällä, niin lapsi saa yhtä paljon vanhemmuutta kummaltakin biologiselta vanhemmaltaan. Näinhän se ei välttämättä ollenkaan ole.”
Pari huomiota:
Lapsi rakastaa lähtökohtaisesti yhtä paljon molempia vanhempiaan. Lapsi haluaa lähtökohtaisesti pitää vanhempien eron jälkeen yhtä paljon yhteyttä. Tämä sillä edellytyksellä, että molemmat vanhemmat ovat ns. normaalin rajoissa. Kaikki vanhemmat eivät ole ja se on vahinko se. Tätä ei liene tarpeen avata tämän enempää?
Jos lapsi elää Sinkkosmallin mukaan yhdessä kodissa ja pitää tiiviisti yhteyttä etävanhempaan, lähivanhemman on syytä olla täysissä järjissään. Jos lähivanhempi ei ole täysissä järjissään vaan esimerkiksi jätetyksi tulemisen tuskan riivaama, lähivanhemmalla on kaikki valta olla mahdollistamatta lapsen ja etävanhemman välisiä tapaamisia. Tätä tapahtuu kyllä, kaikki tietävät. Myös etävanhemmat luistelevat tiehensä lastensa elämästä iloisesti kahta kättä heiluttaen, huolista vapaina, kun ovat vaikka tavanneet uuden ihanan sutturan.
Suomalainen systeemi ei hirveästi tue erovanhempia eikä heidän lapsiaan. Jos pariskunta päätyy eroon, lastenvalvoja-ajan saa jonnekin parin kuukauden päähän ja silloinkin monessa kunnassa lastenvalvoja on vain leimasin. Ei siellä ole aikaa oikeasti ratkoa eroperheen lasten asioita millään tavalla parhain päin. Eroperheet ovat koko lailla yksin. Kun eroperheet eivät käytännössä saa tukea, kaikki sellaiset tapaamisjärjestelyt, jotka ovat jomman kumman vanhemman hyvän tahdon varassa, ovat tuomittuja epäonnistumaan.
Vuoroasuminen on varmasti pahimmillaan riitaisaa ja jatkuvaa pakkaamista. Mutta käsitykseni mukaan vuoroasumisen voi toteuttaa myös kaksi viikkoa/kaksi viikkoa -järjestelynä, jolloin pakkaamista on selvästi vähemmän.
Jos lapsilta itseltään kysytään asiaa, mitä he vastaavat?
Tästä on tehty suuri tutkimus, josta Huono Äiti raportoi jo kesällä. Lapset vastasivat, että haluavat asua molempien vanhempiensa kanssa.
Lapset olisivat vastanneet varmasti myös, että toivoisivat vanhempiensa miettivän ihan loppuun asti ennen eron ottamista. Ettei sitä otettaisi sen takia, ettei ole enää tarpeeksi kivaa. Vaan sen takia, että on oikeasti mahdottoman mahdotonta ja kaikki kivet on käännetty asian ratkaisemiseksi.
Mutta ei Jari Sinkkonenkaan aina ole oikeassa, koska ei kukaan vaan voi olla!
— Huono Äiti
Artikkelissa on 28 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
”Jos lapsi elää Sinkkosmallin mukaan yhdessä kodissa ja pitää tiiviisti yhteyttä etävanhempaan, lähivanhemman on syytä olla täysissä järjissään. Jos lähivanhempi ei ole täysissä järjissään vaan esimerkiksi jätetyksi tulemisen tuskan riivaama, lähivanhemmalla on kaikki valta olla mahdollistamatta lapsen ja etävanhemman välisiä tapaamisia. Tätä tapahtuu kyllä, kaikki tietävät. Myös etävanhemmat luistelevat tiehensä lastensa elämästä iloisesti kahta kättä heiluttaen, huolista vapaina, kun ovat vaikka tavanneet uuden ihanan sutturan.”
Tähän on pakko takertua, kypsä aikuinen hoitaa ongelmansa, eikä kasaa katkeruuttaan lapsille. Jos ei pysty, niin sitten on tosiaan lastensuojelun puututtava asiaan.
