Nainenkin voi haluta vieraaksi joulupöytään
”Sama juttu joka joulu. Meidät kutsutaan vieraaksi joulunviettoon, mutta vieraan asemassa ovat vain perheen miehet ja pojat.
Joulun nimittäin laittavat naiset. Sekä kutsuja että me nais”vieraat”.
Kuulemma näin käy muissakin perheissä ja muinakin juhlina kuin jouluna, se on selvinnyt kun kavereiden kanssa juttelee. Ei ole väliä myöskään sillä, onko joulunviettoon kutsuttu valmiiseen pöytään vai niin, että jokainen tekee osansa. Mutta ainakin valmiiseen pöytään kutsuttaessa ero on räikeä: miehet on kutsuttu oikeastikin valmiiseen pöytään, naiset on kutsuttu auttamaan joulun laitossa.
Hyviin käytöstapoihin tietysti kuuluu tarjoutua auttamaan, olipa vastaus sitten ”kiitos auta vaan” tai ”ei kiitos, ei tarvitse auttaa”. Mutta ei pahemmin innosta tarjoutua apuun, kun auttamisvelvollisia ovat vain perheen naispuoliset jäsenet.
Perheen omat pojat saavat levätä rankan työvuoden jälkeen ja nauttia kun naiset laittavat kystä kyllä. Sama oikeus on aviomiehillä, isillä, veljillä ja poikaystävillä. Ehkä he hakevat kuusen tai leikkaavat kinkun, mistä sitten seuraa ylistystä, mutta muuten heillä on oikeus levätä ja nauttia vieraanvaraisuudesta! Mutta kun ovesta saapuu pariskunta, niin naiselle sanotaan että hyvä kun tulitte, kaipaankin käsiä keittiössä…
Kuva Carolyn V, ylin kuva Alisa Anton.
Kun naisena menee sohvalle maistelemaan konvehteja kysymättä, että miten voisin auttaa, alkaa keittiöstä kuulua raivokasta lantun pilkkomista ja pannujen paukuttelua. Joulupöydässä se ”valmiiseen pöytään” kutsunut äiti tai anoppi istuu naama väärinpäin kun taas joutui kaiken tekemään itse. Aterian jälkeen tytär saa kuulla kunniansa tai miniä joutuu ”vahingossa” kuulemaan että näitkö minkälainen laiskimus sekin on, kun ei tarjoutunut tiskaamaan vaan meni juomaan kahvit miesten kanssa!
Että miksi ihmeessä kutsutaan valmiiseen pöytään, jos kuitenkin toivotaan täysipäiväistä keittiöapulaista? Ja miksi ihmeessä auttajaksi kelpaa vain nainen? Ihan samalla tavalla sitä äidit, vaimot ja tyttöystävätkin ovat väsyneitä pitkän vuoden jälkeen. Kenties sellaisen vuoden, jossa on passattu kaikkia muita koko ajan.
Jotenkin ne joulun työt on pakko jakaa. Mitä jos jaettaisiin niin, että se tekee joka tykkää tai sitten kaikki tekevät, sukupuolesta riippumatta?”
Nimim. Miniä
Miten teillä toimitaan jouluna? Saavatko naiset istua rauhassa lepäämässä kun miehet kokkaavat ja siivoavat, onko jokaisella yhtä lailla vastuuta vai kaatuuko kaikki hommat naisten niskoille? Kerro kommenteissa!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Meillä pyritään jakamaan keittiövuorot niin, että osa ottaa koppia kattamisesta, ruokien laitosta ja ne jotka tulevat valmiiseen pöytään siivoavat ja korjaavat syönnin jäljet. Tai kattavat sitten kahvipöydän.
Ennen joulut ja muut juhlat meni jossain määrin marttyyriasenteella. Nykyään sanon ääneen mitä toivon muilta. Jätän turhat tekemättä ja pyydän apua.
Parasta on oma asennemuutos. Kaikki se mitä teen teen hyvällä mielellä ja palvelevalla rakkaudella.
Meillä on käsin tiskattavia astioita aika paljon ja koska haluan niitä kattaa juhlapöytään niin yleensä tiskaan ne myös itse. En siis vaadi sitä muilta, koska olen itse ne siihen pöytään halunnut kattaa. Jos en halua tiskata niin sitten katetaan jotkut muut astiat.
Asennemuutoksen ja käsin tiskattavien kauniiden astioiden myötä odotan innolla sitä, että saan palvella muita ja nauttia joulun tunnelmasta.
Hyvä näkökulma. Edes mahdollinen pihan auraus ja polttopuiden teko lämmitykseen ole verrattavissa kotityön ja passaamisen jatkuvaan kuormittavuuteen.
Itselläni ei tällaista tilannetta ole ollut, mutta ilman muuta hommat jaetaan tasaisesti kaikille sukupuolesta huolimatta.
Itseasiassa minulla on menneisyydestä hauska kokemus. Olin ehtinyt olla muutaman vuoden miniänä maatilalla ja tulin kyllä hyvin toimeen anoppini kanssa. Hän oli ihana, mutta jumissa vanhanaikaisissa roolimalleissa.
