Saanko sanoa, että haluan vaihtaa itkevän lapseni marsuun?
Huono Äiti sai avautumisen: ”Meneekö se elämä tosiaan niin, että meidän pitäisi ajatella ja puhua vain ja ainoastaan positiivisia asioita? Onko elämä pelkkää iloa, hyviä uutisia ja kiiltokuvia, joiden säröistä ei saa hiiskua?
Pitäisikö minun olla se ihminen, jolta kysyttäessä vastataan aina: ”Hyvää kuuluu, elämä on ihanaa”, vaikka totuus olisi se, että viime yönä olin valmis vaihtamaan itkevän lapseni marsuun – tai oikeastaan mihin tahansa, mikä ei huuda?
Negatiivisen ihmisen leima
Sitä saa nimittäin äkkiä negatiivisen ihmisen leiman päälleen, jos uskaltaa sanoa ääneen totuuden. Jos kerron, että haukuin mieheni aamulla ja olin valmis laittamaan kattilat jakoon vain siksi, että hän hengitti väärin. Tai jos myönnän, että kaupan kassalla tekisi mieli potkaista hidasteleva mummo kumoon, kun on kiire (vaikka ei oikeasti edes olisi).
Onko se todella niin, ettei kenestäkään saisi sanoa ikävää sanaa? Että naapurin Riitasta ei saisi todeta, että hän tympäsee vääränvärisine hameineen, rumine miehineen ja kaappeja paukuttavine keittiöineen?
Että jopa Huono Äiti vituttaa, kun se kirjoittaa jotain sellaista paskaa, mitä en allekirjoita ja mikä saa minut hetkellisesti raivon valtaan?
Kiiltokuva vs. Aikapommi
Vaihtoehtona olisi tietysti se kuuluisa positiivinen elämänasenne. Maalaisin kiiltokuvaa seesteisestä arjesta. Hymyilisin nätisti, kehuisin Riitan hametta ja kertoisin kaikille, kuinka maailman paras mies keitti taas aamukahvit valmiiksi. Leipoisin lapsille uunituoreita sämpylöitä joka aamu, koska he ovat niin ”ihania”.
Käsittelisin kaiken paskan hiljaa oman pääni sisällä, jotta kukaan ei vain luulisi minua negatiiviseksi.
Mutta kumpiko on loppupeleissä vaarallisempi: se, joka purkaa vitutuksensa sanoiksi ja jatkaa matkaa, vai se positiivisuuden perikuva, joka on todellisuudessa vain kävelevä aikapommi?
Kumman sinä valitset?
Onko elämä helpompaa, jos teeskennellään, ettei ikäviä asioita ja tunteita ole olemassa? Vai olisiko aika hyväksyä, että välillä naapuri ärsyttää, mies on ääliö ja lapset tekisi mieli lähettää kuuhun – ja että näiden asioiden sanominen ääneen ei tee meistä pahoja ihmisiä, vaan aitoja.
Nimim. Negis
Mitä sinä olet jättänyt tänään sanomatta ääneen, jotta et vaikuttaisi negatiiviselta? Ja mihin eläimeen sinä olisit tänään valmis vaihtamaan perheesi?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