Ja luuleeko kirjoittaja todella, että vain miehet tekee näin, kun puhutaan sutturasta. Ex ja nykyinen mieheni ovat vuosia keränneet itseään kasaan tämmöisen naisen jäljiltä. Nykyisen mieheni ex teki niin ruman tempun, että ei pahempaa voi tehdä. Silti lapset pidettiin siitä erossa, kypsä aikuinen nuolee haavansa ja antaa lasten pitää kuvitelmansa täydellisestä vanhemmasta. On olemassa ystävät ja terapia. Lasten kautta kosto on todella alhaista ja lapsille traumaattisempaa, kun itse ero.
Nyt särähti korvaan. Millaisessa maailmassa on rehellistä ja lapsille hyväksi pitää harhakuvitelma täydellisestä isästä, jos hän tosiaan teki törkeän tempun?
Minä en suostunut valehtelemaan lapsilleni. Kun asiaa minulta kysyttin, sanoin, että ei ole oikein, että miehellä on yhtä aikaa vaimo ja tyttöystävä. Isän ja lasten välinen suhde on sen isän vastuulla, äidin ei kuulu siinä välissä silotella tai kaunistella eikä ainakaan valehdella.
Kannattaa homioida, että Sinkkonen on ilmeisesti toiminut nuorena lastenpsykiatrina aikana jolloin homous oli lääketieteellisestikin vielä sairaus. Jokainen järjestelmä tai sen osanen siis voi toimia tiettynä aikakautena väärin kasalaisiaan kohtaan? Mielestäni Jari Sinkkonen voisi haastaa toimintansa ja aatemaailmansa testiin, olisiko valmis luopumaan tapaamasta lapsiaan ja mahdollisia lapsenlapsiaan vuodeksi? Epäilen ettei tekisi niin. Eli jälleen yksi asiantuntia, joka ei itse oli valmis toteuttamaan oppejaan! Surllista, että tällainen ihminen omalla statuksellaan tukee rakkaiden lasten erottamista toisesta vanhemmasta. Ilmeisesti silmien ummistaminen erolasten oireilulta on erittäin yleistä Suomen terveysjärjestelmissä aattellisen yhdenvanhemman ajattelun vuoksi. Se yksi vanhempi uupuu ja silloin lasten tilnne vaarantuu ja Sinkkosten tyyppisten vain yhteen aatteeseen sitoutuneiden on vain suljttava silmänsä näkemiltään ongelmilta lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Sääli!
Sinkkonen elää vanhaa aikaa ja tukee vain perhekeskeistä elämää. Sillä osa-alueella hän hallitsee asiat. Erolasten asiaa hän ei hallitse millään tasolla. Hän kannattaa lasten erottamista rakkaasta, tärkeästä, huolehtivasta vanhemmasta! Lasten oireilua ja auttamista hän ei tiedosta ollenkaan. Erolapsia kumminkin yli 300 000 kymmenessä vuodessa. Unohtaa kokonaan suuren joukon kasvavia nuoria. Ehkä syy on, että on ollut julkisen puolen ammattilainen ja siten ajatusmaailmaltaan yksinhuoltajuutta kannattava. Tule mieleen ne väsyneet yksinhuoltajat, joiden lapset ovat heitteillä. Ja niitä on paljon, mutta asioita Suomessa ei koskaan kirjata ja ongelmaa ei ole!
Vuoroasuminen (viikko/viikko) äidillä ja isällä osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi. Vanhemmat asuu eri paikkakunnilla 40 km päässä toisistaan mutta hoitopaikka löytyi myös isän kotikunnasta ilman tuskaa, päiväkodin johtajalla ajatus mukana ja ajatteli lapsen etua. Homma toiminut kohta 2 vuotta ja pysyy näin etävanhempikin (Isä) hyvin kurissa ja herran nuhteessa kun vastuuta tiedossa rutkasti joka toinen viikko. Lapsi 5 v järjestelyyn ja kahteen päiväkotiin erittäin tyytyväinen, vaatinut häneltä paljon mutta kivaa kuulemma kun kavereita kaksi kertaa enemmän kuin yhdessä paikassa.
Omakohtaisesti vuoroasuminen toimii joka toinen vuosi koska lapset asuvat vuorovuosina vanhemmillaan. Ei tule sitä jatkuvaa pakkaamista.
Erotessamme äiti olisi tahtonut pitää lapset kokonaan itsellään niin että lapset ovat kirjoilla hänellä, mutta asuvat konkreettisesti isällään ja isä maksaa elatusmaksut ja kaikki lasten kulut ruuista lähtien, sekä myös äidin vuokrat + äidille maksetaan lapsilisät. Ei onnistunut.
