Olen salaystävä: Se, joka kelpaa vain kuuntelemaan murheita
Ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista. Ja tasapainoista, eikö niin?
Tietysti on tilanteita, jolloin toinen antaa enemmän ja toinen saa enemmän, mutta ystävyys ei voi perustua hyväksikäytölle.
Tältä tuntuu, kun ystävilleen kelpaa vain huolien kuuntelijaksi. Itse ei saa apua ja ne kivat kaverit, joiden kanssa pidetään hauskaa, ovat ihan muita:
”Hyvää ystävänpäivää. Tekee mieli huutaa, kovasti. Kun nuo ovat sanoja, jotka eivät tarkoita yhtään mitään.
Olen taas tässä tilanteessa, mieli maassa. Toisten ihmisten taakka hartioilla ja mielessä. Kelpaan kyllä vahvasti kuuntelijaksi, mutta annahan olla kun itsellä on vaikeaa. Olen kyllä yrittänyt, lukuisia kertoja.
Kelpaan kuuntelijaksi, mutta muut eivät rasita itseään minun takia. Kelpaan silloin kun jotain ollaan vailla. Muutoin vähätellään, ainakin toisten ihmisten seurassa. Olen porukan vitsi, se jota vähän katsotaan kieroon. Jota kartetaan ja pidetään jollain tapaa alempana.
Kuva Christian Fregnan.
Mutta kun ongelmia tulee, niin olen se ainoa kehen yhteyttä otetaan. Se keneltä ei kysytä kuulumisia kuin vain sen takia, että itse voi aloittaa oman valituksensa. Olen hyödyllinen vain silloin.
Muille ihmisille annetaan se hauska puoli ja heitä ylistetään somessa. Mulle kasataan taakka hartioille, siten että se vaikuttaa jo terveyteeni paniikkioireiden lailla.
Eilen puhuttiin salarakkaasta. Minä taidan olla salaystävä, se jonka seurassa ei kehdata näyttytyä. Hyvää ystävänpäivää…”
Nimim. Myrmeli
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Minulla myös kokemusta ystävyyssuhteista, jotka eivät ole kauhean vastavuoroisia. En ole pelkkä kuuntelija, vaan kun tavataan, niin molemmat juttelee ja on tosi mukavaa. Yhteydenotot ovat vaan pääosin minun varassani ja kun en enää jaksanut olla aina se, joka ehdottaa tapaamista, niin tavataan nykyisin aika harvoin, vaikka oltiin nuorina kuin paita ja peppu.
Olen ollut aika surullinen tästä parhaan ystävän ”menettämisestä” etenkin kun muissakin ystävyyssuhteissa olen se aktiivisempi osapuoli ja niissäkin hiljaisempaa, kun en tosiaan aina halua olla se joka ottaa yhteyttä.
Olen katsonut paljon peiliin, että mikä minussa on vialla, kun näin on käynyt. En ole saanut keltään mitään palautetta, enkä itse ole keksinyt, vaikka kuinka itseäni ruodin. Olen pitänyt itseäni hyvänä ja uskollisena ystävänä. Yksinäistä olisi, jos en olisi naimisissa ja perheellinen. Onneksi on ihana mies ja perhe❣️
Eniten sattuu se, kun näkee tämän entisen parhaan ystävän postaavan someen hehkutuksia kuinka ihanaa oli tehdä sitä ja tätä ystävien kanssa. Minulle hän sanoi, kun aikanaan otin tämän asian puheeksi, että hän nyt vaan on tälläinen, ettei pidä yhteyksiä keneenkään…
Ehkä sitten nämä kaikki muut ystävät jaksavat aina kutsua häntä tai sitten ei…
No elämä on, minkäs teet! Ei näillä vuosikymmenillä (yli 50v) kauheasti uusiin sydänystäviinkään törmäile.
Minä sanoin heipat sellaiselle”ystävälle”.Muutaman kerra yritti ottaa yhteyttä mutta luovutti kun en vastannut.Omasta mielestäni sanoin kyllin selvästi etten halua enkä jaksa olla ilmainen psykiatri.
Moikka
Samoin huomasin tuon kaiken olevan omalla kohdallani totta.
Kelpaan kuuntelijaksi, mutta en muuhun. Hämmentävää huomata että hitto näin se vaan on.
Harmittaa se, että luulin että olen löytänyt ystäviä.
YSTÄVÄT ei oo tommosii, ei vaan oo!
Tuttavia tai kavereita ehkä, mutta ei ystäviä!
Juu.. Täällä myös salaystävä. Minua on kutsuttukin jopa salaystävksi… Tuolloin en tiennyt sen merkitystä!
Minä tein johtopäätökset ja muutin muualle kun sain olla vain se likaviemäri ja kaikesta hauskasta jäin paitsi ellen itse sitä järjestänyt.