”Opettaja tuhoaa lapsen etäkoulumotivaation”
”Tämän kevään ihanuus: etäkoulu! Nyt alkaa omat voimavarat olla käytetty viimeistä tippaa myöten. Ongelma ei ole välineet. Ongelma ei ole lapsi. Ongelma on opettaja! Neljäsluokkalainen poika itkee ja kiristelee hampaita joka Luojan päivä. Tehtäviä paukkuu Wilmaan ihan järjettömät määrät. Lapsi nerokkaasti kyllä surffailee alustalta toiselle ja osallistuu Teams-tunneille, kun niitä järjestetään, mutta on auttamattoman pulassa tehtävämäärän kanssa.
Hänen kohdalleen on osunut opettaja, jolle on tärkeintä, että jokaikinen minuutti päivästä on tungettu täyteen kouluhommia. Merkitystä ei tunnu olevan sillä, että opetussunnitelman mukaiset asiat sisäisteään, vaan sillä että koneen edessä istutaan vähintään se viisi tuntia. Tai paskarrellaan jotain yhdentekevää. Lapsi itkee ja askartelee vappuhattua. Parkuu ja paukuttaa koronapäiväkirjaa. Tuskailee ja keksii jumppavideoon sisältöä. Näinkö sen piti mennä?
Iltapäivällä tulee aina palautepostia opettajalta, että tehtäviä on palauttamatta, vaikka ne on palautettu. Vastaus on aina “Ohops… olinpas huolimaton”. Lisää itkua ja pahaa mieltä. Turhaa syyllistymistä. Käytän huomattavan määrän omasta energiasta tsempatakseni lasta. Lohdutan, että huonoja opettajia aina osuu kohdalle ja nyt pitää vain niellä kiukku ja tarpoa eteenpäin. Lapsi ei ymmärrä.
Kuva Heather M. Edwards. Ylin kuva Jessica Lewis.
Viime vuonna opettaja oli hauska, letkeä, motivoiva, löysä, mutta sai perusasiat opetettua kaiken sivussa. Hän onnistui luomaan motivoituneen ilmapiirin. Voi miten ikävöin niitä aikoja! Lapsi rakasti koulunkäyntiä. Vihaa sitä nyt. Tasapainoilen omien etäpalaverien ja lapsen motivoinnin kanssa. En jaksa enää!
Tein kartoitusta luokkakavereiden äitien kesken ja tulos oli sama joka mökissä. Lapset ovat lannistuneet ja kokevat olevansa arvottomia. Rinnakkaisluokkalaiset pärjäävät kivasti ja motivaatio on pysynyt hyvänä. Palautetta opettajalle ei kukaan uskalla antaa, koska pelkää kostoa lapselle. En taputa opettajille. Ei ole syytä.”
Nimim. Harmaaharakka
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 39 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Tehtävien tekemiseen kuluva aika, esim. 4-5 tuntia on erittäin OK. Vastaavan ajan lapsi olisi normitilanteessa koulussa, tekisi kouluhommat siellä ja sitten kotona läksyt päälle. Moni huoltaja valittaa kauheasta määrästä läksyjä. Ne kaikki nyt, poikkeustilanteessa, kotona tehtävät kouluhommat eivät todellakaan ole läksyjä! Huoltajille tekee hyvää nähdä, kuinka paljon koulussa joka päivä tehdään. Samalla he näkevät myös, miten se oma kultsipuppeli jaksaa keskittyä, miten oppii uusia asioita jne.
En lukenut kaikkia kommentteja, aika ei juuri nyt riitä siihen. Oman nuorimman lapseni (2lk) opettaja kysyi ekan viikon jälkeen palautetta tehtävämääristä, ja meillä on ollut ihan sopiva määrä. ainoa pieni ongelma on ollut että ensimmäistäkään meetiä ei ole ollut, eli ihan kaikki kaveri- ja opesuhteet ovat hukassa, siksi taputankin hiphurraata koulun alkamiselle.
Omista aiemmista kokemuksista tiedän että opettaja saattaa valitettavasti myös kostaa lapselle valittamisen, jos on sellaine jo valmiiksi omaan työhönsä kyllästynyt persoona. Etenkin epäpätevien joukossa näitä on. Varmin reitti voisi olla valittaa porukalla rehtorille, ja kertoa että haluatte tehdä tämän nimettömänä, jotta lapsenne eivät saa seuraamuksia. Jos kerran mainitset että muidenkin luokkalaisten vanhemmat ovat samaa mieltä.
