Naimisiin karkaaminen on itsekäs teko
Päivää ennen häitäni olin manikyyrissä. Manikyristi kysyi äitini mielipidettä jostakin, kenties puvustani. Vastasin, että äitini ei tiedä että olen menossa naimisiin. Manikyristin viila pysähtyi ja hän tuijotti minua. ”Ainoa tytär ja äitisi ei pääse häihisi!”
Vähän aikaa sitten muodissa olivat hulppeat megahäät. Nykyään parin purjehtimisesta avioliiton satamaan saa monesti tietää Facebook-päivityksestä.
Päivityksestä, jonka alle tulee yllättyneitä onnitteluja jopa parin lähisuvulta. Monet eivät pidä isoja häitä tärkeinä, vaan menevät salaa naimisiin. ”Vain me kaksi” – onhan se romanttista.
Eihän avioliitossakaan ole kuin ”me kaksi”. Mutta ehkä se ei ole hyvä juttu. Ennen avioliitto oli enemmän koko sukujen asia, ja koska siinä liitettiin yhteen enemmän kuin vain kaksi ihmistä, saattoi se olla nykyistä vahvempi liitto.
Nykyään ihmiset karkaavat kaksin naimisiin ja vastaavat liitostaan vain itselleen. Onko tämä itsekästä? Perhettä ja sukua ei kutsuta häihin, ja perheellä ja suvulla ei ole mitään sanomista siihen, kun liitto päättyy.
Toki usein tämä on seurausta siitä, että perhettä ja sukua ei kiinnosta. Monet nuoret perheet joutuvat selviytymään kaikesta itse. Itsekkyys ja oman edun ajattelu on yleistä vanhemmissakin ikäluokissa. Lapsenlapset ovat niin rasittavia, että ei heitä haluta tavata ja niin edelleen.
Monet karkaavat naimisiin tietysti ihan siitä syystä, että eivät halua isoja juhlia tai edes pienimuotoista hössötystä. Minuakaan ei olisi hääleikit, karkkien ja koristeiden askartelu ja valtava budjetti voinut vähempää kiinnostaa.
Osalle potentiaalisista häävieraista tämä on pelkästään ilon aihe. Häitä voi olla monet kesässä, ne vievät omaa aikaa, ja niihin uppoaa hirveästi rahaa. Mutta sitten läheiset. Onko väärin jättää oma äiti kutsumatta häihin?
Me emme kutsuneet vihkimiseen ketään muuta kuin todistajat. Kyseessä ei siis ollut mikään kiukutteleva perheen poisjättäminen, vaan ketään muitakaan ei kutsuttu. Liitto päättyi useiden vuosien jälkeen eroon, mutta salaanaimista en koskaan katunut.
Mutta jos vielä menen uusiin naimisiin, en enää voi kutsua äitiäni, sillä hän on kuollut. Kenties olisi ollut sittenkin kiva kutsua hänet silloin, kun se vielä oli mahdollista.
Nimim. Naimisiin karannut
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olen neljättä kertaa naimisissa. Kerran mennyt salaa, kerran oli lähimmät mukana ja kavereille järjestettiin kotibileet samana iltana ja kerran oli prinsessahäät kaikkine hienouksineen.
Tuorein avioliitto on kestänyt 1,5 viikkoa. Mieheni toiveesta menimme salaa, hän ei halunnut juhlia. Ja avioliitosta tietävät vain vihkitilaisuudessa mukana olleet lapseni ja mieheni veli. Muut saavat ehkä tietää sitten, jos järjestetään kakkukahvit lähimmille.
Pohdimme asiaa toista vuotta. Avioliitto on meidän kahden välinen asia. Se tuntui (ja tuntuu) hyvältä askeleelta yhteisten vuosien ja yhdessä elettyjen ilojen ja vaistoinkäymisten jälkeen. Ei me menty naimisiin sukulaisten tai kavereiden vuoksi, vaan toistemme vuoksi, rakkaudesta.
me mieheni kanssa menimme toista kertaa kumpikin naimisiin pari vuotta sitten, olihan meillä jo kaksi yhteistä lasta. emme kertoneet kuin papille, ja meitä oli vain meidän neljän hengen perhe vihkimisessä. todistajina valokuvaaja ja satunnainen paikallaolija. Ketään muita sukulaisia tai ystäviä tämä ei haitannut, mutta siskoni veti isot herneet nenäänsä, koska koki, että häntä oli jotenkin loukattu, kun sai lukea asiasta facebookista.. En ymmärrä tätä asennetta vieläkään, kun minullakin oli ollut jo ne isot prinsessahäät aikanaan ex-miehen kanssa, ja silloin oli KAIKKI tehty pitkän kaavan mukaan…. nyt oli meidän perheen aika tehdä niinkuin halusimme.
Ehkä hän loukkaantui siis siitä että luki uutisen Facebookista? Itselleni olisi täysin ok jos veljeni/sisareni menisi naimisiin pienimuotoisesti maistraatissa eikä minua kutsuttaisi. Heidän häänsä ja päätös miten niitä viettää. Mutta täytyy sanoa että tuntuisi aika ikävälle lukea siitä yleisestä Facebook-päivityksestä, eikä että soitettaisi tai edes laitettaisi tekstaria. Tulisi olo että ollaan niin etäisiä että niinkin tärkeät asiat saan lukea Facebookin kautta kuin kuka tahansa Facebook-kaveri. Itse ainakin olen halunnut kertoa elämäni tärkeistä tapahtumista henkilökohtaisesti läheisimmille ihmisille.
No voi herranjösses eihän naimisiin mennä suvun vuoksi, A I v A n yksi ja sama mitä mieltä ovat. Millä oikeudella kukaan voi päättää haluavansa päästä jonkun toisen häihin, jolloin ne on myös järjestettävä? Tuskin tytärkään voisi kieltää äitiään menemästä maistraatissa naimisiin koska haluaa päästä tämän häihin 😆 Eiköhän jokainen saa päättää ihan itse että mitä maitoa juo ja miten menee naimisiin.
Oli varmaan itsekästä juu, mutta äitini järjesti semmoisen kohtauksen siskoni häissä, että oksat pois. (isää ei olisi saanut kutsua jne)
Menimme naimisiin samana vuonna kuin siskoni. En olisi jaksanut järjestää kaksia häitä peräjälkeen. Siispä kahden maistraatissa oli ihan hyvä ratkaisu.
Sääliksi kävi vain anoppia, kun muutamaa vuotta myöhemmin hänen toinen lapsensa meni myös naimisiin hyvin vaatimattomasti maistraatissa, melkein salaa eli kertoivat vain paria päivää ennen. Esim itse en saanut järjestettyä vapaapäivää.