Jos Suomessa olisi toimiva lastensuojelu niin lapset eivät olisi kirjoilla äidillään laisinkaan, eikä lapset omien tahtojensa mukaan tapaisi äitiään kuin hyvin harvoin jos edes niin usein.
Meillä lasten äiti on lähihuoltaja. Hän on myös päihde- ja mielenterveysongelmainen. Häntä ei voi estää pitämästä lapsia luonaan. Eikä sen puoleen ryyppäämästä lasten paikalla ollessa. Lastensuojelu ei tee mitään. Lapsille vuoroasuminen on taannut kuitenkin toisen vanhemman luona tasapainoisen kasvuympäristön. Nyt äiti on innostunut ajelemaan kännissä, jopa lapset kyydissä. Kukaan ei auta kun ei ole jäänyt rysän päältä kiinni. Jos huoltajuus saadaan vaihdettua on lasten etu, että eivät oikeastaan muuta minnekkään. Tosin ovat tämän vuoden olleetkin jo pääasiassa isän luona äidin ollessa päihtyneenä tai katkolla.
Kun erottiin, lapsilta kysyttiin mielipidettä ja heidän toiveensa oli asua molempien kanssa. Lapset oli silloin 9v ja 11v. Niin päädyttiin vuoroasumiseen. Viikko-viikko systeemillä ja tällä on menty 7vuotta myt, että kokemus on pitkä.
Ja pelkästään hyvä. Kodit on lähekkäin ja pakkaamiseenkin tottuu, kaikkea ei tarvi muuttaa kun molemmissa kodeissa on oma huone vaatteineen ja tavaroineen, koululaukun ja läppärin mukaanotto riittää. Lapsilla on läheiset välit molempiin ja molemmat vanhemmat on säilyneet yhtä suuressa osassa lasten elämää. Tietty vaatii halua saada toimimaan Tälläinen. Kodit lähekkäin, kouluun pitää päästä molemmista hyvin ja vaatii yhteistyötä entisen kanssa että esim hammaslääkäri ajasta tietää molemmat. Mutta suosittelen kyllä ❤
Kukaan vanhempi ei ole täydellinen, ei äidit eikä isät. Siksi kaksi tasavahvaa, toisiaan täydentävää vanhempaa on mielestäni lapselle parempi, jos näin vain on mahdollista asiat järjestää. Uskon että näin lapsi saa monipuolisemman kasvatuksen ja riski siihen että jotain tärkeää unohtuu pienenee.
Meillä lapset ovat asuneet eron jälkeen viikko-viikko systeemillä jo seitsemän vuotta. Välimatkaa on n.3km. Koulumatkat kuljetaan pääsääntöisesti molemmista kodeista pyörällä. Joskus pakkaaminen ärsyttää meitä aikuisia ja aina jotain tahtoo jäädä, mutta se on pieni hinta siitä että lapset ovat saaneet pitää elämässään kaksi tasavahvaa vanhempaa. Olen vahvasti sitä mieltä että omaa rooliani äitinä helpottaa se, että isä on myös läsnä samalla tavalla kasvattajana. Aika monilla eronneista näyttää olevan jako se, että äiti kasvattaa ja asettaa rajat, isän luona viikonloppuisin lapset syövät pitsaa ja käyvät uimahallissa jne. Omat lapseni ovat myös olleet itse tämän viikko-viikko järjestelyn kannalla. Joskus keskustelimme olisiko joku toinen tapa heidän mielestään parempi, mutta tämä toimii meillä. Toki he ovat jo tottuneet tähän, joten muut vaihtoehdot tuntuvat vierailta ja ehkä pelottavat. Hyviä ja erilaisia vaihtoehtoja on varmasti yhtä monta, kuin erilaisia perheitä ja eroja.
Ei saisi yleistää, eli sanokoon Sinkkonen mitä tahansa niin meillä on vuoroasuminen toiminut paremmin kuin hyvin jo viisi vuotta, lapset nyt alakouluikäisiä. Ei ole mitään pakkaamista, kotien välimatka 1km. Jos jotain tarvittavaa tavaraa on toisessa kodissa, sen voi aika näppärästi hakea. Puhelimet on keksitty ja avaimet kumpaankin paikkaan, yleensä kysyvät ollaanko kotona ja voiko sinne tulla vaikka on mielestäni itsestäänselvää että aina sopii. Muutenkin joustetaan puolin ja toisin eli jos toisella on pitkä työpäivä tai muuta menoa niin ei katsota kalenteriin että sun puoli viikkoa, hoida lapses vaikka et oo kotonakaan. Meillä vaihtopäivät keskiviikko ja lauantai koska viikko on liian pitkä aika itselle ja lapsille. Meillä ei ole kirjallisia sopimuksia eikä elatusmaksuja, ainoa mikä tökkii niin virallisella taholla lapsella voi olla vain yksi osoite vaikka viettäisi ajan tasan kahdessa kodissa.