Minua käy sääliksi tuon tyyppinen opettaja. Hän varmasti haluaa tehdä työnsä erittäin hyvin ja takuuvarmasti stressaa siitä, etenevätkö lapset nyt varmasti opetussuunnitelman mukaisesti etäkouluaikana, onko hän varmasti tullut antaneeksi riittävästi tehtäviä. Hän uskoo, että mitä enemmän tehtäviä hän antaa, sitä parempi opettaja hän on: hän huolehtii oppilaidensa koulunkäynnistä j o k a i k i n e n hetki. Päinvastaisista tavoista etäopettaa on kuultu paljon: opettaja laittaa kerran viikossa tai parissa tehtävälistan Wilmaan ja oppilaat – ja heidän vanhempansa – saavat selvitä näistä itsekseen tai Wilman kautta opettajalta apua pyydellen.
Minusta tuon kaltainen etäopetuksen väärinymmärrys ei ole pelkästään opettajan syy. olen ollut havaitsevinani, että jos koululla on lähtökohtaisesti ollut digivälineitä ja -ohjelmia arkisessa käytössä ja yleisiä yhteisiä ohjeistuksia ja opettajien koulutusta digiopetuksen tueksi, sitä todennäköisemmin etäopetus toimii hyvin. Jos tällaisia käytänteitä ja välineitä ei ole, opettajille tämä etäkouluun harppaaminen on ollut paitsi aikaavievää paikoin jopa tuskallista puuhaa.
Valitettavan monessa koulussa opettajat on jätetty aika omilleen oman luokkansa kanssa; turhan monessa koulussa kukin opettaja itse ja yksin miettii päänsä puhki, kuinka toteuttaa perusopetusta omalle luokalleen, ja näin jokainen opettaja toteuttaa koulutusta loppupeleissä kuka milläkin tavalla. Kouluissa ei ole hyödynnetty tai osattu hyödyntää yhteistyötä opettamisasiassa.
Opettajat voisivat varmasti toteutunutta enemmän jakaa vastuuta, ideoita ja ajatuksia ja keksiä yhdessä tekemisiä useammille oppilaille, eikä niin, että jokainen keksii pyörää oman luokkansa kanssa erikseen. Tähän tarvittaisiin koululta yhteisesti sovittuja toimintatapoja ja yhteistoiminnan forumeita.
MUTTA palaan vielä kirjoittajaan: Toivon sinun rohkaistuvan ja kertovan opettajalle tunteistasi ja kokemuksistasi ja lapsesi kokemuksista. Kirjaa ylös mahdollisimman konkreettisesti, millaisena etäkoulu teillä on näyttäytynyt, miltä se on tuntunut, miten raskasta ja kurjaa se on ollut.
Yritä kirjata nämä ajatukset ylös syyllistämättä. Ja sitten paina Wilman ”Lähetä”-nappia. Se, miten opettaja tämän viestisi ottaa vastaan tai miten hän siihen vastaa, kertoo paljon siitä, onko opettaja aidosti mätämuna vai inhimillinen opettaja, joka on paniikissa sokaistunut toteuttamaan opettajuuttaan turhan pilkuntarkasti ja etäkoulutukseen sopimattomalla tavalla.
Sekin on todettava, että on todella harmi, että olet kaikki nämä etäkouluviikot kerännyt kiukkua ja huolta, mutta et kuitenkaan ole rohkaistunut olemaan yhteydessä opettajaan. Hän olisi saattanut huojentua viestistäsi: hän on ehkä harhautunut ajattelemaan, että hyvän etäkoulun ja hyvän etäopetuksen pitää olla tuollaista ”jämptiä”. Tai ehkä hän ajattelee, samoin kuin esim. oman esikoiseni opettaja, että kotona kyllä osataan asettaa tehtävät mittasuhteisiinsa: päääsiäis- tai vappuaskartelun tai ulkojumpan tekeminen eivät ole ollenkaan niin tärkeitä koulutehtäviä, että juuri niiden takia tarvitsisi menettää yöuniaan, vaan tärkeintä on edetä lukuaineissa vuosiluokan mukaisesti. Ja jos lukuaineissakaan ei ihan pääse puhtain paperein, tähän, kuulemma, varaudutaan aivan erityisesti syksyllä, kun (tai jos) koulu jatkuu lähiopetuksena.
Kaikki sympatiat opettajille! Ei ole varmaan ollut helppoa tämä aika etäilyineen. Itselläni 3 lasta, joista 1 erityinen. Vanhin jo toisella asteella, nuorimmat yläkoulussa. Matkan varrella on ollut kaikenlaisia opettajia, suurin osa mitä mainioimpia, asialleen omistautuneita ammattilaisia. Jos nuoreni opettajia ovat parjanneet olen tavallaan vähän vitsinä sanonut että opettajan sana on laki, piste. Tietävät, että helposti en lähde siihen kelkkaan siis opettajia mollaamaan. Toki jos jotain syytä olisi ottaisin puheeksi open itsensä kanssa mutta kun ei ole ollut. Kiitos kaikille kasvattajille, että olette jaksaneet!