”Olenko ollut mustasukkainen kyylä, vai syystä huolissani?”
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Muutama vuosi sitten mieheni (reilu 40 v.) naispuolinen työkaveri (n. 25 v., perheellinen, pienten lasten äiti) alkoi viestittelemään ja lähettelemään messenger-, ig- ja whatsappiviestejä miehelleni. Hän lähetteli biisejä, kertoi työpaikan tapahtumista, lähetteli meemejä yms.
Mieheni on todella introvertti ja aloin ihmetellä, miksi hän alkoi saada niin paljon viestejä, ja kantoi puhelinta mukanaan vahtien sitä kuin haukka. Kun puhelimeen tuli viesti ja jos menin kysymään että kuka viestittää, hän sai hirveät raivarit. Ennen ei ollut näin.
Hän alkoi kiinnittää huomiota pukeutumiseensa, otti lisää tatuointeja, alkoi kuunnella ihan ihme musiikkia ja oli selvästi ihan erilainen kuin ennen. Jotain oli meneillään ja minut leimattiin hulluksi kyyläksi, jos kyselin jotain ko. naisesta, heidän viesteistään tai työpaikalla käydyistä keskusteluista.
Kuva Markus Winkler. Ylin kuva Megan te Boekhorst.
Myöhemmin tuli ilmi, että mieheni oli kertonut tälle työkaverilleen kaikenlaisia asioita minusta. Asioita, joita hän ei kerro edes parille miespuoliselle ystävälleen. Hän kertoi työkaverilleen, miten kotona arvostelin ja haukuin tätä työkaveria, joka oli käynyt mm. tykkäämässä instassa minun ja mieheni yhteiskuvasta, lapsemme harrastuskuvista yms.
Olin todella huolestunut parisuhteestamme, koska mieheni oli selvästi muuttunut ja silti ymmärsin, että ketään ei voi pakottaa mihinkään. Koska mieheni on aina ollut todella ”puhumaton”, tämä muutos satutti minua. Hän jakoi naispuolisen työkaverinsa kanssa asioita, kirjoitteli ja huomioi tätä aivan eri tavalla kuin minua. Satuin näkemään muutamat viestit.
Kun joskus jankkasin asioista; kyselin tästä naisesta tai heidän jutteluistaan, hän kävi minuun käsiksi hermostuessaan. Ei pahasti, mutta kuitenkin mustelmat jäivät ihoon kun hän puristi käsivarttani niin lujaa. Mieheni, joka oli tyyni ja hiljainen, joka aina vetäytyi riidoissa ja lähti ulos. Menin rikki. Pää kesti mutta kroppa ei. Tuli pahoja terveysongelmia. Tässäkään kohtaa hän ei ollut valmis ”valitsemaan”, vaan piti kiinni siitä että hänellä on oikeus jatkaa tätä ns.”ystävyyttä”. Olin kuulemma vainoharhainen.
Kuva Aarón Blanco Tejedor.
Olimme eron partaalla. Lapset olivat esiteinejä. Poikamme itki ja pyysi isältään, voisiko hän lopettaa viestittelyn ja oli huolissaan että eroaisimme. Kuulin tämän naisen mieheltä, että he aikoivat nostaa minua vastaan kunnianloukkaussyytteen niiden asioiden pohjalta, joita mieheni oli tälle työkaverilleen kertonut minun sanomisistani. Tässä kohtaa meni kuppi nurin ja kerroin miehelleni että hän saa nyt tehdä valinnan. Joko minä tai sitten tämä ”ystävyys”. Olin todella pöyristynyt asioista, joista kuulin mieheni tälle naiselle kertoneen.
Yhteydenpito puhelimitse/somessa on ilmeisesti jäänyt tämän jälkeen niin ettei nyt ainakaan viestejä tule samaan malliin, mutta en osaa sanoa miten he töissä ovat tekemisissä ja mitä he siellä juttelevat. Kuulin myös että ko. työkaveri on häslännyt ja järjestänyt mm. treffejä muiden miespuolisten työkavereiden kanssa ja viestitellyt miehensä selän takana.
