Onko nainen naiselle susi?

Nyt on miehellä asiaa meistä naisista: ”Olen tullut siihen johtopäätökseen, että yksi naisen elämän päätehtävistä on arvostella toisia naisia. Nainen elää täyttä elämää vasta toisen naisen virheistä ja puutteista. Toiset naisethan valitsevat ensinnäkin puolisonsa aivan väärin. He ottavat liian nuoren, liian vanhan, liian köyhän tai liian rikkaan miehen. He katsovat vain komeaa ulkonäköä tai valitsevat uskomattoman ruman miehen. Tämän aivan väärän miehen kanssa he sitten elävät aivan vääränlaista elämää:

He matkustavat kun pitäisi hankkia lapsia ja ostaa asunto. He keskittyvät uraansa eivätkä ole riittävästi kotona tai sitten he ovat elämässään luusereita – eli kotirouvia. Kun he sitten hankkivat lapsia, niitäkin kasvatetaan väärin.

Pienet lapset pidetään kotona vankina kolmivuotiaaksi. Heitä ei päästetä tarhaan kuten muita, vaan pidetään neljän seinän sisällä ja läheisessä leikkipuistossa kuin panttivankeja konsanaan. Tai sitten äidit ovat aivan liian itsekkäitä oman uransa ja parisuhteensa kanssa ja työntävät lapset muille hoitoon, ennen kuin lapsiparka osaa sanoa asiaan omaa mielipidettään.

Ja kuinka kamalaa onkaan se, jos nainen pystyy tekemään kaiken oikein? Hän on joku pahuksen supermarjo, jolle on pakko nauraa, kun se ei tajua elämästään yhtään mitään. Suorittaa kaiken, niin työn, perheen, parisuhteen kuin kodinkin. Ja jossakin ihmeen välissä se suorittaja käy vielä jumpassa, lenkillä ja tapaa kavereita. Pahuksen nainen näyttää senkin jälkeen hoikalta ja iloiselta. Sillä on silloin pakko olla luuranko kaapissa. Ei tuollainen elämä ole mahdollista.

Naisen tärkein terapeutti toisen naisen aiheuttamalle traumalle on hänen samanmielinen kaverinsa. Samanmielisen kaverin kanssa saadaan yhdessä haukkua kaikki toisin ajattelevat naiset ja siinä sivussa kohtuullinen määrä miehiäkin. Samanmielinen kaveri voi vahvistaa, että on epäinhimillistä tehdä kaikkea. On aivan ylimitoitettua elää perhe-elämää samaan aikaan kun rakentaa uraa ja hoitaa parisuhdetta. On aivan itsestään selvää, että jossakin on tehtävä kompromisseja. Kukaan ei sellaista kestä tulematta hulluksi.

Illan istuttuaan nämä kaverukset ovat entistäkin vakuuttuneempia siitä, että toiset eivät ole hoksanneet, mistä onni syntyy. He ovat voitonriemuisia siitä, kuinka ovat ymmärtäneet elämän paljon kanssasisariaan paremmin. Tätä viisautta he jakavat mielellään muille anonyymisti keskustelupalstojen kautta ja löytävät samanmielisiä mukaan ajatustensa taakse.

Samaan aikaan miehet juttelevat jalkapallosta, naisista ja autoista. Mutta miesten keskusteluissa naista tai tuttua miestä ei juurikaan arvostella. Naista voidaan toki arvostella hyvännäköiseksi, jos ei puhuta kenenkään puolisosta. Ah kuinka tässä oikein havahtuu huomaamaan, kuinka vähän miehet oikeasti puhuvatkaan parisuhteista. Pitäisikö meidänkin tehdä kuten naisten ja puhua enemmän? Olisiko se avain onneen? ”

Terveisin Looginen Mies

 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.