Meillä neljä lasta on asunut jo yli 1,5v vuoron perään äidillä ja isällä, alkuun tiheämmin vaihtaen nyt kohta vuoden viikon kerrallaan.
Lasten ei tarvitse pakata muuta kuin koulutarvikkeet ja omat henkilökohtaiset läppärit/tabletin jos ne ovat mukana. Molemmat vanhemmat asuvat parin kilometrin päässä toisistaan. Välillä ”muttaminen” tavaroiden kanssa ottaa isompia lapsia päähän mutta pääasiallisesti ovat tyytyväisiä tilanteeseen. Ja kyllä,tätä eroa pohdittiin kauan, yksi avioliitonpelastamislapsikin tehtiin vielä ja se pitkitti eroa tietysti koska kukaan ei halua erota vauvan kanssa vaan sitä hammasta purren asutaan kahta kerrosta.
Olkoon kuka vain mitä mieltä mutta käytännössä on mahdotonta yhteishuoltajuudessa asua niin että lapsilla olisi yksi koti. Meillä on kaksi kotia. Yhtä rakasta kotia, lasten omaa kotia, ei vanhemman kotia vaan yhteistä kotia lasten kanssa.
Exäni päätti meiän erosta, ku tein kahen viivan testin nuoremmasta. Lasten isä ei halunnu ees kuulla koko raskaudesta, ihan kuin se sillä poistus. Isyyden tunnusti, mutta oli yökätä Lastenvalvojan huoneessa, ku istuin vauvan kanssa vieressä. Poika ehti täyttää vuojen, ennen ku vietti ensimmäisen yön isänsä luona. Päätin jo erotessa, että lapset ensin! Nyt lapset on isällään kolmesta viikonlopusta kaksi. Kesällä viikon ja jouluna neljä päivää.
”Myös etävanhemmat luistelevat tiehensä lastensa elämästä iloisesti kahta kättä heiluttaen, huolista vapaina, kun ovat vaikka tavanneet uuden ihanan sutturan.” Tässä on taas hienosti yleistetty, että etävanhempi olisi aina mies, ja lähivanhempi nainen. Näinhän se tietysti usein (valitettavasti) menee, vaikkei siihen aina perusteitakaan olisi.
Viikottain tapahtuva vuoroasuminen tarkoittaa pakkaamista ja kodin vaihtoa kerran viikossa. Yleensä vanhemmat tällöin myös asuvat lähekkäin ja lapsilla säilyy mahdollisuus elää samoissa sosiaalisissa ympyröissä, liikkua itsenäisesti tutulla seudulla ja tarvittaessa piipahtaa toisessa kodissa, vaikka hakemassa se lempinalle.
Perinteisempi viikonlopputapaaminen taas pakkaamista sekä reissaamista perjantaina JA sunnuntaina joka toinen viikko. Etävanhempi yleensä asuu kauempana, joten sinne lähdetään ”kylään”, irti arjen kavereista ja ympyröistä. Puuttuvan tavaran perään voi olla jopa mahdotonta matkustaa, etävanhemman luona saattaa myös olla melko vähän lapsen omia tavaroita, koska siellä ollaan vähemmäb ja pakkaamisen merkitys kasvaa paljon suuremmaksi kuin kahden kodin mallissa.
Itse elän viikonlopputapaamisten mallilla, olen nähnyt läheltä muutamia vuoroviikkoperheitä ja molemmissa on hyvät ja huonot puolet.
Erolapsen elämä on varmasti raskasta monin tavoin ja eroperheen haasteet ovat perheestä riippuvaisia, mutta asumisjärjestelyissä ei ole yhtä parasta tapaa.
