Nainen, oletko liian kiltti? Se voi sairastuttaa
Tämä ei oikeastaan ole mikään uutinen, mutta muistutetaan nyt kuitenkin.
Monet naiset kokevat, että heidän pitää olla kaikille ystävällisiä, aina kilttejä ja mukavia. Eikä tämäkään tietysti riitä, vaan he uskovat että heidän pitää tehdä muidenkin elämästä mukavaa. Naiset uskovat, että heidän pitää laittaa muiden tarpeet omiensa edelle, ja että heidän pitää suojella muita ikäviltä tunteilta, kuten torjunnalta, tylsistymiseltä, kiukulta ja harmistukselta.
Naisia joutuu jopa rikosten uhriksi siksi, että he eivät halua tehdä numeroa ikävässä tilanteessa tai sanoa vastaan heitä uhkaavalle henkilölle.
Muiden viihtyvyydestä ja mukavuudesta huolehtiminen ei ole samalla tavalla riski, mutta uuvuttavaa ja kuormittavaa silti. Miksi sitten naiset väsyttävät itsensä muun muassa yrittämällä saada kaikki viihtymään?
Syitä on monia. Se on nähty naisen osana, ja edelleen naista helposti arvostellaan siitä, jos hän ei sisusta kaunista kotia, opeta lapselle tunnetaitoja, kuuntele puolison murheita ja järjestä perhe-elämään kaikille paikkaa, tilaa ja viihdettä. Osa naisista kokee sen itselleen tärkeäksi, ja haluaa toimia perheen tai työpaikan seremoniamestarina.
Toiset joutuvat rooliin tahtomattaan, mutta eivät osaa paeta siitä. Toiset suorittavat sitä, koska ajattelevat, että niin kuuluu tehdä. Joidenkin on vaikea kestää sitä, että muut valittavat tylsyyttä ja asioiden sujumattomuutta tai kiukuttelevat, ja siksi he yrittävät järjestää kaiken.
Jotkut naiset tinkivät omista tarpeistaan siksi, että esimerkiksi puoliso tai äiti väittää naista itsekkääksi sillä perusteella, että hän haluaa tehdä asioita itseään varten tai asettaa itsensä joissain asioissa etusijalle.
Kaikki naiset eivät tietenkään kuormitu tästä roolista. Osalle heistä se on tärkeä asia ja he kokevat toteuttavansa itseään. Ongelmia tulee, mikäli nainen kuormittuu liikaa. Liikakuormitus voi syntyä myös niistä asioista, joista nauttii.
Kuva Artem Maltsev, ylin kuva Jack Finnigan.
Ulkopäin tulevat ja itse itselle asetetut vaatimukset voivat pahimillaan johtaa burnoutiin ja masennukseen. Myös lievemmässä tilanteessa voi saada erilaisia stressaantumisen ja uupumisen oireita. Pitkään jatkuessaan kuormitus vaarantaa terveyden. Stressi voi aiheuttaa mm. unettomuutta ja vastustuskyvyn alenemista ja edesauttaa sairastumista.
Oletko sinä liian kiltti ja koetko liikaa vastuuta muiden tunteista? Mieti näitä kysymyksiä:
– Tuntuuko sinusta siltä, että sinun pitää olla aina iloinen ja tyyni, ja antaa muille ihmisille aikaasi ja huomiotasi?
– Tunnetko huonommuutta, jos et pysty laittamaan muita ihmisiä omien tarpeittesi edelle?
– Tunnetko syyllisyyttä siitä, että osoitat kunnianhimoa esimerkiksi panostamalla töihisi tai harrastukseen?
– Pidätkö itsevarmoja ja kunnianhimoisia naisia pomottavina?
– Onko sinusta ihan normaalia se, että naisen pitää antaa huomiota muille ja olla hyväntuulinen? Uskotko, että muiden tarpeet pitääkin laittaa omien edelle? Uskotko, että kunnianhimosi on muilta pois?
Jos vastaat myöntävästi näihin kysymyksiin tai osaan näistä, saatat olla liian kiltti ja ottaa liikaa vastuuta muiden tunteista. Pohdi asiaa: väsytkö, rasitutko ja uuvutko kaikesta siitä, mitä sinun ”pitäisi” tehdä? Tunnetko olevasi yksin vastuussa tai ainoa joka välittää? Syyllistätkö itse itseäsi tai syyllistävätkö muut sinua, jos et ole hyväntuulinen, mukava ja järjestä kaikkea muille?
Voit opetella vetämään rajoja itse vähitellen tai hakea siihen tukea terapiasta. Opettele myös sanomaan asioita suoraan. Monet naiset on opetettu kiertelemään siksi, että muille ei tulisi paha mieli. Muiden tunteet eivät kuitenkaan ole sinun vastuullasi. Sinulla on oikeus kieltäytyä, valita toisin ja ylipäätään valita mitä teet. Jos joku suuttuu siitä, se on hänen valintansa.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olen ollut ihan liian kiltti, tuntui että omat rahatkaan ei ole omia vaan piti suunnitella talous ja varautua auttamaan muita. ”Ei” oli niin vaikea sanoa. ”En lähde kuskaamaan toiselle paikkakunnalle 03 aamuyöstä, kesken unieni”, ”Ei, en voi tulla katsomaan lapsiasi lapsuudenaikainen naapurini, kello on 01 ja asun kymmenen kilometrin päässä” — mahdotonta! Ja kerta toisensa jälkeen löysin itseni tilanteesta jonne en edes halunnut.
Sitten opin, että valkoisen valheen kertominen on minun pelastukseni eikä kaikille tarvitse olla yltiörehellinen! Olin juuri juonut saunaoluita enkä pääse rattiin, en ole paikkakunnalla tai jopa että en vastaa puhelimeen ja ”esitän” että nukun jo. Otin kuitenkin edelleen paljon ”mieluisia” taakankantajan rooleja mm. töissä ja kotonakin, kun jotenkin ajattelin että mieluummin kärsin itse kun annan muille läheisilleni mielipahaa tai epämukavuutta. Vähän taikauskoa kun mukana, jos itse huolehtii niin se jotenkin auttaisi toisten elämän kulkuun ja murheiden ylipääsyyn.
Pari suht vakavaa sairastumista (ei mitään henkeä uhkaavaa) myöhemmin olen vihdoin oppinut, että tällaista ei vain jaksa loputtomiin. Olen piirun verran itsekeskeisempi, otan oman tilani. Siinä menikin 25 vuotta. Olen vain murunen maailman meressä, eikä ajatukseni tai toimintani muuta universumin toimintaa.