Tuli hetki, jolloin järjestimme anopin pyöreitä syntymäpäiviä. Hänen sukuaan tuli melko pitkän matkan takaa, joten järjestimme ruokatarjoilun juhlaan.
Jaoin töitä valmistelujen suhteen annoin jo saavuttua tilalle. Ohjeisti miestäni kuorimaan kolme kiloa perunoita, josta anoppini kauhistui. Ei minua moittien, vaan tarjoutui itse tekemään sen, koska eihän nyt miehet kuori perunoita. Mieheni sisko onneksi puuttui asiaan ja totesi että nykyään täällä kaikki osallistuu myös keittiötöihin ja niin se oli anopin katsottava poikansa peruna kuorintaa. Selkeästi ei ollut helpoin juttu hänelle. Asenteet ja työn jaot eivät kuitenkaan muutu, jos ei niitä muuta. Ja koska joku kuitenkin kohta kysyy, osallistui ko itse maatilan töihin, niin vastaan jo valmiiksi että kyllä. Kaikkeen mahdolliseen.
Meillä minä kasasin jouluaterian lasten kanssa. Näin vuoteen 2011 asti. 2011 oli sovittu et ne uskontojutut ei sit tuu jouluaterialle. Tuli kuites. Kippasin lautasen nurin ja pitkälle jouluaaton kävelylle. Yöllä tulin takas ja aika hiljasta oli tuvassa. Ainoastaan rouvan siskon mies hereillä. Sitä asiaa siinä käsiteltiin. Erohan siitä tuli.
Mulla on ihana poika 💜 joka valmistaa joulun omalle ja vaimonsa sisaruksille/vanhemmille. Me viedään savustettua lohta ja tänä vuonna sanoin että laita juustoista lista, mä tuon ne. Yksi jouluateria piisaa meille 😋
Mutta muistan sen ajan kun tein kaiken itse, ei kukaan osallistunut mitenkään. Ja muistan myös omasta lapsuudesta kun äiti oli niin pahalla päällä kun ressas joulua ja teki kaiken itse. Mutta vasta aikuisena/äitinä ymmärsin sen miks oli häjynä 😟Itse en halua olla sellainen.
Nyt meidän joulut menee muilla kuin jouluruuilla, pizza, broileria ja lasangnea. Toki ne teen itse. Tosin tämä kirjoitus ei nyt varsinaisesti vastannut aloittajan ajatuksiin 🤔
Meillä on iso perhe ja joulu mennään nyyttäreillä.Sovitusti jokainen tuo jotain joulupöytään.Mies siivoaa ja jouluhulluna koristelee huushollin ja lapsenlapset kuusen.Itselle jää kinkunpaisto.
Mitä jos ottaisitte käyttöön vuorottelusysteemin? Tänä jouluna naisväki teki kaiken, ensi jouluna miehet valmistavat joulun. Miehet, kuten tietty naisetkin, saavat itse valita, mitä jouluna tarjotaan eikä kellään ole nurisemisoikeutta. Tärkeintähän on yhdessäolo.
En todellakaan vieraana eksy keittiön puolelle paitsi viedessäni omat ja mahdollisesti lapsen astiat tiskipöydälle. En meillekään kutsuessa oleta, että kukaan vieraista osallistuu. Mieheni sen sijaan saa kuulla kunniansa, jos ei tee osaansa siivouksesta tai ruoan laitosta. Jouluna aina yhdessä tehdään kaikki. Toki meillä melko rento joulu ja myös kokkailuissa pyritään helppoihin ratkaisuihin.
Meillä miehen puolella ilmeisesti on harvinainen suku kun matriarkka anoppini kyllä pistää vävyt ja poikansa myös keittiöpuuhiin. Kattamaan, tiskaamaan ja sen sellaiseen. Toki myös miniät ja tyttäret tekee osansa. Mutta aina jos on pieni vauva, niin silloin hän ei passita joulun laittoon koska pienimmät kaipaa monesti maitoa ja hoivaa. Omassa perheessäni asia on juurikin näin eli naiset passaa ja ukot nauttii.
Saman ilmiön huomasin jo teini-iässä, päätin jo silloin, että en yksinkertaisesti osallistu vieraana juuri ikinä noihin keittiöhommiin. Jos oikein vanhasta naisihmisestä emäntänä kyse, teen poikkeuksen. Ehkä oon vähän sosiaalisesti urpo kun en ole huomannut kovin nihkeää suhtautumista niin oman kuin puolisonkaan sukulaisten toimesta. Rohkeasti vaan vanhoja kaavoja rikkomaan, ei ne ikinä muutu, jos ei vähän pahennusta kukaan viitsi aiheuttaa!
Olen todella huono äiti. Jos joku kotona oleva ei valmistele joulua, niin se on sitten päivä muiden joukossa. Teen kahta työtä ja välillä kolmattakin, että ylipäätään tulemme toimeen. Mielestäni teen osuuteni rahoittamalla jouluherkut.
Niinpä ja miestollot ei huomaa mitään väärää asiassa.
Mutta kun itse menen kylään kutsuttuna vieraana niin olen myös vieras eli en kysele tarvitaanko apua vaan olen oikeasti vieraana niin kuin miehenikin.