Siis ihassama!!
Missä vaiheessa se oikein tapahtuu? Pienelle lapselle kaikki maailmassa on ihmeellistä. Äiti kato hauva! Äiti kato miten hieno sulka! Sen jälkeen mikään ei vuosikausiin ole ihmeellistä.
Alakouluikäistä ei enää nappaa. Oi miten kauniita kukkia!, äiti huudahtaa. Lapset möllöttävät ilmeettöminä. Katsokaa, miten kaunis ruska! Ihanaa! Nättiä! Näettekö tuon! Lapset eivät reagoi. Teinille taas jokaikinen asia on ihassama.
Kun oikein muistelee, tunnistaa tunteen omasta lapsuudesta. Aikuiset veuhkaavat ihan älyttömistä asioista. Ketä muka kiinnostaa joku ruska? Mitä ihmeellistä siinä muka on? Sama koskee kaikkia luonnon ihmeitä. Aha, ihassama, okei, joojoo.
Teininä ja nuorena aikuisena ei paljoa ehdi luontoa ihailla. Sitten yhtäkkiä jotain tapahtuu.
Sitä seisoo ruusupensaan edessä ja huokaa miten iiiihania kukat ovatkaan! Niin kauniita! Katsokaa lapset! Katsokaa nyt!!! (Vain pienimpiä kiinnostaa.)
Ruska on tärkeä ja merkityksellinen juttu. Sitä seuraa päivittäin. Samalla tavalla kiinnostaa jäiden lähtö ja muut vuodenaikojen vaihteluun liittyvät asiat. Yhtäkkiä luonto on kiehtova ja mielenkiintoinen!
Onko sitä tullut vanhaksi, vai mistä tämä johtuu? Ehkä juuri siitä. Jossain vaiheessa tajuaa, että ruskan näkee vain kerran vuodessa, ja rajatun määrän kertoja. Harvinaisilla asioilla on aina enemmän arvoa kuin yleisillä.
Mutta myös jotain katsomistavassa muuttuu. Ennen ihassama tai ihanjees asia on nyt hämmästyttävän kaunis. Ihan kuin sitä ei olisi aikaisemmin edes nähnyt niitä oikein.
Että odottakaa vaan lapset ja teinit. Kyllä te vielä jossain vaiheessa tajuatte miksi me aikuiset huutelemme koko ajan katsokaa miten kaunista! Sitten kun olette tällaisia vanhoja kääkkiä tekin!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
