Puolisoni on tunteeton ja olen loppuunpalanut
Huono Äiti sai pitkän avautumisen:
Kiintymyssuhteista puhutaan nykyään paljon ja tunnetaitoja opetetaan peruskoulussa. Onneksi, sillä seuraavalla sukupolvella on mahdollisuus olla nykyistä viisaampi ja pitää huolta lähimmäisistään.
Itselläni on puoliso, joka ei kykene tunnetasolla panostamaan ihmissuhteisiin. Uusioperhettä perustaessamme sairastuin itse parisuhteen alkuhuumassa jatkuvaan hylkäämisen tunteeseen. Haasteet lasten ja ongelmat exien kanssa vievät huomion pois parisuhteen ongelmista ja kesti vuosia huomata, ettei puoliso kykenekkään rakastamaan ketään.
Kolme burn outtia, masennus ja ahdistus on seurausta merkityssuhteiden ristiriitaisuudesta. Luulin, että sain jotain mitä ei todellisuudessa ollut olemassakaan eli rakastavan parisuhteen.
Puoliso kertoi haluavansa panostaa perhe-elämään ja avioliittoon kanssani niin paljon, että hankimme lapsenkin. Hän ei kuitenkaan ole halunnut edes tutustua omaan lapseensa saati sitten osallistua hoitamiseen. Kotitöihinkään ei ehdi, onhan hän uraputkessa. Lapset edellisestä liitosta ovat hiljaisia ja sisäänpäin vetäytyviä.
Nyt vuosien jälkeen ymmärrän, etteivät he koe olevansa tärkeitä vanhemmalleen. Miksi puhua omista kiinnostuksen kohteistaan tai kertoa asioita elämästään, kun vanhempaa ei selvästikään kiinnosta? Itse koen olevani loukussa. Kasvatan yhteistä lastamme yksin ja olen panostanut paljon siihen, että lapsi kokisi olevansa rakastettu.
Omat lapset edellisestä liitosta ovat jääneet vähemmälle huomiolle ja voin vain toivoa, että saavat toiselta vanhemmaltaan tarpeeksi rakkautta ja että olen tehnyt aiemmin hyvän pohjatyön, jotta selviävät tästä eivätkä katkeroidu aikuisina.
Avioerosta joskus haaveilin mutta haaveet katosivat kun puoliso ilmoitti eron tullessa vaativansa lasta itselleen joka toinen viikko. En voisi kuvitellakaan että antaisin lapsen toiselle vanhemmalleen kokonaiseksi viikoksi. He ovat joskus viettäneet yhdessä kokonaisen viikonlopun ja sen jälkeen lapsi itki viikon perääni. Yhteinen oleminen, vuorovaikutus ja tunnesiteen rakentaminen ja ylläpitäminen korvattiin loputtomalla ruutuajalla.
Tukiverkostoa perheellämme ei ole. Omia sukulaisia ei ole ja puolison suku kärsii samoista tunne-elämän haasteista kuin puolisokin. Tämä pelottaa, sillä en halua lapseni perivän samaa tunnevammaa. Hän kärsii jo nyt isovanhempien puutteesta ja ihmettelee miksi he eivät halua tavata häntä.
Joku päivä hän tulee huomaamaan, että hänen toinen vanhempansa on samanlainen kuin isovanhempansa ja silloin voin vain toivoa, että olen onnistunut kasvattamaan hänestä henkisesti vahvan ihmisen, joka selviää siitä, ettei vahvaa tunnesidettä ole vanhempaan. Sitä ennen, vietän kaikki loma-ajat lapsen kanssa puolison panostaessa harrastukseensa ja pinnallisiin kaverisuhteisiin. Arjessa pysähdyn keskustelemaan ja kuuntelemaan lasta. Panostan paljon tunnetaitoihin ja ongelmien käsittely taitoihin, jotta hän olisi henkisesti vahva ja ymmärtäisi tulevaisuudessa panostaa itselleen merkityksellisiin ihmissuhteisiin.
Samaan aikaan olen todella uupunut. Omaa elämää ei ole, elän kuin totaali yh ja saamaan aikaan kotona on puoliso ja kourallinen lapsia jotka kaikki tuntuvat olevan riippuvaisia minusta ja tekemisistäni. En halunnut tällaista riippuvuussuhdetta lapseeni mutta yritän olla vastuullinen aikuinen ja hoitaa kasvatustyön kunnolla loppuun asti. Samaan aikaan mietin, mitä tapahtuu lapselle, jos minulle joskus käy jotain.
