Pommittaako hän sinut rakkaudella? Tätä siitä seuraa
Narsistiset suhteet alkavat usein intensiivisesti ja näyttävästi, luoden illuusion sielunkumppanuudesta. Tämä ”rakkauspommitukseksi” (Love Bombing) kutsuttu aloitusvaihe liittyy narsismin suuruudenhulluun ulottuvuuteen, mutta sen taustalla on aina itsekeskeisyyden kylmä logiikka. Suhde etenee tyypillisesti kolmen vaiheen kautta, jotka narsisti määrittelee oman itsetuntojärjestelmänsä sääntelyn tarpeen mukaan.
1. Vaihe: Ihannointi – Rakkauspommitus
Suhde alkaa usein huumassa ja nopeasti. Narsisti hukuttaa kumppaninsa huomioon, lahjoihin, imarteluun ja ylistykseen.
Miksi? Tässä vaiheessa kumppani on täydellinen ”narsistisen tarpeen” lähde ja samalla ”palkinto”, joka heijastaa narsistin omaa erinomaisuutta. Narsistin itsekeskeisyys saa vahvistusta, sillä kumppanin ihannointi on itse asiassa itsen ihannointia.
Miltä se tuntuu? Kumppanista tuntuu, että hän on löytänyt sen oikean – jonkun, joka näkee hänet täydellisesti ja antaa kaiken, mitä hän on aina toivonut. Intimiteetti luodaan nopeasti.
Mitä paljastuu? Narsisti kertoo omasta menestyksestään ja ylivertaisuudestaan ja saattaa samalla vähätellä menneitä suhteitaan tai muita ihmisiä. Hän pyrkii luomaan nopeasti vahvan tunnesiteen, jotta kumppanista tulee riippuvainen.
Kakkosvaiheessa arvosi alenee
Kun kumppani on koukussa ja narsisti tuntee saaneensa suhteen hallintaansa, tai kun narsistinen tarve ei enää täyty riittävästi, suhde muuttuu.
Miksi? Kumppani on lakannut olemasta täydellinen peili. Narsistin herkkyys kritiikille ja epävarmuus nousevat pintaan. Mitä tapahtuu? Rakkaus vaihtuu kritiikkiin. Narsisti alkaa mitätöidä, arvostella ja manipuloida kumppania. Hän saattaa vedota oikeutukseensa vaatien, että kumppani asettaa hänen tarpeensa etusijalle. Aito empatia puuttuu täysin. Kumppanin tunteet nähdään vain esteinä narsistin tavoitteille.
Miltä se tuntuu? Kumppani alkaa tuntea olonsa hämmentyneeksi ja arvottomaksi. Hän yrittää epätoivoisesti palauttaa ihannointivaiheen huomion ja rakkauden, jolloin hän antaa narsistille entistä enemmän valtaa.
Hylkääminen ja Poistuminen
Suhde päättyy, kun narsisti kokee, ettei kumppani pysty enää täyttämään hänen tarvettaan, tai kun hän on löytänyt uuden, potentiaalisesti tuoreemman ja innostavamman ”tarvelähteen”.
Miksi? Kun kumppani on ”tyhjennetty” emotionaalisesti tai hän on yrittänyt asettaa rajoja, narsisti näkee hänet hyödyttömänä. Narsisti ei voi sietää tunnetta, että hän on riippuvainen toisesta. Hän hylkää suhteen usein julmasti ja ilman varoitusta, jättäen kumppanin hämmentyneeseen ja tuskaisaan tilaan.
Jälkipeli: Jos uusi suhde eli uusi tarvelähde epäonnistuu tai narsistin ego kaipaa pikaista vahvistusta, hän saattaa yrittää vetää entisen kumppaninsa takaisin puoleensa. Tämä alkaa usein uudella, lyhyellä rakkauspommituksen jaksolla.
Suhteen todellinen luonne: Narsistin rakkaus on perustunut ehdollisuuteen ja hyödyntämiseen Se on ollut tapa säädellä hänen omaa sisäistä epävarmuuttaan, eikä aito, vastavuoroinen tunne. Aito läheisyys ja vastuu suhteesta jäävät syntymättä.
Lähteenä: https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/00223980.2018.1564229
— Huono Äiti
Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Me kaikki olemme oman lapsuutemme luomuksia. Se, miten meitä on lapsena kohdeltu, ratkaisee pitkälti sen, minkälaisia ihmisiä ja kumppaneita meistä tulee.
Jos varhainen vuorovaikutus häiriintyy, jos vanhemmat ovat tunnekylmiä eikä lapsen tarpeita kohtaa kukaan, häneltä jää puuttumaan eväät ihmissuhteisiin.
Hänen voimavaransa menevät lapsuudessa pelkkään selviämiseen, empatiakyky jää kehittymättä. Hän oppii taitavaksi mielistelijäksi saadakseen edes vähän vanhempiensa hyväksyntää.
Aikuisena hän on kokoelma erilaisia selviytymisrooleja. Hänen sisimpänsä on tyhjä, vailla omaa ääntä. Aito yhteys omaan sisimpään ja muihin ihmisiin on mahdotonta.
Tällainen ihminen voi pelata vain niillä korteilla, jotka hän on saanut. Mitä muuta hän voisikaan?
Tietysti näemme hänet itsekkäänä, muitten hyväksikäyttäjänä, häirikkönä, joka rikkoo kaikkia sääntöjä. Emme soisi häntä pahimmalle vihollisellekaan.
Pitäisikö meidän kuitenkin kuunnella myös singlen toinen puoli? Miettiä, miksi lankeamme ylenpalttisuuden ansaan, miksi emme usko, että kun jokin näyttää liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä ei ole. Pitäisikö meidän pohdiskella tämän asenteemme problematiikkaa ja opetella kiertämään rakkausansat kaukaa? Opetella tunnistamaan itsessämme se tarve, jota ne palvelevat.
Mika Waltarin käsikirjoitukseen perustuva ikivanha elokuva Gabriel, tule takaisin, kertoo juuri tästä. Siinä kaksi sisarusta haikailevat huiputtajansa perään, vaikka tämän petollisuus on jo paljastunut. Kaksi muuta naista puolestaan käyttävät tilaisuutta hyväkseen.
Kaikki ihmissuhteet ovat vuorovaikutusta. Syyttely ja uhriutuminen ei auta, on otettava itse vastuu siitä, miten antaa itseään kohdella. Muita emme voi muuttaa, ainoastaan itseämme.