Niin miten vastasivat? Missä tilanteessa? Oliko kyse pelkästä halusta vai käytännön kokemusten jälkeen perustuvasta halusta. Jälleen EtäVanhempaa kuvataan aika negatiivisessa hengessä, katkera Riidankylväjä ja EtäVanhempaa loistavana, jolla vain uusi elämä. Niin… Tutkimuksia on. Mihin ne perustuu. Toiveisiin/haluihin vai puhtaaseen käytäntöön… Oliko vastanneet lapset minkä ikäisiä? Harrastavia, joille harrastukset koulun lisäksi tärkeä asia. Vai pieniä jotka eivät osaa omaa mielipidettään sanoa. Arkielämän käytännöt ja elämän toimivuus… Vanhemman vastuut ja velvollisuudet hoidettava. … Jos ne ei onnistu, ni kyllä helposti lapsen mieli muuttuu…. Monitahoisia asioita. Mutta jos en paremmin tietäisi… Voisi kuvitella, että huono äiti ehkäpä miespuolinen etävanhempi. Aina ei vain kaunis ajatus ja lasten halu kohtaa todellisuutta. Kun puhutaan asioista käytännöntasolla. Molemmat vanhemmat lapselle tärkeitä, mutta kyllä… Arjen sujuvuus. Koulu, harrastukset ja omat kaverit alkaa olla tietyssä iässä tärkeimpiä. Lapset tekee omat priorisoinnit elämässään. Ja jos etävanhemmalla kaikkea muuta… Lasten lisäksi… Voi olla tapahtua niin, että lapset kasvaessaan itse osaavat tehdä eron lähi ja etävanhemman luona olemiseen. Ja todeta. Ajan jakaminen molempien vanhempien kanssa vain ei toimi. Ja niinhän se menee… Syy lähivanhemmassa. Jep
En ole koskaan ymmärtänyt väitettä siitä, että vuoroasuminen olisi jatkuvaa pakkaamista. Järjestelyn ideahan on, että molemmissa kodeissa on vaatteet, lelut ja muut tavarat. Molemmat paikat ovat Koteja, eivät mitään tilapäisluukkuja joissa käydään kääntymässä.
Tärkein syy vuoroasumiseen on se, että lapsilla säilyy tasapuolinen, vastuullinen arjen hoivasuhde molempiin vanhempiinsa. Jos sekä äiti että isä ovat hoitaneet lapsia jo ydinperheen aikana ja luoneet heihin läheisen ja rakastavan suhteen, ei ole kenenkään etu riistää lapselta oikeutta näihin elämänsä tärkeimpiin ihmisiin.
Niin, no mitä se pakkaaminen kenellekin on… kummassakin kodissa on lapsille omat tavarat ja pitkälti vaatteet mutta kyllä sen koulurepun lisäksi pakataan mukaan harrastusvälineet ja ne lempifarkut ja -pusero jne.
Eroja ja lapsia on niin monenlaisia…
Itse pidän Sinkkosen ajatuksia suuressa arvossa mutta en itsekään ihan purematta tuota niele.
Meillä erottiin, ei sen takia ettei elämä ollut enää ”kivaa” vaan sen takia että toinen oli vaan ”kynnysmattona”…eikä sellaista elämää kukaan jaksa pitkään.
Monesti puhutaan että lähivanhempi estää toista tapaamasta…mutta jos etävanhempi ei halua nähdä lapsia. Ja kertoo sen myös lapsille!!
Monta kertaa eron alkuvaiheessa lapsia tarjottiin ”etälle” päiväksi, yöksi, lomalle…toinen jopa asui hetken siellä, mutta lähti ovet paukkuen muutaman kuukauden jälkeen.
Nyt ollaan tilanteessa että teinit ei edes suostu puhumaan toiselle vanhemmalle ja hän syyttää lähivanhempaa lasten vieroittamisesta.
lapset ovat siis jo sen ikäisiä että heidän mielipide otetaan huomioon.
Voi miten tuttua meille, tuo ettei etävanhempi halua tavata lapsia. ja meilläpä vielä kerrotaan kaikille, kuinka kamala olen, enkä anna tavata. 2 krt vuodessa tapaa, tuo jouluna lahjat lapsille(mistä olen kiitollinen) ja toisn kerran kesällä. Alkuun lapset soittelivat isälleen, mutta ei enää, kun hän ei vastaa edes puhelimeen. Että kyllä meitä on monenmoisia 🙂 itse olen tottunut jo tilanteeseen, pärjätä yksin.