Yksinäisyys vie voimia enkä tiedä miten voisin lähteä ihmisten pariin. Vertaistukea ei tähän elämän tilanteeseen löydy. Jatkuva pelko uupumuksen lisääntymistä vie myös voimia. Itku on herkässä jatkuvasti, kun mietin miten elän elämää mitä en todellakaan halua enkä pysty vaikuttamaan tilanteeseen. Oman elämän riistäminen olisi luonnollista tässä tilanteessa mutta en ikinä vaatisi lapsiani käymään sellaista läpi.
Perheneuvolassa ja pariterapiassa on käyty, sieltä ei ole tullut apua. Jos puoliso ei pysty panostamaan perheeseensä ja ihmissuhteisiinsa, on ihan sama missä terapioissa käydään. Miten tällaista elämää jaksaa?
Nimimerkillä: Sisu
Kuva Markus Spike
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Jos terapiasta on jäänyt lausuntoja puolison kylmyydestä ja selvää näyttöä siitä että lapsi ei halua olla isänsä kanssa, harkitsisin eroa ja noilla näytöillä iskä saattaisi olla viikonloppu isä. Onko mahdollista selvittää miksi isä haluaa lapsen vuoro viikon, jos häntä ei kertakaikkiaan kiinnosta jälkikasvunsa ja lapsi voi huonomuisti?
Tuntuu tutulta .Olen ollut 53v.tämän saman tunnekylmä miehen kanssa.Meille syntyi 6 lasta.Muutin kaksi yli 300km..päähän kotoani.täällä olen avioliitossa asunut 50v.Mies on hyvin samantyylinen kun sinun miehesi.Hyvin itsekeskeinen.Kun pyysin vaihtamaan vaippaa lapselle ,lähti naapurissa asuvaan lapsuudenkotiinsa äidin luo.Kotitöitä ei tehnyt koskaan ,kun olisi kuulemma muuttunut naiseksi.Jos olisi tehnyt olisin hänen mukaansa ollut 0aina vaatimassa.Oli todella raskasta kun meillä oli vielä yhteinen yritys.No sitä hän hoiti.Mutta ei ymmärtänyt että niin myös minä perheen lisäksi olin yrityksessä aktiivinen toimija.Kyllä meillä olinpaljon ristiriitoja.Lapaet sanoi meitä taistelupariksi.No emme toistemme kimpussa olleet ,lähinnä tv sarjan mukaan nimittivät.Vielä tuosta itsenolen erityisherkkä ja rakastava äiti.OLen myös kaikkeni panostanut kasvatukseen kun olen opikellutkin alaa.Otin kaikessa lapset huomioon mutta myös lapsille einsaa liikaa tasoittaa tietä.Lsitoin heitä pikku hommia tekemään iän mukaan. Että he oppisivat kunnioittamaan työtä ja mistä raha tulee.Nyt on vanhin jo 50v., 48,46,45 37 ja nuorin lapseni menehtyi leukemiaan 24vuotta sitten.Se oli 4,5vuotta elämi raskaita aikaa olla lapsen kanssa sairaalassa,kun niin vähän voi mitään auttaa.Todella vaikeita aikoja.näytti siltä ettei sekään miehelle ollut mitenkään raskasta
TOPPUUTTELI MINUA KUN ITKIN JA FIILISTELIN.KUN OLI NIIN PAHA OLLA JA AVUTON JA SYYLLINENKIN OLO.Vaikka syyllisyys oli turhaa nyt jäljestä päin ,mitä olin voinut tehdä kun olla lapsen lähellä sairaalassa ja Myumia katsottiin aamusta iltaan.4,5 elämä oli kodin ja sairaalaan välistä ravaanista.Nyt on kulunutniistä. Ajoista 24v.mies on mikä on lapset ovat hyvissä ammateissa omillaan ,siitä olen kiitollinen että heillä on kaikki hyvin ..kyllä he muistavat ja joskus itkevät kun isi ei osallistunut…mutta nyt ymmärtävät ettei tuo nyt ihan normaalia ole.Täytyy takana olla joku diagnoosi. Jos olisi mennyt tutkimuksiin ,mutta kun ei kaikessa on ei sana ensin..
Tottakai otat eron, ei se mies sitä lasta halua. Tuo on vain yksi manipulointikeino muiden joukossa.
Luin vastikään lehtijutun tunnekylmyydestä. Tunnekylmiä ihmisiä on kahdenlaisia.
Toisilla on ollut niin kova lapsuus, että se on ollut selviämistaistelua. Heille oman itsen pelastaminen on jäänyt pääasiaksi, muita ihmisiä he eivät kykene huomioimaan.