Olenko ollut siis täysin sekopäinen/vainoharhainen kyylä? Hyväksyisivätkö muut naiset tällaisen ”työkaverin”? Luottamusta on ollut todella vaikeaa saada takaisin ja olen käynyt terapiassakin. En usko että miehelläni oli minkäänlaisia seksuaalisia haluja työkaveriaan kohtaan, mutta jotain muuta tässä oli. Ehkä ihastuminen, pientä kutkutusta vatsan pohjassa tai pitkän parisuhteen takia jotain sutinaa… Mitään hän ei ole kuitenkaan myöntänyt.”
Nimim. Kyylä
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
No ei varmasti mitään seksuaalisia haluja, vaan täysin pyhiä munkkismiehen haluja! Niin!!
Itse tällaisessa tilanteessa loppujen lopuksi lähdin 21 v liiton jälkeen. Muutin teinien kanssa keskenään asumaan ja vanhempi lapsista keskivaikeasti kehitysvammainen. Tämä temppuilu jättänyt syvän haavan ja lyittamus kaikkiin mennyt. Mutta enbemmin keskenään lasten kanssa kuin henkisessä helvetissä.
Kaikki mistä miehesi sinua syyttää ja hänen kommentit ja käytös. On kuin suoraan exäni suusta. Ja miksi on exsä, syy pettäminen. Luulen että miehesi kamppailee juurikin itsensä kanssa mitä tekisi. Pelaa aikaa. Näin toimi exänikin, mitään ei tunnustanut. Mutta kun todisteet puhui puolestaan ja tämä miehensä jattämä naikkonen otti minuun yhteyden ja kertoi seurustelevansa mieheni kanssa, loputkin mieheni valheet tuli todistettua todeksi. Siitäkös mieheni raivostui. Siitä minulle että kerroin totuuden naikkoselle ja naikkoselle siitä että oli ottanut minuun yhteyden. 🤣
Juuri näin. Myös naiset pystyvät samaan. Kaikki kielletään ja syytetään asiasta kysyvää vaikeaksi, vaativaksi ja ylimustasukkaiseksi.
Ihan varmasti on ollut myös seksuaalista tossa. Muutenko vaan nelikymppinen äijä löplöttelee kaksvitosen milffin kans joittenki perhosten takia, höpön pöpön.
Ja ei, en hyväksyis, en todellakaan.
No en tietenkään hyväksyisi eikä pidä sinunkaam. Tuohan on aivan hirveää, ota ero.
Meillä työpaikalla käryää yhä parisuhdesekoilujen jäljet eli naispuolisella työkaverilla tuli jokin kriisi ja alkoi vikitellä työpaikan miehiä ja voi kuinka helppoja miehet olivat, heti valmiita. Kaikki osapuolet olivat tahoillaan naimisissa ja kaikilla lapsia. Tätä kesti pari vuotta ja nainen vaihtoi aina kohdettta ja miehet ei tienneet ollako vai ei. Näytti että nainen on vakisuhteessa yhden kanssa ja erosi sitten miehestään ja sitten paljastui että onkin toisen kanssa, tåmä mies myös erosi vaimostaan. Lehdelle soittelemaan jääneet oli puulla päähän lyötyjä ja alkoivat kaikki paikkailemaan suhteitaan omaan puolisoon.
Minä olin tuota aikaa 5 vuotta sitten. Kuulostaa tutulta, Erosimme 4 vuotta sitten. Ei loppunut viestittelyt. Vähän taukoa ja sama uudelleen. Jos olisin tiennyt, olisin lähtenyt aikaa sitten. Ja olen ihan onnellinen nyt. Ei enää pettävää aviomiestä. Vieläkin ällöttää koko tyyppi
Kokemuksesta tiedän että kyllä sen vaan ’tietää”. Minut on myös haukuttu vainoharhaiseksi ja moneksi muuksi. Myöhemmin selvisin että olin ollut aina oikeassa näistä ihastuksesta. Ja ihmettelin että mistä aina tiesinkin. Lasten takia pysyin liian pitkään tässä suhteessa. Nyt jälkikäteen olisi ollut paljon parempi lähteä ajoissa.