Meillä eroasia vielä niin tuore, että edelleen asutaan samassa osoitteessa. Mutta vuoden vaihteessa alkaa vuoroasumisrumba, mutta meillä pakkaavat ja ravaavat kohteesta toiseen vanhemmat. Tämän järjestelyn ollaan sovittu kestävän maksimissaan muutaman vuoden, ei siis lasten aikuisuuteen asti. En tiedä toimiiko, paljon olen saanut tyrmäävää kommentointia, mutta jos oletetaan lapsen jaksavan pakkaushärdelliä, niin miksei sitten aikuisen? Ei lapsi tätä toivonut tai halunnut myöskään.
Hyvä te!!!
Täällä on hyvin samanlainen tilanne, juuri erottu ja pari kuukautta me vanhemmat vaihdeltu talon ja kerrostaloasunnon väliä vuoropäivin. Meillä on kolmen päivän vaihtoväli koska pienin lapsista on vasta vähän vaille neljävuotias. Hyvin menee ja aikuiset pakkaa. Tätä on tarkoitus jatkaa jonkin aikaa, että nyt saatiin ero edes tehtyä ja sitten katsellaan jatkoa vuoden sisällä. Ajatus oli myös se että lapsille ei tulisi niin montaa muutosta samaan aikaan, vaan että ero ensin, ja asuinpaikan muutos joskus myöhemmin. Ja kyllä mahanpohjassa tuntuu että oikea päätös oli kun nyt voi olla kotona ja taas hengittää ja olla lapsille paremmin läsnä ja kiinnostunut heidän asioistaan ja kuunnella heitä paremmin kun ei ole ylimääräistä aikuishenkilöä joka koko ajan myös täytyisi ottaa huomioon. Kun sillä on rajansa kuinka paljon henkistä stressiä ihmisen pää kestää. Suosittelen järjestelyä!
Ihanaa Malla kuulla positiivista tästä järjestelystä. Itse olen saanut puolustautua ja selitellä joskus jopa uupumukseen asti. Jossain vaiheessa alkoi jo itseänikin pelottaa, että olenko ihan mielipuoli, kun ryhdyn tällaiseen. Mutta kuten sanottua, vaikka lapset ovatkin mulle maailman tärkeimpiä, omasta mielenterveydestä ja jaksamisesta on myös huolehdittava. Ei kukaan lapsi tee mitään äidillä/isällä joka ei aamusin jaksa nousta edes vuoteesta.
Tsemppiä elämään sulle Malla!
Ja samoin sinne Erilainenko?
Asunnosta toiseen muuttaminen on yllättävän helppoa, mulla on laukku jossa on sellaiset tavarat jotka täytyy aina olla mukana, ja autossa voi säilyttää esim. urheilutakkia jonka haluaa aina olla saatavilla.
Meillä ei ipanoiden tarvii ”pakata” mitään,kunhan koulureput muistavat ottaa. Asutaan ex-miehen kanssa alle kilometrin päässä toisistamme ja lapset vaihtavat kotia välillä viikko/viikko-systeemistä poiketenkin. Ei kasva koskaan ikävä liian suureksi, kun molemmat vanhemmat ovat kuitenkin lähellä.
Ymmärrän ettei homma toimi, elleivät vanhemmat tulevat toimeen keskenään. Me kuitenkin päätimme eroa tehdessämme, että oli tilanne mikä hyvänsä, menemme lasten etu edellä.
Ei jotenkin mahdu omaan käsityskykyyn, etteivät kaikki vanhemmat tosiaan ajattelevat lasten etua vaan omaansa.. tai vielä pahempaa; sen ex-kumppanin haittaamista.
Apua erovanhemmuuteen ja yhteistyövanhemmuuteen kyllä löytyy. Apuaeroon.fi. Eroneuvo-illat. Ensi-ja turvakotien liitto. Tässä vain muutamia mainitakseni. Etsikää vanhemmat tietoa ja apua, jos sitä koette tarvitsevanne!
Meillä lapset halusivat vuoroasumisen siten, että vaihtavat kotia kahden viikon välein. Aiemmin asuivat luonani kaksi viikkoa, sitten isällään kuusi päivää ja sitten sama ralli taas. Tämä aikataulu isän viisivuorotyön takia. Väsyivät pakkaamaan… tämä tosin onnistuu siksi, että asumme samassa kaupungissa, noin 3 km päässä toisistamme. Lapsilla säilyy kaikki samat ympyrät, on heillä menossa isä- tai äitiviikko. Lapset olivat eka- ja kuudesluokkalaisia silloin, nyt jo nuorempikin seiskalla. Tämä toimii meillä.