Toisilla tunnekylmyys on perinnöllinen ominaisuus ja liittyy aivojen toimintaan. He ovat hyvissäkin olosuhteissa kylmiä muita kohtaan ja välittävät vain itsestään. Tällaisen lapsen hyvä ja empasttinen kohtelukaan ei auta mitään, hänestä tulee tunnekylmä.
Jos lapsen isän tunnekylmyys johtuu perinnöllisistä tekijöistä aivojen toiminnassa, lapsi voi periä tämän ominaisuuden eikä mitään ole tehtävissä. Kannattaa harkita, kenen kanssa perustaa perheen.
Ymmärrän niin, itsellä ollut vastaavanlaista ja useilla ystävillä. Mikä meidän kulttuurimme miehiä vaivaa? Mistä lapsemme saavat miehen mallin, välittävän ja empaattinen? Itse olen pysynyt yksin lasteni kanssa, on hyvin vaikea löytää tasapainoista, tervehenkistä miestä rinnalle, enää en edes oikeastaan kaipaa, olen jo vahvoilla ja oikein onnellista näinkin. Toivon samaa sinulle ja kaikkea hyvää perheellesi
Hieno kuvaus , josta ilmenee että sinä elät kyllä totaalisen yksin tilanteessasi.Vertaistukea löytyy varmasti vaikket nyt juuri uskoisikaan.
Käsitän että haluat erota. Punnitse tarkkaan kumpi on parempi : sinun hyvinvointi vai se, että palat loppuun? Isä ei tule saamaan vko-vko systeemiä kun selvität mikä todellinen tilann on.
Suosittelen lämpimästi eroa heti kun mahdollista, ei kannata haaskata elämäänsä ja lapsen elämää.
Lähde. Se on ainoa oikea ratkaisu sinun ja lapsen kannalta. Jääminen loppuunpolttaa sinut ja mitä hyötyä sitten on siitä lapselle, kun äiti ei enää jaksa. Lisäksi jääminen antaa laiselle väärän perhemallin. Ethän halua että hän jatkaa samalla tiellä. Lähde siis. Sen jälkeen asiat järjestyvät kuitenkin. Älä liikaa murehdi sitä. Lähdön jälkeen jaksat keskittyä itseesi ja jaksamiseesi sekä kasvatukseen terveessä ympäristössä.
Hei, se on vaan miehesi tapa peloitella sinua, sillä minulla on henkohtainen kokemus samasta. Ihminen jolta puuttu omatunto ja empatiakyky on sisältä aivan tyhjä ja se ajaa sinut siihen pisteeseen että olet ihan loppu. Tuo miehellesi vaan nautintoa kun näkee sinun kärsivän, olet sille lastesi kanssa vain hyödykkeitä valitettavasti lähde äläkä katso taaksesi, kyllä asiat järjestyvät. Jos tietäisin kuka olet auttaisin sinua, tiedän mitä käyt lävitse. Voimia sinulle kovasti.
Sano miehelle olevasi niin väsynyt, että hän voi ottaa mielihyvin eron jälkeen päävastuun lapsesta huolehtimisessa. Kaipaatkin jo omaa aikaa. Veikkaan, että mies haluaa vain kiusata sinua, joten tämän kuultuaan ei varmasti halua antaa sinulle yhtään vapaata, vaan saat pitää lapsen aina luonasi. Jos vakavasti puhutaan, niin pilaat sekä kaikkien lastesi että oman elämäsi roikkumalla noin myrkyllisessä suhteessa.
Oman elämän riistäminen ei todellakaan ole ”luonnollinen vaihtoehto” eikä koskaan ainoa pakotie vaikeasta tilanteesta. Kun sellainen tulee mieleen, kannattaa hakea apua. Tiedän tunteen, olen itsekin kokenut sen. Olen kokenut myös sen, kun puoliso riistää eron jälkeen henkensä. Se ei ikinä milloinkaan saa olla kenenkään vanhemman vaihtoehto! Paljon vähemmän aiheutat lapsellesi kärsimystä hellittämällä hiukan itsellesi asettamiasi vaatimuksia ja eroamalla tunnevammaisesta miehestä.
Samassa veneessä olleena tiedän, ettei x jaksa ottaa lapsia kuitenkaan niin paljon kuin lupailee. Tulee todennäköisesti käyttämään lasta vallan välineenä eron jälkeen, esimerkiksi ettei otakaan lasta, kun on hänen vuoro. Meillä isä ei ota enää ollenkaan. Aivan järkyttävää hylkäämistä lapsia kohtaan. Toiseen lapseen ei ole minkäänlaista suhdetta ja toiseen on sellainen suhde, että lapsi on hänen voimavaransa ja ilman häntä isää ei olisi. Eli roolit ovat väärin päin.
