”Onneksi sijaisperhe talutti lapseni avioeromme hirveyden yli”

Kaupallinen yhteistyö, yhteistyössä Perhehoito.

”Näin voi käydä aivan tavalliselle maisterille, eikä maisteri tässä ole se tärkein asia, älkää tarttuko siihen, olkoon vaikka elämäntapatyötön, mutta joskus elämä ei mene kuten luulisi. Olen aina keskittynyt lapsiini ja ollut niin sanottu oppikirjaäiti. Näin siihen asti, kun lasteni isä petti minua hyvin näyttävästi ja koko asia paljastui karulla tavalla minulle. Petos oli tapahtunut itseäni ja lasteni isää 30 vuotta nuoremman naisen kanssa, jonka kanssa suhde oli kestänyt vuosia. Salamaeroilmoituksen jälkeen sain ilmoituksen välittömästä yhteenmuutosta ja uudesta vauvasta. Uusi pari myös halusi yhteisten lastemme huoltajuuden.

Vaiheet tämän sopan ympärillä olivat sakeaa huttua jopa niin, etten enää muista niistä juuri mitään. Sen muistan, miten asiat olivat siinä pisteessä, että lapseni otettiin huostaan ja hän siirtyi asumaan sijaisperheeseen. Ensimmäinen tunne äitinä oli häpeä. Tuntui, etten edes kehtaa katsoa sijaisperhettä silmiin kun tapasin lastani. Häpeä oli lapseni uudesta sijaisäidistä ihan turhaa ja pian totesin, että lapseni viihtyy sijaisperheessä niin hyvin kuin se tilanteessamme on mahdollista. Samaan aikaan avioeromyskymme ei toki laantunut, koska se jatkuu yhä, mutta se sai sellaisen mittasuhteen, että se on käsiteltävissä omassa lokerossaan eikä se niele energiaa kaikelta muulta niin, että kaikki muu kuolee.

Minulla on siis tämä hyvä kokemus sijaisperheestä. Kiitos Nimettömän Maisterin Nimettömän Lapsen Nimettömälle Sijaisperheelle siellä jossakin Etelä-Suomessa.” – Huonon Äidin lukija sijaisperhekokemuksistaan

Lapsella on oikeus saada kasvaa ja elää perheessä ja lapsen hyvän psyykkisen ja fyysisen kasvun edellytyksenä ovat turvalliset aikuiset ja ympäristö. Joskus perheen tilanteessa voi olla kuormittavia tekijöitä ja ongelmia, joiden myötä lapsen tasapainoinen kasvu, riittävä huolenpito ja hoito voivat häiriintyä. Omassa kodissa asuminen käy mahdottomaksi ja silloin tarvitaan päivystäviä tai pitkäaikaisia sijaisperheitä, eli perhehoitoa.

Perhehoidolla tarkoitetaan lapsen ja nuoren hoidon ja huolenpidon järjestämistä hänen kotinsa ulkopuolella yksityisessä perheessä. Sijaisperheessä asuva lapsi elää tasavertaisena perheenjäsenenä.

”Olen nelikymppinen perheenäiti. Minut huostaanotettiin ollessani vielä alle kouluikäinen. Asuimme sisarusteni kanssa ensin lastenkodissa, jonka aikana aloitin ykkösluokan. Erääksi jouluksi muutimme sijaisperheeseen yhdessä sisareni kanssa. Veljemme muutti sukulaisperheen luokse. Asuin sijaisperheessä niin kauan kunnes opiskelut veivät minut läheiseen suureen kaupunkiin 16 -vuotiaana ja murrosikä painoi pahasti päälle. Muutin asumaan yksin ja sain siihen tukea jälkihuollon kautta ja lopulta myös sijaisvanhemmiltani.

Murrosikäni oli paha. Koulu ei luistanut ja olin vilkas tarinankertoja. Näin jälkikäteen ajateltuna olen varma että saisin adhd-diagnoosin, joka oli myös havaittavissa lapsena. Lukiossa minulla todettiin paha lukihäiriö, joka olisi varmasti aikaisemmin diagnosoituna helpottanut myös ylä-asteella ja vaikuttanut muutoinkin helpottavammin meidän elämäämme perheenä.

Jälkikäteen ajateltuna sijaisvanhemmat tekivät kaiken mahdollisen eteeni mihin voimavaroja ja osaamista heillä vain oli. Ja vasta nyt osaan sitä arvostaa itsekin erityisnuoren äitinä. Sijaisvanhemmat ovat lapsilleni mummi ja ukki/mummola. Biologiset vanhempani ovat hekin mummi ja ukki, mutta ehkä ei niin syvällisesti ajateltuna. Tiivistettynä jos he eivät olisi rakastaneet minua niin paljon ja asettaneet rajoja en luultavammin aiemman taustani vuoksi olisi pärjännyt elämässäni näin kun nyt olen.” – Huonon Äidin lukija sijaisperhekokemuksistaan

Kiinnostaako sinua sijaisvanhemmuus? Sijaisperheistä on huutava pula ympäri Suomen, tarvitaan sekä lyhytaikaisia päivystysperheitä että pitkäaikaisen perhehoidon koteja. Sijaisperheitä tarvitsevat kaiken ikäiset lapset ja nuoret, ja koska kaikki lapset ja nuoret eivät ole samanlaisia, tarvitaan myös erilaisia perheitä sijaisperheiksi.

Sijaisperheenä voi toimia yksinasuva, pariskunta tai perhe, tärkeintä on halu hoitaa ja kasvattaa perheeseen sijoitettua lasta. Sinun ei tarvitse olla supervanhempi, ihan tavallinen perhe ja arkirutiinit riittävät. Laadukkuus lähtee läsnäolosta, sitoutumisesta, vuorovaikutuksesta ja aidosta välittämisestä.

Perhehoidossa tavoitteena on löytää lapselle sopivin koti. Sijoitetulla lapsella tai nuorella voi olla erityisen hoidon ja tuen tarvetta, tai esimerkiksi vaikeuksia käyttäytymisessä ja tunne-elämän alueella, aikaisemmista elämänkokemuksista johtuen, joten sijaisperheen elämään kuuluu usein myös lapsen tuki- ja terapiapalveluja.

Sijaisperhe ei kuitenkaan jää yksin mahdollisten haasteiden kanssa, vaan perhehoitoon kuuluu tuki ja yhteistyö eri viranomaisten kanssa, sekä tietysti yhteydenpito lapsen läheisiin. Perusvalmiudet sijaisperhetoimintaan saa maksuttoman valmennuksen kautta, ja sijaisperheiden hyvinvoinnista huolehditaan säännöllisin vertaistapaamisin, koulutuksin ja henkilökohtaisia kontakteja ylläpitäen. Sijaisperhevalmennuksia löytyy lähellä sinua, eikä koulutus sido perhettä vielä mihinkään, lue lisää.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.