Nyt saa ex temppuilla uuden naisensa kanssa ja minä nautin elämästä jollaista en uskaltanut edes kuvitella eläväni .
Tuskin tuo suhde siitä korjaantuu niin mies pellolle ja aloitat paremman elämän!
Näitä käy myös toisinpäin. Myös naiset voivat toimia noin ja suuttua kun asiasta sanoo. Henkinen pettäminen on rumaa ja kertoo usein pettäjän omista ongelmista.
Et liiottele. Minäkin intuition perusteella sain mieheni pettämisen selville. Yritin kaikkeni, jotta olisin saanut pelastettua suhteemme. Myöhemmin selvisi, että hän oli koko jutun aloittanut jo paljon aiemmin.
Tulisiko samanlainen raivari jos kysyisit mieheltäsi jotain hänen miespuolisesta ystävästään? Jos vastaus on ei, on tämä ”ystävyys” jotain muuta. Itse en toista kertaa moista katsoisi (eronnut) hetkeäkään: puhelimen piilottelusta ei ole koskaan kehkeytynyt mitään hyvää.
Minusta on vastenmielistä, että joku joutuu piilottelemaan puhelintaan. Ei toisen ihmisen puhelinta saa urkkia, eikös se ole rikos?
Et liiottele. Minäkin introvertin ex-miehen kanssa eronnut. Olihan se aika jysäys kuulla uudelta naiselta mitä kaikkea mies oli minusta ja meidän suhteestamme naiselle kertonut. Ja minä samaan aikaan tuskaisena yritin saada miestä perheneuvolaan, pariterapiaan…mihin tahansa että oltaisiin saatu puheyhteys auki. Onneksi uusikko silloin uskoi häntä ja mies päätti lähteä, kyllä oli aikuiselämän yksi parhaimpia päätöksiä.
Minusta ei ole ollut mieheltäsi sopivaa käytöstä. Mutta jos kyse olisi naisesta, joka kertoo hyvin avoimesti miehensä asioista ystävilleen, asia olisi ihan normaalia.
Aikoinaan oli tällainen kuin dc++ missä miesystäväni ihastui erääseen eteläsuomalaiseen naiseen niin paljon jotta oli kutsunut hänet meille kotiin käymään. Toisella kertaa oli vastaavanlaista tsättäilyä työkaverinsa kanssa ja sekin kerta oli ihastus. Nykyiset naisystävätkin ovat kyseenalaisa. Kaikille näistä tapauksista hän on puhunut sellaisia asioita joita olisi voinut minulle kertoa ja kertonut minusta ja meidän suhteesta. Nykyisin olemme eronneet, koska asia jatkui ja jatkui ja jatkuu. Valitettavasti. Mutta toki, poikkeuksia varmasti löytyy.
Se että käy kiinni ja kunnioitus täysin kadonnut (kertomasi pohjalta) on mulle merkki siitä, että on vain kaksi vaihtoehtoa. Ero, tai pariterapia. Ei ole olemassa lievää pahoinpitelyä. Ruhjeet on AINA väkivältaa, eikä ikinä hyväksyttävää mistään syystä.
Et ole vainoharhainen kyylä etkä mustasukkainen. Oma mieheni(introvertti ja hiljainen)teki ihan samaa,eikä ollut halukas eroon. Samalla vahvistui aikaisemmatkin pettämiset;ne tunnusti kun uusinta ihastustaan ei voinut tunnustaa. Eroon päädyin minä, välillä ikävä mutta katunut en ole. Mies kyllä olisi mielellään takaisin tulossa enkä olisi enää kuulema hullu enkä vastenmielinen.
Tee päätös(mikä tahansa se onkin) ja pidä se. Jos jäät suhteeseen ,luottamuksen rakentaminen voi olla työlästä mutta mahdollista
Jos mies kävi käsiksi niin, että jäi mustelmia, niin ihan se ja sama oletko sinä mustasukkainen kyylä vai et. Käsiksi käyminen on rikos, ja miehen pitäisi lähteä vaihtoon sillä perusteella.
Jos meinaa mennä henki tai järki, pitää erota.