Kotitalous koneeksi jouduin itsekin ja hoitelin myös x:n edellisen avioliiton kupeiden hedelmät. Kesti kauan pelon vuoksi todeta, että yksin lasten kanssa olen vapaa ja voin elää ilman pelkoa.
Uhkailua ja kiristystä oli laina asioissa ja lasten osalta ennen ja jälkeen eron. Toisin kävi.
Follo-menettelyn kautta jouduttiin sopimaan lasten tapaamisista ja tosiaan nykyään ei halua nähdä lapsia. Ja minun ei tarvitse huolehtia enää kuin kahdesta lapsesta kuuden sijaan.
Onnea matkaan.
Olen ollut samassa tilanteessa. Uskon, että sinua vain pelotellaan, eikä miehellä ole rahkeita olla lapsen kanssa viikkoa kerrallaan. Lastenvalvojallahan asia ratkaistaan, jolloin lapsen etu on otettava huomioon.
Paljon voimia sinulle. Mun neuvo on, että lähde, ennen kuin sairastut niin, ettet jaksa pitää enää lapsistasi huolta. Onko läheisiä/ystäviä muilla paikkakunnilla?
Jos et tee sitä itsesi vuoksi, niin tee se lastesi vuoksi.
Kuulostaa kovin tutulta, paitsi että mies muutenkin käyttäytyy julmasti ja toimintatavat ovat kuin pienellä lapsella ristiriitatilanteissa. Oikeuttaa itselleen käsittämättömiä asioita ja tekee asioita mitä ei vaan toiselle ihmiselle kuuluisi tehdä. Olen ratkaissut asian niin, että kerään rahaa ja voimia lähteä. Tässä menee vielä aikaa, mutta määrätietoisesti rakennan omaa elämää sitä kohti. Tiedostan, että kyseinen ihminen on niin hankala, että minulla on mm. oltava rahaa käydä oikeustaisteluun ennen kuin on turvallista lähteä. Mitään ei tuon ihmisen kanssa voi normaalisti hoitaa, se on aivan varma. Enpä olisi ikinä uskonut löytäväni itseäni tällaisesta tilanteesta.
Pyydä perhetyö avuksesi. Jos mies ei ole kiinnostunut lapsesta, perhetyön huomioilla voi hyvinkin olla merkitystä eron tullessa ja lapsen asumisen määräämisessä. Oletan että miehesi veisi asian oikeuteen. Itse en antaisi lasta hänelle, vaan vaatisin tapaamisia valvotusti tai minun ollessa paikalla. Jos mies on narsisti, hän osaa kyllä puhua ja vakuuttaa oikeuden sekä sosiaalityöntekijät. Mutta voi myös katkaista välit teihin kokonaan. Kun lapsesi on noin 10-vuotias, hän voi kieltäytyä menemästä isälleen eikä mikään häntä siihen pakota, kun hän kertoo minkälaista isän kanssa on. Voit myös etukäteen pitää kirjaa miten lastenhoito käytännössä toteutuu. Jos mies ei vietä lapsen (ei ex-liiton lastenkaan) kanssa aikaa, voit vedota siihen erossa. Joka tapauksessa ulkopuolinen apu on tarpeen.
Voitko viettää aikaa lapsen kanssa pois kotoa? Miehen ex-liiton lasten hoito ei ole tehtäväsi. Voit ilmoittaa heidän äidilleen, että et pysty heitä hoitamaan. Nyt miehesi elämä on helppoa. Naiset hoitavat lapset ja kodin, hän harrastaa ja tekee mitä haluaa.
Uskon että lapsistasi kasvaa hyviä ihmisiä. Vaikka isän suku ei osaa puhua, riittää kun äiti osaa.
Hieno idea tuo perhetyö! Kannatan tätä lämpimästi.
Miten tällaista elämää kestää? Vastaus ettei sitä kestäkään. Olin 15-vuotta samankaltaisessa parisuhteessa + henkistä väkivaltaa. Tuloksena vakava uupumus ja vaikea masennus sekä ahdistuneisuushäiriö. Kahden vuoden yksilöterapian jälkeen uskalsin lähteä. Tie on ollut vaikea, mutta lähteminen on ollut sen arvoista. Sain elämäni takaisin. Jos sinä et voi hyvin ja sairastut, lapsikaan ei voi hyvin. Lupaan, että kaikki muuttuu paremmaksi, jos saat jostain voimia lähteä.
Millaisen mallin annat lapsellesi?
Äitiä ja naisia voi kohdella huonosti. Isäkin kohtelee. Naiset taipuvat tuhannen matkalle miellyttääkseen muita.
Kyllä lapsesi näkee sinun tuskasi. Ja syyttää siitä itseään.
Pelata itsesi ja eroa.